Rentoa elämää

Rentoa elämää

tiistai 19. kesäkuuta 2018

Aika rientää!

"Pilvi", "Sumu" & "Sade"

Pennut ovat jo lähes seitsemän viikkoisia. Minun piti tasaisesti kahden viikon välein päivittää blogiin kuulumisia ja kuvia pennuista, mutta aika ei vain yksinkertaisesti ole riittänyt. Olen arkipäivisin ollut pääosin yksin pentujen, Nitan ja Sisun sekä yhden viiden kuukauden ikäisen vauvan kanssa. Aika on riittänyt edellä mainitun paletin pyörittämiseen, mutta tietokoneelle on ollut mahdotonta ehtiä.
Vielä, kun viimeisen kolmen viikon aikana pentuja on iltapäivisin/iltaisin käynyt paljon tuttuja katsomassa ja pallottelemassa niitä. Sitten, kun on kaikkea muuta touhuttavaa ja hommaa ollut pentujen lisäksi vielä  itselläni.

Tässä lyhyt kooste pentujen kuulumisista. Pennut kävivät vajaa kuuden viikon iässä eläinlääkärissä tarkastuksessa ja saivat sirut. Kaikki pennut todettiin terveiksi ja kaikki olivat eläinlääkärissä reippaita, vaikka tietysti kaikkia pentuja hieman jännitti uusi tilanne.
Pennut ovat autoilleet, harjoitelleet kaulapantojen käyttöä ja hihnaakin on muutaman kerran tullut kokeiltua. Kynsiä olen viikon välein leikannut ja matokuurin ovat säännöllisesti saaneet kahden viikon välein.
Pennut ovat viettäneet paljon aikaa ulkona takapihalla. Sää on ollut erittäin otollinen pentujen pitämisessä paljon ulkona onneksi.
Sisu on leikittänyt pentuja ulkona positiivisen paljon. Nita sen sijaan on tyytynyt hoitamaan pentuja imettämällä, pesemällä ja komentamalla niitä mikäli meno käy sen mielestä liian rajuksi.

Pennut lähtivät opettelemaan kiinteiden syöntiä kolmen viikon iästä lähtien. Olen reilun viikon tässä työstänyt, että nappulat alkaisivat niille maistua paremmin. Nitalla on tälläkin kertaa maitoa riittänyt runsaasti eikä Nita itse haluaisi vieroittaa niitä tissiltä, joten olen joutunut puuttumaan siihen. Olen rajoittanut pentujen pääsyä nisille, jotta nappulat alkaisivat maistua paremmin. Pennuille myös ihmiset ja leikkiminen menee heittämällä syömisen edelle.  Pentujen keskittyminen ei tahdo riittää paikallaan pysymiseen ja syömiseen. Lisäksi ne tietävät odottaa Nitalta maitoa.  Tissille pääsyn rajoittaminen on selkeästi tuottanut tulosta ja pennut ovat alkaneet syödä paremmin nappuloita.

Pennut touhuavat vilkkaasti ja osaavat aamuisin pitää kovaa ääntä, kun toteavat pentuaitauksessa olon riittävän. Ne myös tunnistavat hyvin, kun ulko-ovi avautuu ja odottavat hännät heiluen, ketä ovesta tulee sisälle.
Painoa kaikille pennuille on edelleen tullut reippaasti. Urospentu "Sumu" painaa jo noin 3,3kg, pienempi narttu "Pilvi" painaa 2,5kg ja isompi narttu "Sade" painaa tasan 3kg.

Tässä muutama kuva pennuista. Seisomakuvat on otettu pentujen ollessa 5 viikon ikäisiä ja kasvokuvat pentujen ollessa 6 vikkon ikäisiä.

1.narttu, "Pilvi", 5 vko:a

"Pilvi"


Uros, "Sumu" 5 vko:a

"Sumu"


2.narttu "Sade" 5 vko:a

"Sade"

"kolmenkopla", kuva: Mari Parsama

"Sade", kuva: Mari Parsama



"Pilvi", kuva: Mari Parsama


"Sumu"

torstai 17. toukokuuta 2018

Pennut kahden viikon ikäisiä!


Pennut täyttivät tänään tasan kaksi viikkoa! Pennut ja Nita voivat erinomaisesti. Nitalla maitoa tulee tälläkin kertaa yllinkyllin ja painot nousevat hurjaa tahtia kaikilla.

1. Pilvi: Paino tänään torstaina 17.5 907g. Painoa tullut kahden viikon aikana +631g
2. Sumu: Paino tänään torstaina 17.5 1,027kg. Painoa tullut kahden viikon aikana +744g
3. Sade: Paino tänään torstaina 17.5 1,055kg. Painoa tullut kahden viikon aikana  +735g

Kaikilla pennuilla silmät ovat auenneet. Myös korvat ovat alkaneet aueta ja pieniä "ääniharjotteita" pentulaatikosta kuuluu aika-ajoin. Kovasti pennut myös yrittävät lähteä kävelemään, mutta aika hoipertelmista se vielä tässä kohtaa on.



Pennut asustelevat vielä tämän viikon olohuoneessamme. Ensi viikolla siirrän pentulaatikon ja pennut  keittiöön, jossa ne ovat siihen asti, että pääsevät uusiin koteihinsa. Tottakai ne pääsevät kasvettuaan ulos takapihalle ja muualle asuntoon tepastelemaan ja leikkimään hereillä ollessaan.

Sisun on ensi viikolla tarkoitus myös palata kotiin. Nita ja Sisu ovat muutman kerran tavanneet  meidän pihalla ja myös sisällä. Pentulaatikon lähtettyville en vielä kuitenkaan ole Sisua päästänyt. Nitalla tuntui olevan kova ikävä Sisua. Sen verran iloisesti Nita Sisua tervehti. Minun ja mieheni kannalta on kuitenkin helpompi, että Sisu on hoidossa vielä hetken aikaa.


Tässä kuvia pennuista:

1. narttu "Pilvi"

1. narttu "Pilvi"

Uros "Sumu"


Uros "Sumu"



2. narttu "Sade"


2. narttu "Sade"


lauantai 5. toukokuuta 2018

Oorbellen S-pentue syntynyt!

Nita synnytti torstai-illalla 3.5 kolme reipasta ja suloista pentua. Kaksi narttua ja yksi uros.
Nitan lämmöt lähti laskuun keskiviikkoaamulla ja olivat alimmillaan keskiviikkoillalla. Sen perusteella uskalsin veikata, että vuorokauden sisällä Nitan synnytys pitäisi käynnistyä. Nita petaili vähän väliä keskiviikko ja torstai välisenä yönä. Välillä onneksi Nita sai nukuttuakin.  Torstaiaamupäivän aikana Nitan touhu alkoi kuitenkin olla sen näköistä, että kyllä ne pennut torstaipäivän aikana aika varmasti syntyvät. Nita petaili ahkerasti koko aamupäivän. Ruoka sille maistui vielä torstai-iltapäivällä. Tosin klo 16 syömänsä ruokansa Nita oksensi käytännössä samantein ulos. Ulkoilut eivät myöskään kiinnostaneet Nitaa koko torstaipäivän aikana. Tarpeet se suostui tekemään ja sen jälkeen oli kiire sisälle.
Nitan kasvattajaan Anneen olin tietysti aktiivisesti yhteydessä. Nitan synnytys eteni siihen tahtiin, että Anne lähti torstai-iltpäivällä ajamaan Vääksystä meille. Anne oli n. klo 18.30 aikaa meillä Littoisissa perillä. Myös Mari (Lennyn ja Luckyn) omistaja tuli synnytykseen mukaan, kuten oli ollut Nitan edellisessäkin synnytyksessä. Mari saapui meille noin klo 17 aikoihin. Myös siskoni oli synnytystä seuraamassa.
Ensimmäisiä kunnon supistuksia alkoi Nitalla näkymään klo 15-17 paikkeilla, jotka iltaa kohden vain voimistuivat ja tiheentyivät.
Sain onneksi oman tyttäreni nukkumaan ennen kuin ensimmäinen pentu syntyi. Pystyin siis 100% olemaan Nitan synnytyksessä mukana.
Nita työnteli hienosti supistusten aikana kaulapitkänä ja  klo 21.25 syntyi ensimmäinen pentu, narttu. Painoa nartulla oli 239g.
Nita lähti heti hienosti hoitamaan pentuaan. Nita ehti vajaan tunnin nauttia ensimmäisestä pennusta, kun seuraava pentu ilmoitti tulostaan.
Klo 22.14 syntyi toinen pentu. Tällä kertaa uros. Painoa uroksella oli 225g.
Klo 22.36 syntyi kolmas ja viimeinen pentu, narttu. Viimeinen pentu oli selkeästi suurin. Painoa nartulla oli 304g. Viimeisellä nartulla on hännässä  melkein hännän päässä pieni häntämutka.
Kolmen pennun jälkeen Nita selkeästi rauhoittui ja asettui hoivaamaan pentujaan. Siitä tiesi, että enempää ei valitettavasti ole pentuja tiedossa. Olin kuitenkin erittäin onnellinen, että tällä kertaa syntyi kaksi narttua, kun viimeksi tuli vain poikia.
Nita ja pennut voivat erinomaisesti ja painoa pennuille kertyy erittäin reippaalla tahdilla. Nitalla maitoa tulee tälläkin kertaa erittäin hyvin.

Sisun olin vienyt hoitoon keskiviikkoillalla mieheni vanhemmille. Sisun on tarkoitus olla noin kolme viikkoa "evakossa". Sisua on kuitenkin tarkoitus käydä katsomassa tässä kolmen viikon aikana ja päästä agilitya treenmaan sen kanssa edes pari kertaa.
Tässä vielä kuvia pienokaisista.

Emo ja pennut

Ruoka-aika

Kolmenkopla


Kuvat pennuista syntymäjärjestyksen mukaan.  Kuvateksteissä pentujen työnimet, joita tulen käyttämään blogissani niin kauan, kun ne minulla asustelevat. Halusin pennuille luontoaiheiset työnimet tällä kertaa.

1. narttu ,"Pilvi". Syntymäpaino 239g

1. narttu, "Pilvi"



Uros, "Sumu". Syntymäpaino 225g

Uros, "Sumu"




2. narttu, "Sade". Syntymäpaino 304g.

2. narttu, "Sade"


Pentu-uutisten lisäksi on ilo jakaa toinenkin mahtava uutinen. Nitan ensimmäisestä pentueesta yksi pennuista valioitui viikko sitten Salon näyttelyssä.
Oorbellen  Orlando eli Lucky sai viimeisen sertin ja näin Luckysta tuli Suomen Muotovalio. Lucky oli näytelyssä rotunsa paras.
Onnea Mari!
Oorbellen Orlando
Kuva: Mari Parsama

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Tiinenä ollaan!

Nita kävi heti pääsiäispyhien jälkeen tiistai-illalla ultrassa, jossa eläinlääkäri totesi sen kantavaksi. Tiineysvuorokausia  Nitalla oli tiistaina 32 takana eli vähän yli puolessa välissä tiineyttä ollaan.
Jännitin ultraan menoa, vaikka olin kyllä lähes 100% varma, että Nita on tiineenä. Nitan käytös ja olemus viittasivat vahvasti siihen. Merkkejä Nitan mahdollisesta tiineydestä alkoi selkeästi tulemaan heti noin kolmannen tiineysviikon kohdalla. Nitasta tuli erittäin huomionkipeä ja se kaipasi normaalia enemmän lähelle. Lisäksi Nita alkoi kerjäämään normaalia enemmän ruokaa ja kerjää edelleen ihan jatkuvasti. Pienikin liike keittiöön tai kodinhoitohuoneeseen, jossa koiran ruokaa ja herkkuja säilytän Nita tulee perässä ja on sitä mieltä, että: "Ruokaa hänelle KIITOS!" Lisäksi vähän väliä se tapittaa minua esim. olohuoneessa ja vinkuu ruokaa. Nitan nisät myös vaaleanpunakoituivat ja alkoivat kolmannen viikon kohdalla turvota/muuttua selkeästi.

Ultrassa näkyi varmuudella 2-3 pentua, mutta saattaa hyvin olla enemmänkin tulossa. En kuitenkaan usko, että viittä pentua enempää Nitan vatsassa kasvaa.  Nitan ultrasi tiistaina sama lääkäri kuin kaksi vuotta sitten, kun Nita oli ensimmäisen kerran tiineenä. Silloin Nitan ensimmäisen pentueen kohdalla lääkäri arvioi, että kaksi ehkä kolme pentua tulossa, mutta Nita synnytti kuitenkin neljä hyvän kokoista pentua. 

Nyt sitten vain jännittämään monta pentua Nita lopulta synnyttää ja toivottavasti sieltä tulisi edes yksi narttu, kun viimeksi tuli vain poikia...

Kävin heti ultran jälkeen ostamassa penturuokaa ja alan sitä vähitellen vaihtamaan Nitalle. Tavoite on, että noin kuudennen tiineysviikon kohdalla Nita syö pelkkää penturuokaa.  
Toisen matolääkekuurin Nita saa tässä viikon sisällä. Toisen herpesvirusrokotteen Nita tulee myös saamaan noin viikkoa ennne pentujen syntymää.  

Tässä vielä muutama kuva Nitasta, kun Nita on puolessa välissä tiineyttä.



3.4.2018 ultra. Pieni pentu omassa sikiöpussissa <3

keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

Nitan ja Meekon treffit!

Meeko ja Nita 3.3.2018

Nita tosiaan aloitti juoksut perjantaina 16.2. Annoin heti juoksujen alettua Nitalle matolääkekuurin. Nitan kasvattajan Annen kanssa sovimme, että menen ottamaan Nitasta progesteroniarvon maanantaiaamulla 26.2. (Nitan 11. juoksupäivä). Nitan progearvo oli maanantaina matala 0,8 eli vielä voitiin rauhassa  odotella ainakin muutama päivä ennen kuin lähtisin astuttamaan Nitaa. Minun ei alunperin pitänyt mennä ottamaan Nitasta toista progearvoa, vaan olimme Annen kanssa harkinneet, että lähtisin mahdollisesti keskiviikkoiltana  kokeilemaan astutusta, jos Nitan vuoto olisi selkeästi vähentynyt silloin.  Päätin kuitenkin varata Nitalle keskiviikkoaamuun toisen progesteroninäytteenottoajan, koska en halunnut pienen vauvan kanssa lähteä turhaan ajelemaan pitkää matkaa. Meillä oli myös  tulevan viikon sunnuntaina oman tyttäremme ristiäiset ohjelmassa, joten halusin senkin takia tietää miten Nitan progearvo oli noussut, jotta pystyin aikatauluttamaan ristiäisvalmistelut paremmin. Onneksi kävin keskiviikkoaamulla ottamassa Nitasta toisen progearvon, koska arvo oli edelleen liian matala (arvo 3,4), jotta olisi kannattanut lähteä astuttamaan. Eläinlääkärissä sanottiin, että kolmen päivän päästä voi lähteä yrittämään astutusta. Sovimme Annen kanssa kuitenkin, että torstai-iltana lähtisin ensimmäistä kertaa kokeilemaan astutusta, Nitan viime astutuskerran perusteella.


Torstai-illalla mieheni päästyä töistä kotiin lähdimme ajamaan Espooseen. Kävimme ensin Meekon omistajan kanssa pikalenkittämässä koirat, jotta näimme oliko koirilla mitään kiinnostusta toisiaan kohtaan ja olihan niillä. Meeko haisteli ja maisteli innoissaan Nitan pissoja ja Nita juoksenteli Meekon ympärillä innostuneena. Ulkona oli sen verran kireä pakkanen, että emme halunneet antaa koirien astua ulkona. Sisällä Meeko "kosiskeli" Nitaa ja Nita oli hyvin vastaanottavainen. Ei mennyt kovin kauan, kun Meeko hyppäsi Nitan selkään. Astuminen oli kuitenkin erittäin nopeasti ohi, koska koirat eivät jääneet "nalkkiin".  Juuri, kun niiden olisi kuulunut jäädä kiinni toisiinsa Nita inahti erittäin äänekkäästi ja Nita sai vedettyä itsensä pois Meekon alta, vaikka pidin Nitasta kiinni. En tiedä oliko Nitan kipeän oloisen ulvahduksen syynä se, että Meeko oli mahdolliseesti huonossa kulmassa vai pääsikö Meeko "liian syvälle"? Torstai-illan astuminen jäi sitten siihen. Sovimme, että perjantai-illalla yrittäisimme taas uudestaan samalla kuviolla. 

Perjantaina koirat olivat taas hyvin innoissaan toisistaan. Menimme nopeasti sisälle, jossa ne juoksentelivat ympäri asuntoa ja vetivät torstai-illan tapaan "kosiskeluleikkejään". Nita vaikutti alkuun erittäin vastaanottavaiselta Meekoa kohtaan.  Nita antoi Meekon nuolla  peräpäätään ja käänsi hienosti häntäänsä sivulle useamman kerran, mutta aina sillä hetkellä, kun Meekon piti hypätä Nitan selkään Nita jostain syystä torjui Meekon ärähtämällä sille. Näin tapahtui useamman kerran. Kokeilimme myös niin, että pidin heti Nitasta kiinni, jotta se ei päässyt kääntämään päätään, jos Meeko sitä kautta olisi uskaltanut astua Nitan.  Meeko oli kuitenkin sen verran "kiltti",  että se ei uskaltanut lähteä astumaan Nitaa, vaikka pidin Nitasta kiinni.  Noin kahden tunnin yrittämisen jälkeen totesimme, että tänään ei tapahdu astumista. Lauantai-illalla siis taas uusi yritys.

Lauantai-illlalla lähdin astutusreissulle ilman vauvaani. Mieheni jäi kotiin vauvamme kanssa ja otin pikkusiskoni mukaan, koska Meekon toinen omistaja oli lauantaina pois kotoa. Meekon omistajilla oli heidän tytär kotona, joten pikkusiskoni tuli "apukädeksi" pitämään heidän tyttärelleen seuraa, jotta me Meekon omistjan Tarun kanssa pystyimme keskittymään rauhassa koirien astutuspuuhiin.  Olimme sopineet, että tuon Nitan suoraan sisälle. Nita oli innoissaan Meekon näkemisestä ja antoi tuttuun tapaan Meekon kosiskella sitä.  Kun Nita käänsi häntänsä sivulle otin Nitan kaulapannasta heti kiinni, jotta Meeko uskaltaisi hypätä Nitan selkään. Nita kuitenkin ärähti taas siinä kohtaa, kun Meeko oli hyppäämässä sen selkään. Meekolle Nitan ärähdys riitti eikä se uskaltanut lähteä astumaan Nitaa. Meeko vaikutti jälleen kerran olevan pattitilanteessa. Kannustimme yhdessä Tarun kanssa Meekoa samalla, kun minä pidin Nitasta kiinni. Lopulta ohjasin Tarua nostamaan Meekon etutassut Nitan selän päälle ja heti, kun näin teimme Meeko uskalsi jäädä Nitan selkään. Nita pisti noin yhden-kahden sekunnin ajan vastaan, kun Meeko oli sen selän päällä. Heti kuitenkin, kun Meeko alkoi nylkyttämään Nita rauhoittui ja salli Meekon  astua sen. Saimme lopulta onnistuneen astumisen ja koirat olivat toisissaan kiinni arvioiden ainakin 15 minuuttia.  
Olin helpottunut, kun lauantaina saimme astutuksen onnistumaan eikä tarvinnut enää sunnuntaina lähteä astuttamaan Nitaa. Sain sunnuntaina rauhassa nauttia ja juhlia tyttäremme ristiäisiä. 

Olen varannut maanantaille 12.3. herpesvirusrokotetta varten ajan Nitalle eläinlääkäristä. Noin neljän viikon päästä olisi sitten tarkoitus viedä Nita tiineysultraan. Siihen asti täytyy odottaa ja toivoa, että Nita on kantava. 


keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Muutoksia arkeen ja pentuprojekti etenee!


Tammikuussa Nita ja Sisu kokivat ison muutoksen arkeensa, kun perheeseemme syntyi vauva.  Jännitin ennen vauvan syntymää, miten koirat mahtavat ottaa uuden tulokkaan vastaaan. Kumpikaan koirista ei ole tottunut vauvoihin tai pieniin lapsiin. Varsinkin Sisun reaktiota mietin enemmän, kun se on Nitaa selkeästi varauksellisempi ja epäluuloisempi uusia asioita kohtaan.

Jännitykseni oli kuitenkin aivan turhaa. Sain nimittäin erittäin positiivisesti yllättyä, kun kotiuduin vauvan kanssa sairaalasta. Molemmat koirat ottivat uuden perheenjäsenen erittäin hyvin vastaan. 

Nitalle heräsi heti emon vaistot, kun se näki vauvan. Nita vaikutti siltä kuin olisi halunnut ottaa vauvan itselleen. Se inisi lähes hysteerisesti ja halusi päästä vauvan lähelle ja seurasi tarkkaan ensimmäisinä viikkoina, mitä vauvan kanssa tehdään ja mihin sitä viedään. Nita ei esimerkiksi normaalisti halua kylpyhuoneeseen tulla, mutta kun vauvaa kylvetetään, niin Nita vahtii vieressä tarkkaan ja kylvyn jälkeen haluaa edelleen tarkistaa, että vauvalla on kaikki hyvin. Vaippaa käydään myös edelleen yhdessä vaihtamassa.
Nitalle oli myös alkuun pieni stressi, kun vieraita kävi katsomassa vauvaa ja pitivät vauvaa sylissä. Vieraiden pitäessä vauvaa sylissä Nitan piti viereen päästä vahtimaan tilannetta. Nyt se on jo rauhoittunut ja luottaa, että kyllä me oman "pentumme" hoidamme. 

Sisu taas otti hyvin urosmaisesti vauvan  mielestäni vastaan. Alkuun Sisu kävi haistelemassa vauvaa ja poistui. Totesi, että vauva on "jees", mutta ei siitä sen enempää tarvitse välittää. Nyt reilun viikon ajan Sisua on uudestaan alkanut enemmän kiinnostamaan vauva.  Aamuisin  esimerkiksi täytyy antaa sekä minulle, että vauvalle "aamupusutervehdykset". Vauvalle  tosin annetaan pusut joko varpaisiin tai käsiin. Naamalle ei ole vielä lupa antaa pusuja. Vauvan päätä Sisu käy myös iloisesti haistelemassa aika ajoin ja tykkää tulla nukkumaan viereen, vaikka vauva onkin sylissä.
Aina, kun tulemme kotiin vauvan kanssa, niin  molemmat koirat käyvät katsomassa  ensin turvakaukaloon, että vauva on tallella ja sillä on kaikki hyvin ja vasta sen jälkeen ne tulevat minua ja miestäni tervehtimään.

Koirat ovat aina saaneet nukkua meidän sängyssä ja raskauden aikana mietin täytyykö ne opettaa pois sängystä ennen kuin vauva syntyy. En kuitenkaan raaskinut tehdä sitä ja päätin, että katsotaan, kun vauva syntyy miten meidän käy... Ja hyvinhän meidän kävi. Pystymme koko perhe koirat +vauva nukkumaan samassa sängyssä. Koirat ovat oppineet, että vauvan puolelle ei ole mitään asiaa ja ne nukkuvatkin pääosin jalkopäädyssä tai miehen puolella. 
Vaunulenkit onnistuvat myös erittäin hyvin koirien kanssa.  Ensimmäisillä kerroilla oli pientä säätöä, mutta nyt sujuu jo oikein mallikkaasti. Koirat ovat hienosti tajunneet, miten vaunulenkillä kuuluu kävellä.  Ja nyt on ollut ihanaa tehdä pitkiä vaunulenkkejä koirien kanssa, kun ilmat ovat olleet hienoja. Yhteenvetona voin todeta, että meillä sujuu arki todella hyvin eikä minun tarvitse yhtään jännittää tai miettiä, että koirat tekisivät jotain vauvalle. Ne tajusivat heti, että tämä vauva kuuluu meidän laumaamme. 

Toinen asia mistä halusin kirjoittaa, että vuoden 2018 pentuprojekti etenee, kun Nita aloitti vajaa viikko sitten vihdoin juoksut. Vien sen maanantaina 26.2 progesteroniverinäytteenottoon ja sen perusteella katsotaan mihin päiviin astutus osuu. Viikolla 9 astutus tulee jokatapauksessa tapahtumaan. Toivottavasti astutus sujuu hyvin ja Nita ja Meeko löytävät yhteisen sävelen. Mikäli astutus onnistuu ja Nita tulee kantavaksi pennut syntyisivät vapun tietämillä ja olisivat luovutusikäisiä juhannusviikolla. 

maanantai 1. tammikuuta 2018

Hyvää uutta vuotta 2018!

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2018!

Niin se uusi vuosi pyörähti käyntiin. Meidän osalta loppuvuoteen 2017 ei kuulunut mitään kovin arjesta poikkeavaa. Agilitytreeneissä tuli molempien kanssa käytyä säännöllisesti. Nitalla agilitytreeneissä riitti todella paljon vauhtia ja intoa, mutta valitettavasti kisoihin en sen kanssa voinut mennä itsestäni johtuvista syistä. Itselläni on alkuvuodesta laskettuaika. Kasvavan vatsani kanssa uskalsin agilitytreeneissä käydä joulutaukoon saakka, mutta kisakentille en uskaltanut enää lähteä.
Sisun kanssa agility sujuu myös erinomaisesti. Sisu on agilityssa kehittynyt hurjasti. Pientä rataa tehdään jo. Kontakteihin tarvitsemme lisää varmuutta ja kepit ovat vielä vähän vaiheessa. Aikasintaan syksyllä 2018 pääsen ehkä starttaamaan Sisun kanssa virallisissa agilitykisoissa. Katsotaan miten kevään treenit sujuvat. Sisulla on edelleen kova vauhti ja into agilitytreeneissä. 

Alkuvuoden osalta nyt vain odottelen  milloin Nita aloittaa juoksunsa ja pääsee treffaamaan "sulhastaan".  Toivottavasti kaikki menee suunnitelmien mukaan ja astutus onnistuu ihanan uroksen Meekon kanssa ja keväällä pääsen hoitamaan ja pallottelemaan myös pieniä kooikerpentuja.

Tässä vielä pari kuvaa Nitasta ja Sisusta leikkimässä takapihalla uuden vuoden päivänä. 
Nita lempilelunsa fresbeen kanssa.

Nita odottaa, että fresbee heitetään hänelle.

Sisu rakastaa vetoleikkejä.

Onnellinen lelun hakija.