Koko kesän kuulumiset

Minun piti blogia päivittää jo kesälomallani heinäkuun alussa, mutta tekemistä vain riitti enkä saanut aikaiseksi istahtaa koneelle ja alkaa kirjoittamaan. Olisi ehkä pitänyt jostain sitä aikaa silloin järjestää kirjoittamiseen, koska nyt asiaa tuntuu olevan tuplasti enemmän.  Hikikarpalot meinaavat jo heti kirjoittamisen alussa puskea pintaan, mutta ei tässä auta kuin hammasta purren jaksaa väkertää tietopljäys koko kesän touhuiluista  :).

Kesästä tiivistettynä voi sanoa, että näyttelyissä tuli ainakin käytyä. Nitan kanssa kävin viidessä  ja Sisun kanssa neljässä. Nitalle lähdin hakemaan kesän aikana kolmatta ja viimeistä SERTiä, jotta Nitasta tulisi vihdoin ja viimein Suomen muotovalio. Sisulle lähdin metsästämään toista SERT:ä ja kokemusta lisää.
Näyttelyiden lisäksi näin Nitan kaikkia pentuja, treenasin agilitya omatoimisesti ja osallistuin Nitan kanssa neljän kerran jälkikurssille. Jälkikurrsilla tein lähinn verijälkeä. Lisäksi ihania kooikerhondje pentuja tuli käytyä pallottelemassa Raumalla. Sisu on myös hoksannut tänä kesänä uimisen ilon ja se onkin useampaan kertaan päässyt uiskentelmaan. Nita ei uimisesta edelleenkään välitä.

Sisu mökin laiturilla

Sisun kanssa agilityn suhteen ollaan edistytty mukavasti. Loppukesästä uskalsin pariin kertaan käydä sen kanssa epävirallisissa kilpailuissakin. Ensimmäisen kerran starttiluokassa TSAU:lla ja toisella kertaa oman seuran mestaruuskisoissa mölliluokassa. Möllirata oli hyppyrata. Nitan kanssa osallistuin myös  samoihin kisoihin. TSAU:lla Nita voitti avoimenluokan ja seuramestaruuskisoissa tuli valitettavasti HYL radan loppupuolella. Videot sivulta löytyy molempien koirien radat. Virallisissa kisoissa en kesän aikan Nitan kanssa ole halunnut käydä. Katsotaan mennäänkö syksyllä muutamiin kisoihin? Tällä hetkellä Nitalla on kova meno radalla ja Nita ei anna minulle yhtään anteeksi jos olen ohjauksien suhteen myöhässä. En halua lähteä kisoista pelkkiä hylättyjä suorituksia hakemaan, joten haen ensin treenien kautta varmuutta ohjaamiseeni ja puhtaita suorituksia.

TOUKOKUU
Toukokuun lopulla osallistuin koirien kanssa Rauma KR näyttelyyn. Näyttely meni Sisun osalta loistavasti ja Sisu sai toisen SERT:in ja oli junior-ROP. Kokanaistuloksissa Sisu oli PU2 eli paras uros 2. Nitan ulkonäkö ei tuomaria tällä kertaa miellyttänyt ja Nita liikkui kehässä myös ehkä vähän laiskasti. Nitalle EH ja AVO-luokan 1. Tuomarina toimi Saija Juutilainen. Tässä vielä molempien arvostelut:

Sisu: "14kk, malliltaan oikea, jäntevä juniori. Erinomainen pitkä rintakehä, hyvät kulmasuhteet & käpälät. Kaunis ilmeinen lupaava pää. Hyvä purenta & pigmentti & kauniit korvakorut. Erinomainen symmetrinen puhdas väritys. Hyvä hapsutus, karvapeite vaihtumassa. Kevyt liike malli, vielä hieman kapea, mutta yhdensuuntainen. Hyvin kaunis sivukuva. Tyypillinen luonne ja hännän asento."

Nita: "5 v. hyvä runkoinen & luustoinen narttu. Kulmaukset tasapainossa. Hyvät tiiviit käpälät. Sopiva hännän pituus. Kaunis pään malli. Hyvä purenta, kauniit silmät, vaaleat vilkkuluomet. Hyvä korvien kiinnitys. Vahva kaula. Kauniit värit. Hyvä karvanlaatu, ei tänää parhaassa kunnossa. Liikkuu kovin kapeasti. Hyvä hännän asento. Riittävä askelpituus, köyristää hieman lanneosaa. Ylälinja saisi olla jäntevämpi. Tyypillinen luonne."

ROP-juniori 27.5.2017

KESÄKUU
Kesäkuussa osallistuin kahteen näyttelyyn molempien koirien kanssa. Ensin oli 10.6. Raisiossa ryhmänäyttely ja 17.6 Lempäälässä Spanielliiton erikoisnäyttely. Myös Nitan toinen pentu Lucky (O. Orlando) osallistui molempiin näyttelyihin.
Raisiossa tuomarina oli Alankomaista Tineke Pillement-Heijden. Sisulle tuomari antoi ERI:n, mutta ei SA:ta. Sisu oli oman luokkansa eli juniorluokkansa 1. Lucky oli nuorten luokkaan ilmoitettu. Lucky korjasi Raisossa koko potin ollen rotunsa paras eli ROP. Nita sai tuomarilta ERI:n  ja SA:n ja oli PN2 ja sai VASERT:n. Nartuissa voiton vei Roosnell Fritillari, joka sai SERT:n ja oli VSP.
Tässä kirjalliset arvostelut koiristani:

Sisu: "15 months. Excellent type and size, still needs to develop a bit in body. Nice wedge shaped male head. Prefer a little flatter skull. Nice ears with earings. Good bite. Correct eye color. Moderate bone. Not in the best coat. Moves nicely. Lovely feathearing on tail. Correct temperament."

Nita: "Almost 5. Very good type, good size. Correct head, good bite, correct ear with earing. Could have a little better forechest. Prefer a  more oval foot. Not in the best coat. Moves nicely, nice temperament.

10.6.2017 Raisio Rn, Oorbellen Orlando eli Lucky ROP

Spanielliiton erikoisnäyttely meni sitten täysin yli odotusten Nitan osalta. Olin juuri ennen näyttelyitä ilmoittanut Nitan Porin KV ja Turku KR näyttelyihin, koska en mitenkään osannut ajatella, että Nita erikoisnäyttelystä saisi sen viimeisen SERT:n ja valioituisi vihdoin ja viimein. Niinhän siinä kuitenkin kävi. Nita sai ERI:n, SA:n, oli AVO1, PN1, sai SERT:n ja oli lopulta VSP!
Sisu sai juniorluokassa EH:n , oli JUN1 ollen ainoa omassa luokassaan. Luckylla meni taas aivan upeasti tuloksena NUO1, ERI, SA, PU2 ja VASERT.
Tuomarina oli Vera Smirnova. Hän arvosteli kaikki kooikerit maassa. Vähän jännitti miten koirani suhtautuvat kun tuomari kumartuu tutkimaan, mutta onneksi Nitalle ja Sisulle se ei ollut ongelma.
Tässä koirieni arvostelut:

Sisu: "Erittäin hyvä tyyppi, hyvä koko, luusto saisi olla vahvempi, kevyt pää, lyhyt kaula, vahva selkä, runko saisi olla tilavampi, etukulmia saisi olla enemmän, riittävät takakulmaukset, ahtaat takaliikkeet."

Nita: "Erinomainen tyyppi, hyvä koko ja luusto, kaunis nartun pää, tummat silmät, kaunis ylälinja, hyvä runko ja kulmaukset, liikkuu hyvin."

17.6.2017 NITA FI-MVA. Spanielliiton erikoisnäyttely VSP

HEINÄKUU
Lempäälän näyttelyn jälkeen tuli reilun kuukauden tauko näyttelyihin, kun seuraava näyttely oli vasta 30.7 Pori KV. Sitä ennen nautin mieheni ja koirieni kanssa kolmen viikon kesälomasta. Kesäloman aikana tuli käytyä mökillä ja oltua ihan vain kotosalla. Yhden extempore reissun teimme koirien kanssa heinäkuun puolessa välissä Poriin jazzeille ja Yyteriin, kun oli hienoa ilmaa viikonlopuksi luvattu. Kokeilin onneani ja kysyin myös Nitan pennun Chocon omistajilta sattuisivatko he olemaan kotosalla (asuvat Porissa),  jotta näkisin minkälainen uros Chocosta on kasvanut. Onnekseni he olivat kotosalla, joten menomatkalla piipahdimme heidän luonaan vierailulla. Choco meni alkuun pasmat aivan sekaisin, kun tulimme ns. "väärää kautta siisään". Tulimme terassin ovesta sisään emmekä  ulko-oven kautta tai soittaneet ovikelloa. Palasimme pian takaisin ulos, kun Choco ei uskaltanut tulla meitä kunnolla tervehtimään. Tulimme ns. "normaalia kautta"  ja soitimme ovikelloa. Päästyämme eteiseen sisälle Choco pystyi alkuhämmennyksestä rekisteröimään ketä tuli ja tuli meitä iloisesti vastaan. Chocolla pääsi myös ilopissat eteisen lattialle meitä tervehtiessä. Choco vaikutti oikean iloiselta, energiseltä ja kiltiltä kaverilta. Kun Choco oli saanut minut ja mieheni tervehtiä hain koirat autosta. Nita, Sisu ja Choco saivat tervehtiä toisiaan pihalla. Choco alistui Nitalle ja Sisulle saman tien, joten kaikki tulivat sopuisasti keskenään toimeen. Sisu ja Choco tulivat niin hyvin juttuun keskenään, että leikkivät ja juoksivat ympäri pihaa sulassa sovussa.

Choco ja kasvattaja

Choco ja Sisu leikkimässä

Perhe potretti. Äit keskellä ja pojat sivuilla

30.7 oli sitten toinen Porin reissu tiedossa, kun menin koirien kanssa näyttelyihin. Porin KV:ssa oli tullut tuomarin muutos, mutta en silti halunnut peruuttaa osallistumistani. Sisulle tekee edelleen hyvää päästä eri tuomrien käsiteltäväksi. Sisu on edelleen miestuomarien suhteen välillä kovin epävarma. Naistuomareissa ei ole mitään vaikeuksia, mutta miehiin Sisu ei tunnu luottavan kovin helposti. Nitan kohdalla halusin nähdä miten neiti pärjää valioluokassa. Näyttelyssä toimi miestuomari Irlannista Sean Delmar.
Kun näin tuomarin kehässä aavistin heti, että tähän tuomariin Sisu ei lämpeä. Tuomari käveli hieman nilkuttaen ja kyyryssä. Tuomarilla oli tummaparta ja tummat silmät. Tuomari lähestyi koiria suoraan edestä kohti intensiivisesti tuijoatten.  Sisua lähestyessä Sisu väisti heti tuomaria, eikä Sisu halunnut tuomarin koskevan kasvo-osaan. Tuomari halusi antaa Sisulle muutaman namun omasta kädestä ja pyysi sen jälkeen minua näyttämään Sisun hampaat.  Muualle kehoa tuomari sai koskea ja tutkia Sisua. Tuomari aikoi arvostella kooikerit maassa, mutta pyysin heti, että kooikerit arvosteltaisiin pöydällä. Olin ensimmäinen, kun meni kooikerin kanssa kehään. 
Sisun olin ilmoittanut ensimmäistä kertaa nuortenluokkaan. Sisu sai EH:n. Valioluokssa kisasi toinen uros, muita kooikeruroksia ei näyttelyssä ollutkaan.
Nitalla oli valioluokassa kunnon kisa, kun Nitan lisäksi valioluokkaan oli ilmoitettu 3 muuta narttua. Tuomarilta Nita sai ERI:n ja oli PN3. Vain valioluokan voittaja sai SA:n nartuissa, joka oli lopulta ROP.
Tässä Nitan ja Sisun arvostelut:

Sisu:  "Good head proportions & correct eye shape, a little too high in shoulder, good topline, would little more shape in the rear, a little highstepping in front movement, needs more socialization for examination."

Nita: "Foreface falling away too much under the eye, would have  a little more neck, well developed ribcage, a little strong in shoulder, good body proportions, move a little loose in front."

Näyttelyn jälkeen kävin kotimatkalla Raumalla pallottelemassa Bullbenz kennelin noin viiden viikon ikäisiä kooikerpentuja Anne Trygin luona. Pennut olivat aivan ihania ja olisin usemman kaverin voinut ottaa mukaani. Käynnin jälkeen pentukuumeni nousi entisestään ja kovasti toivon, että suunnitelmani Nitan kasvattajan kanssa toteutuvat ja Nitalle tulee alkuvuodesta 2018 toinen pentue.

Bullbenz pentu

Tämän kaverin olisin mm. voinut ottaa mukaani

Ylisöpö

Pentukuumetta :)

ELOKUU:
Elokuussa oli enää yksi näyttely, Turun KR, johon olin vain Nitan ilmoittanut. Tuomarina oli erittäin mukava naistuomari Romaniasta Roxana Opris. Tuomari oli ensimmäistä kertaa Suomessa arvostelemassa koiria.
Nita oli ainoa narttu valioissa. Kaiken kaikkiaan narttuja oli 3 ja uroksia 1.  Nita sai ERI:n, SA:n oli PN1 ja lopulta ensimmäistä kertaa näyttelyuransa aikana ROP. Isossa kehässä Nita ei enää pärjännyt, mutta tuomari tuli ystävällisesti kättelemään minua ja rapsuttamaan Nitaa ja kiittämään, kun odotimme häntä vielä isoon kehään. Kehui vielä omaksi kauniiksi tytökseen Nitaa isossa kehässä.
Tässä Nitan arvostelu:
Nita: 5 years. Quality type. Femine head, correct stop. Correct eye, expression and pigmentation. Excellent chest, angulatiom in front. Prefer more muscles on back . Excellent texture of coat and temperament.

Nita ensimmäistä kertaa rotunsa paras <3

12.8.2017 Turku Kr

Elokuussa kävin Nitan kanssa Naantalin koirakoulussa neljän kerran jälkikurssin. Ajattelin, että Nitalle tekisi hyvää päästä agilityn lisäksi kokeilemaan jotain toistakin lajia. Kurssilla tehtiin sitä jälkitreeniä, mikä tuntui millekin koiralle sopivalta (verijälkeä, peltojälkeä tai pk-jälkeä). Nitalle tiesin heti, että verijälki olisi meidän juttu. Nita on pari kertaa ennen tätä kurssia kokeillut verijälkeä ja ollut siinä aivan mahtava ja todella innoissaan.
Ensimmäisellä kerralla kokeilimme mielenkiinnosta pk-jäljen tekoa. Nita teki siinä tarkkaa työtä, mutta ei oikein sitten kuitenkaan tuntunut lopulta innostuvan esineistä, joita sen olisi pitänyt tajuta ilmaista. Kotonakin kokeilin pari kertaa harjoitella pk-jälkeä, mutta se ei tuntunut meille luontevalta.
Seuraavilla kerroilla pääsimme tekemään verijälkeä ja Nita oli siitä juuri niin innoissaan kuin olin ajattellutkin. Ensimmäisellä kerralla teimme pari n. 300m mittaista reittiä, jotka Nita suoritti todella nopeasti ja tarkasti. Nita osasi myös ihan mukavasti ilmaista makaukset. Toisella kertaa suoritimme lähes 1km mittaisen reitin, jossa minun tehtäväni oli laskea makaukset. Maasto oli haastava ja lisähaastetta toi myös se, että metsässä oli liikkunut paljon eri eläimiä, mm. peuran papanoita näkyi todella paljon.  Reitin lopussa huomasi, että Nita meinasi väsyä, kun se yritti minulta kovasti kysellä, että mihin mennään. Se kuitenkin tsemppasi hienosti loppuun ja löysi maalin. Kotona sitten kyllä huomasi, että oli kaikkensa antanut koira.
Viimeisellä kurssikerralla teimme sitten taas pari noin. 300m  verijälkeä ja ne meni tuttuun tapaan oikein mallikkaasti. On se vaan niin hienoa ihailla, kun koira tekee itsenäisesti ja itsevarmasti työtä ja näkee kuinka se nauttii siitä. Joka treenin jälkeen takaluukussa Nita vinkui siihen malliin hetken aikaa, että olisi vielä muutaman jäljen halunnut tehdä.
Sisun kanssa ajattelin myös jossain vaiheessa käydä verijälkeä kokeilemassa. Sisulla kun tuo nenä tuntuu vielä Nitaa enemmän vievän.

Hieman elokuun puolen välin jälkeen näin vihdoin myös Nitan neljännenkin pennun Oskun, joka muutti pääkaupunkiseudulle. Perhe poikkesi tässä meidän luona, kun olivat Naanataliin matkalla. Oskukin muisti minut oikein hyvin. Se oli pentueesta pienin ja kevytrakenteisin ja siksi se näyttää myös jäävän. Kasvoista se muistuttaa minusta todella paljon Nitaa ja myös Nitan veljeä Lennya. Osku vaikutti myös iloiselta ja energiseltä kaverilta. Alistuvaista sorttia se ei Chocon tavoin ollut. Nita alkuun komensi narttumaiseen tyyliin Oskulle, mutta lopulta alkoi kuitenkin vikittelemään poikaansa. Sisu yritti meidän takapihalla alkuun saada Oskua leikkimään, mutta Osku ei oikein innostunut Sisun leikkiyrityksiin mukaan. Sisu tuli myös saman tien mustasukkaiseksi jos Nita tai minä annoimme huomiota Oskulle, joten päätin ottaa Sisun kiinni ettei suurempaa kärhämää ehdi syntyä. Juuri kiinnoton hetkellä Sisun olisikin mieli tehnyt mennä näyttämään Oskulle kenen reviirille se tuli, mutta ehdin nappaamaan Sisun syliini. Osku oli valmis puolustamaan itseään samalla mitalla. Poikien treffailu siis meidän takapihalla jäi sen puoleen lyhyeen ja otimme molemmat kaverit hihnan päähän kiinni. Yhteiskuvan kuitenkin saimme hyvin vierailun päätteeksi otettua.

Oorbellen Oscar eli Osku

Äiti ja pojat.

Loppuvuodeksi ei koirien kanssa ole kovin kummoisia suunnitelmia. Agilityn parissa treenaan molempien koirien kanssa tiivisti. Näyttelyiden puolesta en ole ajatellut mennä kuin lokakuun alussa järjestettävään Spanielliiton erikoisnäyttelyyn.
Myös Nitan pentusuunnitelmasta päivitän heti lisää asiaa, kun sen tiimoilta tulee jotain päivitettävää. Kaikki sen suhteen on vielä kovin kesken.

Enemmän näyttelyä ja vähemmän agilitya

Olen kevään ja tulen alkukesän panostamaan näyttelyihin. Agility on taas keväällä jäänyt vähän vähemmälle.  Agilitysta pidin pääsiäisen jälkeen molempien koirien kanssa kolmen viikon totaalisen lepotauon. Hyvä saada vähän nollattua ajatuksia agilityn suhteen.
Tälle keväälle ja alkukesälle osui sopivan ajomatkan päähän yllättävän paljon näyttelyitä.

Lahti RN vappupäivän näyttelyssä olin molempien koirien kanssa, jossa menestystä tosiaan tuli kiitettävästi, kun Sisu oli ROP ja Nita VSP. Tuomarina toimi Rune Fagerström. Lahdessa oli Nitan ja Sisun lisäksi kaksi muuta kooikerhondjeta. Juniorluokan nartuissa oli yksi ja Nitan kanssa AVO-luokassa kisasi toinen narttu. Sisu oli ryhmänäyttelyn ainoa uros.  Nita ja Sisu saivat molemmat ERI:t , SA:t ja SERT:it.
Jännitin etukäteen, miten Sisu ottaa miestuomarin käsittelyt vastaan, kun tammikuussa Turussa Sisu ei tykännyt yhtään miestuomarista. Sain erittäin positiivisesti yllättyä, kun Sisu ei ollut moksiskaan mies tuomarin kopeloinnista ja mittaamisesta. Jouduin peräti kaksi kertaa nostamaan Sisun pöydälle, kun tuomari ei muistanut oliko tutkinut Sisun kivekset ensimmäisellä pöydän seisotuskerralla. Oli ihanaa nähdä, että harjoittelu Sisun kanssa on tuottanut tulosta.

 Sisun arvostelu Lahti RN 1.5.2017:
"13kk erinomainen tyyppi ja koko. Erinomaiset uroksen mittasuhteet. Hyvät pään linjat. Oikeanmalliset silmät. Otsapenger ei saa tulla syvemmäksi. Hyvät korvat ja korvakorut. Hieno ilme, hyvä kaula, etuosan tulee vielä kehittyä. Hyvä rinnan syvyys, sopivat takakulmaukset. Hyvä luusto. Hyvät sivuliikkeet. Hyvä väritys. Hyvä luonne."
 


 
 Nitan arvostelu Lahti RN 1.5.2017: 
"5 v. Hyvä kok. Hyvät nartun mittasuhteet.
Hyvän mallinen pää, hieman pyöreät silmät.     
Hyvät korvat.Kaula liittyy hyvin lapoihin.
Hyvä etuosan leveys.Hyvä runko.
Lantio saisi olla pidempi. Sopiva luusto. 
Hyvät käpälät. Ei parhaassa karvassa tänään. 
Liikkuu hyvällä askeleella. Hyvä luonne."

Sisu

Nita

ROP ja VSP

Seuraava näyttely oli Sipoossa 7.5. Sipoon RN näyttelyyn olin ilmoittanut pelkästään Sisun. En halunnut ottaa sitä riskiä, että olisin ilmoittanut myös Nitan ja Nitalla olisi ollut juuri silloin juoksut. Yövyin nimittäin edeltävän yön Lahdessa Marin kanssa hänen vanhempiensa mökillä. Mari oli oman koiransa Sisun veljen Luckyn ilmoittanut myös näyttelyyn. Ajatus kahdesta junioruroksesta ja juoksuisesta nartusta samassa paikassa ei houkuttanut jostain syystä...
Sipoon näyttelyssä tuomaroi iäkkäämpi naistuomari Hilkka Salohalla, joka ei ERIjä ja SERTjä jaellut kuin yhdelle kooikerille. Tuomari oli lukenut juuri ennen kooikereiden esitysvuoroa vielä vihkosesta kooikerin virallisen rotumääritelmän. Tästä voi päätellä, että tuomari ei todennköisesti ole kooikereita montaa kertaa tuomariuransa aikana arvostellut ellei arvostellut jopa ensimmäista kertaa???
Tuomari antoi Sisulle EH:n. Ainoan ERI:n, SA:n ja SERT:in nappasi Sisun veli Lucky (Oorbellen Orlando), joka oli myös luonnollisesti ROP. Onnea vielä Marille!
Sipoon näyttelyssä oli Sisun ja Luckyn lisäksi kolme muuta kooikeria. Nuortenluokan uroksissa oli yksi, avoluokan uroksissa yksi ja avoluokan nartuissa yksi.

Oorbellen Orlando, "Lucky" Sipoo RN 7.5.2017 ROP

Sisun arvostelu Sipoo RN 7.5.2017: 
"Oikean kokoinen, vielä hieman korkaraajaisen vaikutelman antava juniori. Kuono voisi olla hieman vahvempi. Hyvä purenta, silmät ja korvat. Riittävä kaula ja ylälinja. Vielä puutteellinen eturinta ja rinnan syvyys. Riittävät kulmaukset ja luusto. Hyvät käpälät. Kääntää käpäliä ulos. Vielä kovin villava karvapeite. Hyvä väritys korvakoruineen. Liikkuu ahtaasti takaa riittävällä askeleella."





Seuraava näyttelyt joihin tulen menemään molempien koirien kanssa ovat:
Rauma KR 27.5,
Raisio RN 10.6,
Spanielliiton erikoisnäyttely Lempäälässä  17.6.
Kesän näyttelyistä harkinnan alla vielä ovat Porin KV näyttely 30.7 ja Turun KR 12.8.

Näyttelyiden lisäksi osallistuin koirien kanssa lauantaina 6.5 Lahdessa kasvattajan järjestämiin Oorbellen-päiville. Päiville osallistui muistaakseni kaiken kaikkiaan 13 Oorbellen-kennelistä olevaa koiraa ja 3 muuta kooikeria.  Anne oli vuokrannut omasta agilityreenihallista kentä meidän käyttöön kolmeksi tunniksi. Sisun isän omistajat Otto ja Mari vetivät junnuille ja muille agilitya harrastaville tehokkaat agilitytreenit. Lisäksi  Mari Parsman opeissa pääsi Rallytokoa kokeilemaan, Anne piti pientä näyttelyharjoitusta ja lisäksi yksi Oorbellen koiran omistajista näytti Tokotreeniä. Kaikki osallistujat olivat tuoneet pientä purtavaa nyyttärimeiningillä. Päivä sujui oikein leppoisasti ja oli ihana treffat muita Oorbellen omistajia sekä tavata Nitan pentujen isä Rooney omistajineen. Marilta ja Otolta sai erinomaisia vinkkejä Sisun ja Nitan agilitykoulutukseen. 
Sisun ja Luckyn lisäksi Nitan kolmannen pennun Oskun piti osallistua myös Oorbellen päiville, mutta perhe joutui viime tipassa peruuttamaan osallistumisen. Se hieman harmitti minua,koska olin niin kovasti odottanut näkeväni Oskun. Toivottavasti perhe ehtii kesällä piipahtamaan meillä Littoisissa, kun ajavat tästä meidän ohi mökilleen.

Oorbellenpäivät Lahti 6.5.2017

O-pentueen isä Rooney

äiti Nita, isä Rooney ja kaksi pentua Sisu ja Lucky

Oorbellen pentueiden emot: vasemmalta lukien Nita, Mila, Keira, Julia ja Geea.

Nita aloitti juoksut maanantaina 8.5. Nita lähtee appivanhempien luokse hoitoon kahdeksi viikoksi.

Oorbellen O-pennut 1. vuotta!

Nitan pennut Choco (O. Orion), Lucky (O. Orlando), Sisu (O. Owen) ja Osku (O. Oscar) täyttävät tänään tasan yksi vuotta! Hurjasti onnea kaikille pennuille!

Vuosi sitten elettiin jänittäviä aikoja, mutta kaikki meni onneksi hyvin! Kiitos vielä Nitan kasvattajalle Annelle sekä Marille ja miehelleni Mikolle, jotka olitte Nitan synnytyksessä mukana!

Kaikille pennuille tiettävästi kuuluu oikein hyvää ja ilman suurempia murheita ja haavereita on ensimmäisestä vuodesta selviydytty! Anne järjestää toukokuussa Lahdessa Oorbellen päivät, johon olen koirieni kanssa tottakai menossa! Toivottavasti mahdollisimman moni Nitan pennuista perheineen pääsevät osallistumaan tapahtumaan! Olisi ihana nähdä kaikkia pentuja Livenä, viime kerrasta, kun on ihan liian kauan aikaa!

Sisulla ensimmäinen vuosi on mennyt mukavasti. Sisun kanssa on ehditty käymään pentukurssi, arkitottelevaisuuskurssi, näyttelykurssi ja agilitissakin ollaan hyvässä vauhdissa. Pientä radan pätkää pystytään jo agilityssä tekemään.
Sisu on todella leikkisä ja iloinen kaveri.

Tästä se kaikki alkoi. Rooney <3 Nita

Veljen läheisyys on tärkeää!

Choco syntyi ensimmäisenä, Nitaa pitää hyvää huolta esikoisestaan!

Äiti valvomassa lastensa unta!

Sisu 1 v. Rakas toohottaja!

Säkä 38,5cm, paino 9,7kg 1. vuotispäivänä

Nitan kanssa käytiin  TSAU:lla pari starttia tekemässä tänään 4.3! Molemmista radoista tuli HYL, mutta se ei harmittanut! Nitalla oli tänään sellainen meno ja meininki radalla alusta loppuun, että HUH-HUH! Se ei varmaan ikinä ole ollut näin vauhdikas kisoissa! Radat olivat koukeroiset ja ohjaaja pahasti myöhässä! Nita haki radalta muutman omankin esteen vauhdin huumassa ja haukkui radalla innostuksesta, mitä se ei ikinä ennen ole tehnyt! Tästä on erinomainen fiilis jatkaa seuraaviin kisoihin! Ensi viikon sunnuntaina olis tarkoitus Sipooseen matkata kisaamaan Marin kanssa, nyt kun Marinkin koira (Nitan veli) Lenni nousi kolmosiin!  Katsotaan kuinka meidän käy!

Nitalle ensimmäinen serti!

Vuosi 2017 ei olisi voinut paremmin alkaa näyttelyiden osalta, kun Nita sai vihdoin ensimmäisen sertin. Lisäksi Nita sai myös VaraCacibin sekä Cacibin. Nita ja Sisu osallistuivat tammikuun 22. päivä järjestettyyn Turku KV näyttelyyn. Tuomarina toimi Veli-Pekka Kumpumäki.

Nita sijoittui omassa luokassaan (AVO) ensimmäiseksi sai ERI:n  ja SA:an. Parasnarttu kehässä Nita sijoittui hienosti kolmanneksi. Voiton vei veteraaniluokassa kilpaillut Nitan kasvattajan Annen koira Keira (Bullbenz Kooi Uma Geri), joka lopulta oli myös rotunsa paras. Toiseksi tuli valioluokassa kilpaillut Annen toinen koira Mila (Oorbellen Mila). Milasta tuli viime vuonna kansäinvälinen muotovalio, joten CACIB siirtyi sen takia Nitalle.

Nitan arvostelu: "Iloisesti liikkuva erittäin hyvät mittasuhteet omaava tanakkarunkoinen narttu, sopiva luuston vahvuus, ilmeikäs pää, hyvä ylälinja seistessä, hyvä eturinta ja rintakehän pituus, ei tänään parhaassa turkissaan. Liikkuu hyvällä askeleella reippaasti ja ryhdikkäästi, hieman luisu lantio."

Sisulla näyttely ei mennyt ihan putkeen, vaikka EH tulikin. Kehä alkoi Sisun kanssa hyvin, kunnes tuomari halusi mittakepin kanssa mitata Sisun. Sisua ei ole ikinä mitattu mittakepin kanssa, joten kun tuomari yritti pöydällä mitata Sisua Sisu ei kestänyt tilannetta, vaan murisi pöydällä tuomarille. Mittaamisen jälkeen Sisulla meni lähes kokonaan luotto tuomariin, joten pöydällä tutkiminen oli haastavaa ja sain tehdä lujasti töitä, jotta sain Sisun pidettyä pöydällä. Tuomari sai lopulta jollain tavalla tutkittua Sisun, mutta olin aivan varma, että tuomari antaisi murinan takia meille hylätyn. Sisu sai kuitenkin yllätyksekseni EH:n. Tuomari sanoi, että olisi halunnut antaa ERI:n, mutta murinan takia ei voinut ja kannusti jatkamaan treenaamista Sisun kanssa, koska piti kovasti Sisusta muuten. "Mittakeppiepisodia" lukuunottamatta Sisulla meni siis kehässä hyvin. Se liikkui kivasti jaksoi seistä kauniisti paikallaan. Jännitin etukäteen, mitä mieltä Sisu on miespuolisesta tuomarista, koska Sisu on mieshenkilöitä kohtaan muutenkin paljon varauksellisempi kuin naispuolisia. Tämä kokemus vain vahvisti epäilyksiäni, joten jatkossa paljon tutustuttamista mieshenkilöihin ja käsittelyvarmuuden lisäämistä. Sisun kanssa juoniorluokassa kilpaili ainoastaan Sisun lisäksi Sisun veli Lucky. Lucky voitti luokan ja sai ERI:n, mutta ei SA:ta.

Sisun arvostelu: "Erittäin hyvät mittasuhteet, sopiva luuston vahvuus, kulmauksiltaan tasapainossa, rintakehä saa syvetä, hyväilmeinen pää, hyvät korvat, hyvä ylälinja ja ryhti, hyvä häntä, turkki ei tänään parhaimmillaan, liikkuu reippaasti, hieman ahdas takaa,  tarvitsee paremmat pöytätavat." 

Osallistuin vielä molempien koirien kanssa kasvattajaluokkaan, jossa ei ollut kuin Oorbellen kenneli kisaamassa. Oorbellen kenneliä oli edustamassa siis Nita, Sisu,  Marin koira Lucky ja kasvattajan Annen koira  Mila. Tuomari antoi meille KP:n ja hyvän arvostelun. Jäin Annen ja Marin kanssa isoon kehään, mutta siellä meidän joukko ei enää sijoittunut. Hauska kokemus kuitenkin.

Nita paras narttu kehässä 3. SERT, VaraCACIB ja CACIB

Lucky ja Sisu juoniorluokassa

Oorbellenit: Mila, Owen, Lisa ja Orlando hienosti KP!

Ulkoilua ennen isoakehää. Kuvassa minun koirat Sisu ja Nita, Marin koira Lucky, Anne Trygin koira Ariel sekä Anne Hirvosen koirat Keira  ja Mila.

Alkuvuosi on muuten kulunut treenaamisen parissa. Nitalla tuntuu agilitysuhteen olevan taas hieman enemmän innostusta, vaikka treeneissä lähtöjen kanssa on edelleenkin välillä ongelmia. Uskalsin silti ilmoittaa Nitan helmikuun puolessa välissä TSAU:lla järjestettäviin kisoihin. Katsotaan minkälainen vireys Nitalla siellä on. Tällä hetkellä Nita on todella energinen ja leikkisä.

Sisun kanssa olen tammikuun alusta käynyt arkitottelevaisuuskurssilla, joka tällä viikolla loppuu. Kurssi ei ehkä antanut niin paljon kuin odotin. Kävin Sisun kanssa arkitottelevaisuuskurssin eri paikassa kuin neljä vuotta sitten Nitan kanssa. Nitan kanssa käymäni kurssi oli sisällöltään paljon monipuolisempi, tehokkaampi ja antoi paljon enemmän. Parempi tämä kuitenkin oli kuin, että en olisi lainkaan käynyt.  Sisun kanssa käyn nyt tammi-helmikuun aikana myös näyttelykurssin ja tähän mennessä kaksi treenikertaa ovat olleet meille hyödyllisiä.
Agilitytreenit jatkuvat Sisun kanssa entisenlaisesti. Nyt olemme treeneissä lähteneet pieniä radanpätkiä tekemään. Myös kujakeppejä olemme lähteneet harjoittelemaan. Katsotaan onko kujakepit meidän tapa lähteä opettelemaan kepit vai joku muu tapa?