Rentoa elämää

Rentoa elämää

tiistai 7. helmikuuta 2017

Nitalle ensimmäinen serti!

Vuosi 2017 ei olisi voinut paremmin alkaa näyttelyiden osalta, kun Nita sai vihdoin ensimmäisen sertin. Lisäksi Nita sai myös VaraCacibin sekä Cacibin. Nita ja Sisu osallistuivat tammikuun 22. päivä järjestettyyn Turku KV näyttelyyn. Tuomarina toimi Veli-Pekka Kumpumäki.

Nita sijoittui omassa luokassaan (AVO) ensimmäiseksi sai ERI:n  ja SA:an. Parasnarttu kehässä Nita sijoittui hienosti kolmanneksi. Voiton vei veteraaniluokassa kilpaillut Nitan kasvattajan Annen koira Keira (Bullbenz Kooi Uma Geri), joka lopulta oli myös rotunsa paras. Toiseksi tuli valioluokassa kilpaillut Annen toinen koira Mila (Oorbellen Mila). Milasta tuli viime vuonna kansäinvälinen muotovalio, joten CACIB siirtyi sen takia Nitalle.

Nitan arvostelu: "Iloisesti liikkuva erittäin hyvät mittasuhteet omaava tanakkarunkoinen narttu, sopiva luuston vahvuus, ilmeikäs pää, hyvä ylälinja seistessä, hyvä eturinta ja rintakehän pituus, ei tänään parhaassa turkissaan. Liikkuu hyvällä askeleella reippaasti ja ryhdikkäästi, hieman luisu lantio."

Sisulla näyttely ei mennyt ihan putkeen, vaikka EH tulikin. Kehä alkoi Sisun kanssa hyvin, kunnes tuomari halusi mittakepin kanssa mitata Sisun. Sisua ei ole ikinä mitattu mittakepin kanssa, joten kun tuomari yritti pöydällä mitata Sisua Sisu ei kestänyt tilannetta, vaan murisi pöydällä tuomarille. Mittaamisen jälkeen Sisulla meni lähes kokonaan luotto tuomariin, joten pöydällä tutkiminen oli haastavaa ja sain tehdä lujasti töitä, jotta sain Sisun pidettyä pöydällä. Tuomari sai lopulta jollain tavalla tutkittua Sisun, mutta olin aivan varma, että tuomari antaisi murinan takia meille hylätyn. Sisu sai kuitenkin yllätyksekseni EH:n. Tuomari sanoi, että olisi halunnut antaa ERI:n, mutta murinan takia ei voinut ja kannusti jatkamaan treenaamista Sisun kanssa, koska piti kovasti Sisusta muuten. "Mittakeppiepisodia" lukuunottamatta Sisulla meni siis kehässä hyvin. Se liikkui kivasti jaksoi seistä kauniisti paikallaan. Jännitin etukäteen, mitä mieltä Sisu on miespuolisesta tuomarista, koska Sisu on mieshenkilöitä kohtaan muutenkin paljon varauksellisempi kuin naispuolisia. Tämä kokemus vain vahvisti epäilyksiäni, joten jatkossa paljon tutustuttamista mieshenkilöihin ja käsittelyvarmuuden lisäämistä. Sisun kanssa juoniorluokassa kilpaili ainoastaan Sisun lisäksi Sisun veli Lucky. Lucky voitti luokan ja sai ERI:n, mutta ei SA:ta.

Sisun arvostelu: "Erittäin hyvät mittasuhteet, sopiva luuston vahvuus, kulmauksiltaan tasapainossa, rintakehä saa syvetä, hyväilmeinen pää, hyvät korvat, hyvä ylälinja ja ryhti, hyvä häntä, turkki ei tänään parhaimmillaan, liikkuu reippaasti, hieman ahdas takaa,  tarvitsee paremmat pöytätavat." 

Osallistuin vielä molempien koirien kanssa kasvattajaluokkaan, jossa ei ollut kuin Oorbellen kenneli kisaamassa. Oorbellen kenneliä oli edustamassa siis Nita, Sisu,  Marin koira Lucky ja kasvattajan Annen koira  Mila. Tuomari antoi meille KP:n ja hyvän arvostelun. Jäin Annen ja Marin kanssa isoon kehään, mutta siellä meidän joukko ei enää sijoittunut. Hauska kokemus kuitenkin.

Nita paras narttu kehässä 3. SERT, VaraCACIB ja CACIB
Lucky ja Sisu juoniorluokassa
Oorbellenit: Mila, Owen, Lisa ja Orlando hienosti KP!
Ulkoilua ennen isoakehää. Kuvassa minun koirat Sisu ja Nita, Marin koira Lucky, Anne Trygin koira Ariel sekä Anne Hirvosen koirat Keira  ja Mila.

Alkuvuosi on muuten kulunut treenaamisen parissa. Nitalla tuntuu agilitysuhteen olevan taas hieman enemmän innostusta, vaikka treeneissä lähtöjen kanssa on edelleenkin välillä ongelmia. Uskalsin silti ilmoittaa Nitan helmikuun puolessa välissä TSAU:lla järjestettäviin kisoihin. Katsotaan minkälainen vireys Nitalla siellä on. Tällä hetkellä Nita on todella energinen ja leikkisä.

Sisun kanssa olen tammikuun alusta käynyt arkitottelevaisuuskurssilla, joka tällä viikolla loppuu. Kurssi ei ehkä antanut niin paljon kuin odotin. Kävin Sisun kanssa arkitottelevaisuuskurssin eri paikassa kuin neljä vuotta sitten Nitan kanssa. Nitan kanssa käymäni kurssi oli sisällöltään paljon monipuolisempi, tehokkaampi ja antoi paljon enemmän. Parempi tämä kuitenkin oli kuin, että en olisi lainkaan käynyt.  Sisun kanssa käyn nyt tammi-helmikuun aikana myös näyttelykurssin ja tähän mennessä kaksi treenikertaa ovat olleet meille hyödyllisiä.
Agilitytreenit jatkuvat Sisun kanssa entisenlaisesti. Nyt olemme treeneissä lähteneet pieniä radanpätkiä tekemään. Myös kujakeppejä olemme lähteneet harjoittelemaan. Katsotaan onko kujakepit meidän tapa lähteä opettelemaan kepit vai joku muu tapa? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti