Kyllä huomaa, että sisaruksia ollaan! |
Kesä oli ja meni. Syksyn tultua minulla ja Nitalla on taas ollut aktiivisempi vaihde päällä. Heti syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna osallistuimme Kooikerhondje ry:n järjestämille syyspäiville.
Oorbellen "lauma" |
Rallytokoa |
Syyspäivillä ohjelmaan kuului mm. mejää, agilitya ja rallytoko koulutusta. Mejää olen aiemmin vain kertaalleen kokeillut Nitan kanssa, mutta Nita tiesi silti heti mistä on kyse. Uskollisesti neiti seurasi yli 100m verijälkeä aina "kaadolle" asti. Nita tykkää todella paljon työskennellä nenänsä kanssa, välillä tuntuu, että vähän liikakin. Agilitya oli myös mukava treenata, mutta erittäin pehmeä hiekka-alusta teki siitä erittäin haastavaa. Viimeisenä päivänä kokeilimme meille täysin uutta lajia rallytokoa. Laji oli erittäin mukavan oloista, mukaansa tempaavaa ja tehtäväosiot eivät olleet niin vaikeita kuin miltä aluksi vaikuttivat. Viimeisenä päivänä järjestettiin koirille myös nakkiformulakisailu. Tiesin koirani olevan ahne, mutta en olisi uskonut Nitan olevan niin ahne, että Nita meni ja voitti koko nakkiformulakisan! Nitasta tuli siis nakkiformulamestari vuosimallia 2015!
Syyspäivillä oli mukavasti porukkaa ja oli kiva pitkästä aikaa tavata saman rodun omistajia ja jutella heidän kanssaan. Myös Lennin ja Nitan yksi veljistä Luka osallistui perheineen syyspäiville. Valitettavasti ei tullut otettu kuvaa, jossa kaikki kolme sisarusta olisivat olleet samassa potretissa. Ei voi muuta sanoa kuin HIENOA, että kooikerhondje rotuyhdistyksellä on näin aktiivista toimintaa!Riihimäki 12.9 |
Syyskuun toisena viikonloppuna lauantaina 12.9 olikin sitten vuorossa matka Riihimäelle tapamaan Nitan tulevan sulhasen Rooneyn omistajia ja itse sulhasta tietysti. Siinä samalla kisasimme Nitan kanssa ensimmäistä kertaa pitkän kisatauon jälkeen. Vauhtia oli Nitalla kiitettävästi radalla. Tuloksena 0-rata ja 2.sija. Osallistuja kuitenkin oli sen verran vähän meidän sarjassa, että vain voittajalle irtosi LUVA.
Komea sulhanen! |
Sain Rooneyn omistajien kanssa hyvin juteltua päivän aikana. Tapasimme myös toistemme koirat ja olimme tyytyväisiä toistemme koiriin sekä mahdolliseen tulevaan yhdistelmään. Rooney oli kooikeriksi luonteeltaan minusta ihanan avoin ja sosiaalinen. Rooneyn rakenteesta pidin erittäin paljon, hyvän sporttinen, mutta kuitenkin säilyttännyt hyvin urosmaisuutensa. Karva oli myös sopivalla tavalla kooikerille tyypillisen karkeaa, mutta ei liian. Ja tärkein tieto tietysti oli, että Rooney on koko elämänsä ajan ollut terve. Nyt vain sitten innostuneena odottelemaan Nitan juoksuja.
Kolmantena syyskuun viikonlopun lauantaina 19.9 kävimme Nitan kanssa Kirkkonummella kisaamassa agilitya kolmen startin verran. Ensimmäinen rata oli hyppyrata, joka meni täysin penkin alle! Nita ei ollut radalla yhtään läsnä ja vauhti oli jonnekkin jäänyt. Toinen rata oli agirata, jossa Nitalla oli jo kohtuullisesti vauhtia ja neiti keskittyi suoritukseensa, jolloin tulostakin saatiin. 0-rata, sija 2. ja ensimmmäinen LUVA 2-luokasta. Kolmas rata oli myös agirata. Siinä Nitalla oli ehkä parhaiten vauhtia, mutta valitettavasti saimme heti radan alussa yhden kiellon keinulta, kun Nita päättikin ratkaisevalla hetkellä mennä morjestamaan ratatyöntekijöitä, jotka seisoivat aivan keinun ylösnousun vieressä. Muuten Nita suoritti radan puhtaasti ja vauhdilla.
Sunnuntaina 20.9 olikin vuorossa ATT:n järjestämää agilitykoulutusta agilityidolini Outi Harjun vetämänä. Outi oli suunnitellut hyvän ja haastavan radan, jossa oli minulle paljon uusia asioita, joita minun tarvitsee lähteä aktiivisesti työstämään Nitan kanssa. Sain Outilta paljon hyviä ohjeita ja neuvoja, joilla voin parantaa omaa liikettäni radalla ja samalla saada suoritukseen lisää vauhtia ja turhia sekunteja pois.
Viimeisenä syyskuun lauantaina 26.9 kisailimme Nitan kanssa vielä TSAU:lla neljän startin verran. Ensimmäinen rata oli hyppyrata, josta saimme 0-tuloksen, sija 3. ja toinen LUVA 2-luokkasta. Vauhti ei kyllä ensimmäisellä radalla päätä huimannut, mutta tulokseen täytyy silti olla tyytyväinen. Loput radat olivat agiratoja, joista kaikista saimme HYL. Radat olivat erittäin haastavia ja kaikki virheet johtuivat oikeastaan ohjaajan vääristä ohjausliikkeistä radalla, eli eikun treenailemaan lisää.
Nitan kanssa jatkan todennäköisesti kisailua vasta Nitan mammaloman jälkeen, jolloin lähdemme metsästämään 2-luokasta viimeistä LUVAa.
Nitan lihashuollosta olen siitä asti alkanut pitämään parempaa huolta, kun aloitimme agilityssa virallisissa kisoissa kisaamiset. Olen säännöllisesti vienyt Nitaa eläinfysioterapeutille, jossa Nitaa on hierottu ja olen myös fysioterapeutilta saanut lihasta vahvistavia jumppaliikeohjeita, joita olen sitten kotona Nitan kanssa treenannut. Nita on rakenteltaan sen verran "elastinen", että jumipaikkoja herkästi neidille muodostuu, vaikka Nita ei sitä ulospäin näytäkkään eikä oireile. Myös tulevaa tiineyttä ajatellen olen hieronnan lisäksi aktiivisesti Nitan selkälihaksia pyrkinyt vahvistamaan, jotta kantoajasta ei tulisi Nitalle niin raskas. Olimme 15.9 viimeksi hierojalla ja tarkoitus olisi vielä ennen astutusta kertaalleen ehtiä heti lokakuun alussa.
Viimeisenä syyskuun lauantaina 26.9 kisailimme Nitan kanssa vielä TSAU:lla neljän startin verran. Ensimmäinen rata oli hyppyrata, josta saimme 0-tuloksen, sija 3. ja toinen LUVA 2-luokkasta. Vauhti ei kyllä ensimmäisellä radalla päätä huimannut, mutta tulokseen täytyy silti olla tyytyväinen. Loput radat olivat agiratoja, joista kaikista saimme HYL. Radat olivat erittäin haastavia ja kaikki virheet johtuivat oikeastaan ohjaajan vääristä ohjausliikkeistä radalla, eli eikun treenailemaan lisää.
Nitan kanssa jatkan todennäköisesti kisailua vasta Nitan mammaloman jälkeen, jolloin lähdemme metsästämään 2-luokasta viimeistä LUVAa.
Nita jumppaa! |