Kaksikko |
Mutta nyt itse kuulumisiin...
Saatuani Sisun viime syksynä Suomen muotovalioksi olen keskittänyt kaiken harrastamisen agilityyn molempien koirieni kanssa. Ainoa koiranäyttely mihin olen viime sykysn jälkeen osallistunut on tänä kesänä järjestetty Kooikerhondje erikoisnäyttely . Osallistuimme kesäkuussa 2019 Keuruulla Kooikerhondje ry:n järjestämään erikoisnäyttelyyn. Sieltä saalina valioluokasta molemmille EH:t ja kelpo ja asianmukainen arvostelu. Tuomari tykkäsi isompikokoisista koirista ja turkki olisi myös saanut olla parempi molemmilla.
Näyttely pidettiin Nyyssäniemen Camping alueella. Matkakaverina minulla oli koko viikonlopun Mari, jolla on siis Nitan veli Lenny ja Nitan pentu Lucky. Myös Nitan kasvattaja Anne oli paikalla. Yhteensä näyttelyyn oli ilmoitettu noin 100 kooikerhondjea. Oli kiva tavat muita omistajia ja rupatella ja vaihtaa kuulumisia heidän kanssaan. Marin kanssa yövyimme n. 6 neliön kokoisessa mökissä. Tiivistä oli, mutta hyvin mahduimme neljä koiraa ja kaksi ihmistä. Ja sopu säilyi hyvin laumassa. Muistimme näyttelyssä myös Lennyn ja Luckyn omistajan Marin ja Nitan toisen veljen Jullen omistajien Tarun ja Veli-Matin kanssa Annea 10 vuotisesta kasvattajaurastaan Oorbellen kennelissä.
Teimme Annelle taulun kaikista Oorbellen pennuista |
Nitan kanssa asetin viime syksynä tulevan kauden tavoitteeksi päästä agilityn SM-kisoihin kesällä 2019. Olen pyrkinyt Nitan kanssa käymään 1-2 kk välein agilitykisoissa. Kisoissa olen yleensä ottanut kolme starttia. Meillä kisat ovat pääosin sujuneet mukavasti. Yleensä kolmesta startista yksi on ollut nollatulos. Olen saanut parannettua viimeisen vuoden aikana Nitan ja minun yhteistyötä radalla ja oppinut luottamaan koiraani paremmin. Myös Nitan vire kisoissa on pysynyt kohtuullisen hyvänä. Olen Elina Jänesniemen opeissa käynyt Nitan kanssa 1-2 kuukauden välein. Sen lisäksi olen omatoimisesti käynyt tekemässä treenejä Nitan kanssa. Meillä puomilta tuli aiemmin kisoissa yleensä kontaktivirhe alastulolta, mutta nykyään virheet tulee enemmänkin ohjaajan mokista, esim. ohjaaja on väärällä linjalla tai ohjaukseni eivät ajoitu oikein. Toukokuussa saimme vaadittavat SM-nollatulokset kasaan, joten elokuussa kutsuu SM-kisat Vantaalla. Ainoa harmillinen uutinen on, että tulemme SM-kisoissa kisaamaan medi-luokassa. Olen Nitan kanssa kisannut meidän agilityuran alusta lähtien mini-luokassa, kun se vuonna 2015 mitattiin kahden tuomarin toimesta alle 35cm. Muutama vuosi sitten Suomen agilityliitto uudisti sääntöjä ja lisäsi pari säkäluokkaa lisää. Sen myötä kaikki koirat, jotka haluavat kisata virallisissa kisoissa tulee kesäkuun 2019 jälkeen olla uusi virallinen mittaustodistus hankittuna eli koira tulee mittauttaa virallisessa mittaustilaisuudessa. Olin Nitan kohdalla venyttänyt mittaustilaisuuteen menemistä viime hetkille saakka eli tämän vuoden kesäkuuhun. Nita on rajatapaus mini- ja mediluokan osalta ja tällä kertaa vaakakuppi kallistui medi-luokkaan. (35cm tai alle kuuluu mini-luokkaan.) Neljä tuomaria mittasi Nitan mittaustilaisuudessa. Kolme neljästä tuomarista mittasi mediksi 35-36cm ja yksi tuomari mini-koiraksi. Nita täytti tänä vuonna seitsemän, joten olisin niin toivonut meidän viimeisille agilityvuosille, että olisimme voineet jatkaa mini-luokassa kisaamista. Vielä, kun vertaan Nitan ja Sisun vauhtia ja laukkaa juoksussa, niin Nita on niin paljon hitaampi kuin poikansa. Toivon myös, että Nitan paikat kestävät korkeampia hyppyjä. Minulla olisi mahdollista viedä Nita jossain kohtaa uudelleen mittautettavaksi, jos haluan. Katson nyt ensiksi, miten meillä medeissä lähtee kisat sujumaan.
Meillä on Nitan kanssa plakkarissa myös sekä hyppyradalta, että agilityradalta yhdet SERT:it. Hyppyserti tuli piirimestaruuskisoista toukokuussa ja agilityserti Kirkkonummen kisoista heinäkuussa. Pientä toivoa ja mahdollisuutta siis saada Nita vielä agilityssakin valioksi. Se olisi kyllä aivan mahtavaa, jos se tavoite saavutettaisiin.
Meidän 1. Agilitysert tuli medi-luokassa |
Nita hyvässä karvassa keväällä |
Sisun kanssa agility kulkee hyvällä mallilla. Vaihdoin viime syksynä ryhmää ATT:lla ja vaihdoksesta olen ollut erittäin tyytyväinen. Olen viime syksystä asti treenannut ATT:lla Petra Malinin ja Sonia Delatten valmennusryhmässä. Kävin myös keväällä oman seuran järjestämän keppiklinikkakurssin, joka oli meille erittäin hyödyllinen. Sisulla kepit ovat tulleet varmaksi ja pujottelunopeus lisääntynyt. Sisu irtoaa radalla paremmin ja tulee ohjauksiini selkeästi paremmin. Suurin haaste itselläni tällä hetkellä on omarytmitys radalla, jotta tekemisestä tulisi vielä sujuvampaa. Minulla oli Sisun kanssa viime kaudella tavoitteena parantaa keppien pujottelua ja lisätä kisavarmuutta. Joulun alla saimme ensimmäisen LUVA:n kisoista ja seuraavat kaksi tuli ATT:n pääsiäiskisoista, jonka myötä saimme oikeuden siirtyä kakkosluokkaan. Kakkosluokassa aloitan kisaamisen elokuussa. Meidän ensimmäinen startti kakkosluokassa on 11.8 Riihimäellä. Olen myös päättänyt lähteä opettamaan Sisulle juoksupuomia. Tällä hetkellä minulla on pysäytyskontakti alastulossa. Maltillisesti lähden kuitenkin juoksaria Sisulle opettamaan ja tavoite on saada vasta kahden vuoden päästä juoksaripuomi valmiiksi. Tällä hetkellä harjoittelen takapihalla ja hallilla targettiin (mattoon) osumista eri kulmista ja hypyn kautta. Kun se on varmaa lähden siirtämään targettia puomin alastulolle. Sisu on kyllä niin innokas treenikaveri ja alkanut yhä paremmin ja paremmin sietämään häiriötekijöitä treeneissä ja kisoissa. Tästä, kun muutama vuosi mennään eteenpäin niin saa nähdä minkälainen kisakaveri minulla silloin on.
Sisu ensimmäisen kisan jälkeen |
Happy dof after training |
Kirjotin viime syksynä viimeiseen blogitekstiini, että Sisun veljestä Luckystä oli tulossa isä. Pennut syntyivät syksyllä Raumalle Bullbenz kenneliin. Kävin lokakuun lopussa Marin kanssa katsomassa pentuja. Pennut olivat tuolloin n. viiden viikon ikäisiä ja aivan ihania tapauksia. Onneksi en pystynyt silloin enkä pysty tälläkään hetkellä kuvittelemaankaan ottavani kolmatta koiraa. En olisi osannut valita kenet pennuista olisin ottanut itselleni. Muutama kuva pennuista alla. Luckysta on sen jälkeen tullut toisenkin kerran isä. Lucky kävi loppuvuodesta astumassa Fia tytön Vääksyssä. Pennut (4 narttua ja 4 urosta) syntyivä Kennel Dinoman'siin 1.1.2019.
Kaikki 6 pentua kuvassa |
Luckyn pentu |
Olen Nitan viimeisestä pentueesta nähnyt kaikkia muutaman otteeseen kuluvan vuoden aikana. Omistajat ovat myös ajoittain kirjoitelleet minulle kuvien kera kuulumisia. Niitä on erittäin mukava ollut saada ja lukea. Kaikille kolmelle Lykkelle, Tildalle ja Yerille kuuluu oikein hyvää. Kaikki pennut vaikuttavat reippailta ja ovat pysyneet terveinä. Harrastamaankin kaikki ovat lähteneet koiriensa kanssa. Yeri muuttaa syksyllä Vaasaan, kun hänen omistajansa aloittaa opinnot siellä. Toivottavasti he pääsevät siellä tutustumaan sen alueen kooikerhondje koiriin ja heidän omistajiinsa.
Alla vielä koirien arvostelut näyttelystä. Nitalla on parhaillaan juoksut menossa. Nitan on elokuun ensimmäisen viikon hoidossa minun appivanhempieni luona ja Sisu menee sitten toiseksi viikoksi hoitoon minun vanhemmilleni, jotta pääsen Nitan kanssa valmistautumaan tuleviin SM-kisoihin. Molemmat koirat pääsevät eläinfysioterapeutin käsittelyyn vielä ma 19.8. Yritetään kisojen jälkeen kirjoitella seuraavia kuulumisia.
"3 years. Very good type & size. Not in the best coat condition. Square. Needs a little more fore chest. Nice head with good pigmention. Well placed ears with good earrings. Good bone. Moves ok. Good temperament."
"Almost 7. Very good type. Good size. Well developed. Needs a better coloring of the blaze. Nice expression. Prefer less ticking in the coat & darker orange color. Moves ok. Correct temperament."
Näyttelypaikalta |