Rentoa elämää

Rentoa elämää

tiistai 11. syyskuuta 2018

Agilitya ja näyttelyä!

Kuuma kesä oli ja meni.  Helteiset päivät tuli pääosin sisällä kotona vietettyä ilmalämpöpumpun viilennyksestä nauttien. Ei paljon pitkiä lenkkejä voinut niillä ilmoilla tehdä koirien ja vauvan kanssa. Sisu pääsi sentään kesän aikana useampaan kertaan uimaan ja Nita ns. joutui uimaan. Ihanaa, että toinen edes koirista nauttii uimisesta. Mukavaa, kun syksy on tullut ja ilmat viilentyneet. Nyt voi taas mihin aikaa päivästä tahansa tehdä koirien kanssa pitkiä lenkkejä.

Nitan pentu Yeri poika oli tosiaan meillä  heinäkuun lopussa viikon verran hoidossa. Kaikki meni hyvin yhden pennun, kahden aikuisen koiran ja yhden vauvan kanssa. Yeri löysi nopeasti oman paikkansa Nitan ja Sisun rinnalla ja oli todella reipas ja helppo hoitokoira. Yeri pääsi myös meillä ollessa Tilda siskon kanssa leikkimään, kun Tilda perheineen oli Turussa käymässä ja tulivat meitä samalla käynnillä morjestamaan. Pentujen painia oli ihana seurata vierestä. Myös Nita ja Sisu muistivat Tildan hyvin, mutta Tildan huomio kiinnittyi pääasiassa veljen kanssa painimiseen. Kaikkien S-pentujen omistajat ovat säännöllisesti viestitelleet kuulumisia minulle. Viestejä on ollut erittäin ihanaa saada ja niihin ollut myös ilo vastata. Kaikille pennuille kuuluu erinomaista ja ovat reippaita kavereita.
Yeri ja Sisu

Yeri ja Tilda

Yeri rakasti leikkiä Sisun ja Nitan leluilla! Parasta oli viedä isoveljeltä lelut...


Nitalta poisettiin oikalta puolelta raateluhammas heti juhannuksen jälkeen, koska hampaan juurikanava oli kunnolla esillä. Samalla Nitan hampaat puhdistettiin hammaskivestä pois. En tiedä missä ja milloin Nitan hammas oli lohjennut. Huomasin asian, kun aloin pitkästä aikaa pesemään sen hampaita. Luita ja ruokaa se söi normaalisti. Diagnoosina oli traumaattinen hampaan murtuma.  Nita toipui operaatiosta hyvin eikä mitään tulehduksia suuhun päässyt syntymään leikkauksen jälkeen.

Koirien kanssa palasimme agilityn treenikentille elokuussa kesätauon jälkeen. Omalla takapihalla tosin tuli kesällä jonkin verran treenattua keppejä, lähinnä Sisun kanssa. Tuloksena se, että nyt Sisu osaa pujotella suorat kepit ilman ohjureita ja hakea mukavasti jo vaikeistakin tulokulmista oikean keppivälin. Tällä hetkellä harjoitellaan, että Sisu kestäisi pujotella keppejä, kun minä vaihdan puolta joko keppien takana tai edessä. Kontakeja (A-este, puomi ja keinu) olin myös kesän aikana käynyt ihan muutaman kerran tekemässä oman seuran hallilla, jonne minulla tosiaan on kävelymatka kotoa. Kovien helteiden takia en päässyt sinne niin usein menemään kuin olisin halunnut, mutta parempi muutama kerta kuin ei lainkaan.
Heinäkuussa kävin myös Sisun kanssa kaksi kertaa Timo Liuhdon vetämissä vauhtiratatreeneissä Kelpokoiralla. Radalla oli pelkästään hyppyjä ja putkia. Tämä treeni sopi meille oikein hyvin. Pääsin kunnolla revittelemään ja haastamaan itseäni nopeilla radoilla Sisun kanssa. Sisulla, kun "estefokus" on tällä hetkellä suurempi kuin "ohjaajafokus".
Syksyn treenit ovat mukavasti lähteneet liikkelle koirien kanssa. Nitan kanssa olen muutaman kerran käynyt Elina Jänesniemen vetämissä treeneissä Kiva-areenalla. Nitalla on erittäin hyvä meno päällä tällä hetkellä. Parempi jopa kuin pojallaan. Odotan jo erittäin innolla, että pääsen Nitan kanssa taas kisaamaan. Mahdollisesti starttaan Nitan kanssa TSAU:n syyskuun kisoissa 22. päivä, mutta viimeistään oman seuran (ATT) järjestämissä kisoissa lokakuun alussa aloitan kisaamisen Nitan kanssa.
Sisun vien syyskuun lopussa eläinlääkäriin virallisiin terveystutkimuksiin. Sen jälkeen vasta uskallan lähteä Sisun kanssa kisamaan, jos kaikki on kunnossa. Meillä tosiaan kepit ja kontaktit vaativat vielä Sisun kanssa treenausta, joten ei tässä kiire ole sen suhteen lähteä kisaamaan.

Kesällä ilmoitin Sisun kahteen eri näyttelyyn. Toivoin, että jommasta kummasta näyttelystä irtoaisi se viimeinen SERT, jotta saisin Sisusta Suomen muotovalion.
Ensimmäinen näyttely, johon olin Sisun ilmoittanut oli elokuun 12. päivä. Raiso KR näyttely. Tuomarina oli Haranen Juta, Viro. Sisu esiintyi kehässä hyvin. Tuloksena ERI, SA, ja PU3.
Tässä tuomarin arvostelu,: "2 v. uros, jolla maskuliininen pää. Ok väritys päässä sekä korvissa.  Kesäkarva. Sopiva luusto ja sopivat kulmaukset. Ok hännän asento liikkeessä. Vapaat liikkeet."

Raisio KR 12.8.2018. Vasemmalla Sisun eno Julle eli Nitan veli ja oikealla Sisu.



Toinen näyttely johon Sisun ilmoitin oli Saaristonäyttely Paraisilla 9.9.2018. Kyseessä oli ryhmänäyttely. Tuomarina piti alunperin olla ulkomaalainen naistuomari Marie Bailey. Hän ei kuitenkaan näyttelyihin päässyt, joten kooikerhondjet arvosteli suomalainen miestuomari Paavo Mattila. Kun huomasin tuomarimuutoksen mietin hetken, että pitäisikö perua koko osallistuminen näyttelyyn. Sisu nimittäin välillä lämpiää hitaasti miehille ja haukkuu niille herkästi. Päätin kuitenkin ottaa riskin. Paikan päällä olin jo "repiä pelihousuja pois", kun näin tuomarilla tummmansinisen sadetakin ja hupun päässä... Näyttelypäivänä satoi. Olin aivan varma, että jos ei muuten niin huppupäistä miestä ainakin Sisu haukkuisi. Sisu yllätti minut kuitenkin erittäin positiivisesti, koska se oli täysin sinut tuomarin kanssa, vaikka huppupäässä tuomari Sisun pöydällä tutkikin ja arvosteli. Sisu jopa heilutti iloisesti häntää tuomarille. Tuomari piti todella paljon Sisusta ja erinomainen arvostelu saatiinkin. Tuloksena ERI, SA, SERT, PU1 eli Sisu sai viimeisen SERT:in ja valioitui. JEE! Sisu oli lopulta rotunsa paras näyttelyssä (ROP). Roosnell kennelin Taiga tyttö oli VSP.

Tässä tuomarin arvostelu: "Kaunis uros, jolla hyvä koko ja mittasuhteet, hyvä pää, hieman voimakas otsapenger, erittäin hyvä runko, jäntevä selkä, erittäin hyvät raajat, hyvä karvapeite, liikkuu hyvin, esiintyy erinomaisesti."
Parainen RN 9.9.2018

Sunnuntaina 2.9 osallistuin molempien koirien kanssa oman seuramme agilitymestaruuskisoihin. Tuloksilla ei paljoa juhlittu. Nitalla oli kova meno päällä, mutta en saanut sitä pysymään ohjauksessani. Neiti nappaili radan edetessä omia esteitä, joten tuloksena HYL. Sisulla taas oli ajatukset ja vauhti jossain muualla. Sisu veti mölliradan reippaasti, mutta ei tosiaan täysillä ja kävi tuomariakin haistelemassa, joten lopulta oltiin hitaalla ja yhdellä kieltopisteellä sijalla 4. 

Agilityn ja näyttelyiden lisäksi on muitakin kivoja uutisia kerrottavana. Sisun veljestä Luckysta (Oorbellen Orlando) on nimittäin tulossa vajaan kuukauden päästä isä. Lucky astui heinäkuun lopulla (itse asiassa meidän takapihalla) ihanan Rianna tytön. Rianna on Bullbenz kennellistä Anne Tryggin koira.  Ultrassa näkyi 5-6 pentua. Minun on tarkoitus mennä katsomaan pentuja Raumalle, kun ne ovat sen 5-7 viikon ikäisiä.