 |
| Love in the air... <3<3<3 |
Nita aloitti juoksunsa lopulta sunnuntaina 20.12.2015. Vein Nitan heti joulupyhien jälkeen maanantaina eläinlääkäriin progesteroni testeille. Silloin progesteroniarvo oli matala 0,389. Oikeaa astutusajankohtaa oli vaikea arvioida noin matalan progesteroniarvon takia, joten jouduin Nitan kanssa menemään vielä toisen kerran prokutesteille. Vein Nitan torstaina uudenvuoden aattona toisen kerran testeille ja silloin arvo oli 3,06 eli hyvin nousussa, mutta ei vieläkään niin korkea, että olisi pitänyt Nita samana päivänä astuttaa. Juteltuani Nitan kasvattajani Annen kanssa olimme sitä mieltä, että uudenvuodenpäivänä illalla kannattaisi ensimmäisen kerran kokeilla astutusta.
Rooney saapui Marin kanssa meille uudenvuodenpäivän iltapäivällä/illalla. Olin myös pyytänyt kooikerhondje kasvattajan Anne Trygin meille tuekseni ja ohjaajakseni astutukseen.
Rooney ja Nita tulivat heti juttuun keskenään. Rooney osoitti kuitenkin perjantaina vain laimeaa kiinnostusta Nitaa kohtaan. Nita taas oli aivan täpinöissään Rooneysta. Nita olisi ollut valmis antamaan Rooneyn astua, mutta Rooney oli sitä mieltä, että vielä ei ole oikea aika. Mari lähti illalla kotiin ja jätti Rooneyn meille yöksi. Nita taas meni yöksi mieheni vanhempien luokse.
Kokeilimme lauantaina kolmeen otteeseen astutusta. Aamupäivällä ulkona aidatulla takapihalla, iltapäivällä meillä sisällä ja illalla vielä ajoimme Riihimäelle Rooneyn omaan kotiympäristöön. Rooney osoitti kuitenkin koko lauantaipäivän aikana edelleen vain laimeaa kiinostusta Nitaa kohtaan eikä yrittänyt missään vaiheessa kunnolla astua Nitan kosiskeluista huolimatta.
 |
| Rooney ja Nita <3 |
Kasvattajani Annen kanssa pohdimme lauantaina, että eivätkö Nitan ja Rooneyn kemiat oikeasti kohtaa vai voisiko edelleen kyse olla väärästä ajankohdasta? Anne katsoi muistiinpanoistaan omiensa koiriensa (Nitan äidin, isoäidin ja "tädin") prokuarvoja ja astutuspäiviä. Niiden perusteella päätimme Annen kanssa, että vielä voisi sunnuntaina kokeilla, mutta mikäli astutus ei silloinkaan onnistuisi, niin sitten lopetetaan yrittäminen.
Sunnuntaina 3.1 töideni jälkeen lähdin mieheni kanssa ajamaan Riihimäelle Rooneyn omistajien luokse. Saavuimme klo 19 aikaa Marin ja Oton luokse. Nita sai tehdä muutamat merkkaukset ulos. Sen jälkeen Rooney pääsi haistelemaan Nitan merkkailuja. Heti, kun Rooney pääsi ulos haistelemaan Nitan merkkailut minusta tuntui kuin Rooney olisi ollut aivan eri koira aiempiin päiviin verrattuna. Rooney kävi aivan kuumana ja merkkaili useampaan kertaan Nitan pissat. Kun Rooney oli saanut haistella, nuolla ja merkkailla Nitan pissat otin Nitan autosta ulos. Hyvä kun sain Nitan autosta ulos niin Rooney oli jo Nitan selänpäällä aivan valmis astumaan. Emme kuitenkaan voineet koirien antaa parkkipaikalla astua. Menin Oton ja koirien kanssa Oton ja Marin pienelle takapihalle, joka oli aidattu. Päästimme koirat takapihalla vapaaksi. Rooney ja Nita tekivät muutamat kosiskelujuoksut, kunnes Rooney nousi Nitan selänpäälle ja astui Nitan. "Astutussessio" kesti vajaa 10 minuuttia. Otto piti Rooneysta kiinni ja minä pidin Nitasta kiinni astumisen ajan. Kaikki meni niin kuin Anne Trygg oli minulle ohjeistanut. Koska astutus onnistui sunnuntaina halusimme vielä, että koirat saavat mahdollisuuden astua uudestaan.
Lähdin maanantaina töiden jälkeen vielä kerran mieheni kanssa ajelemaan Riihimäelle. Maanantai-illalla Nita antoi Rooneyn astua ja Rooney oli myös aivan yhtä halukas astumaan. Maanantainakin astutus tapahtui ulkona Oton ja Marin luona. "Astutussessio" kesti tällä kertaa pidemäpään ja kaikki meni aivan yhtä hyvin kuin sunnuntainakin. Kireä pakkanenkaan ulkona ei haitannut astumista.
Nyt sitten vietetään seuraava kuukausi jännityksessä tuliko Nita kantavaksi. Ultraan menen, kun astutuksesta on kulunut kuukausi. Ensiviikon alusta käyn ottamassa Nitalle herpesvirusrokotteen.
