Rentoa elämää

Rentoa elämää

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Muutoksia arkeen ja pentuprojekti etenee!


Tammikuussa Nita ja Sisu kokivat ison muutoksen arkeensa, kun perheeseemme syntyi vauva.  Jännitin ennen vauvan syntymää, miten koirat mahtavat ottaa uuden tulokkaan vastaaan. Kumpikaan koirista ei ole tottunut vauvoihin tai pieniin lapsiin. Varsinkin Sisun reaktiota mietin enemmän, kun se on Nitaa selkeästi varauksellisempi ja epäluuloisempi uusia asioita kohtaan.

Jännitykseni oli kuitenkin aivan turhaa. Sain nimittäin erittäin positiivisesti yllättyä, kun kotiuduin vauvan kanssa sairaalasta. Molemmat koirat ottivat uuden perheenjäsenen erittäin hyvin vastaan. 

Nitalle heräsi heti emon vaistot, kun se näki vauvan. Nita vaikutti siltä kuin olisi halunnut ottaa vauvan itselleen. Se inisi lähes hysteerisesti ja halusi päästä vauvan lähelle ja seurasi tarkkaan ensimmäisinä viikkoina, mitä vauvan kanssa tehdään ja mihin sitä viedään. Nita ei esimerkiksi normaalisti halua kylpyhuoneeseen tulla, mutta kun vauvaa kylvetetään, niin Nita vahtii vieressä tarkkaan ja kylvyn jälkeen haluaa edelleen tarkistaa, että vauvalla on kaikki hyvin. Vaippaa käydään myös edelleen yhdessä vaihtamassa.
Nitalle oli myös alkuun pieni stressi, kun vieraita kävi katsomassa vauvaa ja pitivät vauvaa sylissä. Vieraiden pitäessä vauvaa sylissä Nitan piti viereen päästä vahtimaan tilannetta. Nyt se on jo rauhoittunut ja luottaa, että kyllä me oman "pentumme" hoidamme. 

Sisu taas otti hyvin urosmaisesti vauvan  mielestäni vastaan. Alkuun Sisu kävi haistelemassa vauvaa ja poistui. Totesi, että vauva on "jees", mutta ei siitä sen enempää tarvitse välittää. Nyt reilun viikon ajan Sisua on uudestaan alkanut enemmän kiinnostamaan vauva.  Aamuisin  esimerkiksi täytyy antaa sekä minulle, että vauvalle "aamupusutervehdykset". Vauvalle  tosin annetaan pusut joko varpaisiin tai käsiin. Naamalle ei ole vielä lupa antaa pusuja. Vauvan päätä Sisu käy myös iloisesti haistelemassa aika ajoin ja tykkää tulla nukkumaan viereen, vaikka vauva onkin sylissä.
Aina, kun tulemme kotiin vauvan kanssa, niin  molemmat koirat käyvät katsomassa  ensin turvakaukaloon, että vauva on tallella ja sillä on kaikki hyvin ja vasta sen jälkeen ne tulevat minua ja miestäni tervehtimään.

Koirat ovat aina saaneet nukkua meidän sängyssä ja raskauden aikana mietin täytyykö ne opettaa pois sängystä ennen kuin vauva syntyy. En kuitenkaan raaskinut tehdä sitä ja päätin, että katsotaan, kun vauva syntyy miten meidän käy... Ja hyvinhän meidän kävi. Pystymme koko perhe koirat +vauva nukkumaan samassa sängyssä. Koirat ovat oppineet, että vauvan puolelle ei ole mitään asiaa ja ne nukkuvatkin pääosin jalkopäädyssä tai miehen puolella. 
Vaunulenkit onnistuvat myös erittäin hyvin koirien kanssa.  Ensimmäisillä kerroilla oli pientä säätöä, mutta nyt sujuu jo oikein mallikkaasti. Koirat ovat hienosti tajunneet, miten vaunulenkillä kuuluu kävellä.  Ja nyt on ollut ihanaa tehdä pitkiä vaunulenkkejä koirien kanssa, kun ilmat ovat olleet hienoja. Yhteenvetona voin todeta, että meillä sujuu arki todella hyvin eikä minun tarvitse yhtään jännittää tai miettiä, että koirat tekisivät jotain vauvalle. Ne tajusivat heti, että tämä vauva kuuluu meidän laumaamme. 

Toinen asia mistä halusin kirjoittaa, että vuoden 2018 pentuprojekti etenee, kun Nita aloitti vajaa viikko sitten vihdoin juoksut. Vien sen maanantaina 26.2 progesteroniverinäytteenottoon ja sen perusteella katsotaan mihin päiviin astutus osuu. Viikolla 9 astutus tulee jokatapauksessa tapahtumaan. Toivottavasti astutus sujuu hyvin ja Nita ja Meeko löytävät yhteisen sävelen. Mikäli astutus onnistuu ja Nita tulee kantavaksi pennut syntyisivät vapun tietämillä ja olisivat luovutusikäisiä juhannusviikolla.