 |
| Meeko ja Nita 3.3.2018 |
Nita tosiaan aloitti juoksut perjantaina 16.2. Annoin heti juoksujen alettua Nitalle matolääkekuurin. Nitan kasvattajan Annen kanssa sovimme, että menen ottamaan Nitasta progesteroniarvon maanantaiaamulla 26.2. (Nitan 11. juoksupäivä). Nitan progearvo oli maanantaina matala 0,8 eli vielä voitiin rauhassa odotella ainakin muutama päivä ennen kuin lähtisin astuttamaan Nitaa. Minun ei alunperin pitänyt mennä ottamaan Nitasta toista progearvoa, vaan olimme Annen kanssa harkinneet, että lähtisin mahdollisesti keskiviikkoiltana kokeilemaan astutusta, jos Nitan vuoto olisi selkeästi vähentynyt silloin. Päätin kuitenkin varata Nitalle keskiviikkoaamuun toisen progesteroninäytteenottoajan, koska en halunnut pienen vauvan kanssa lähteä turhaan ajelemaan pitkää matkaa. Meillä oli myös tulevan viikon sunnuntaina oman tyttäremme ristiäiset ohjelmassa, joten halusin senkin takia tietää miten Nitan progearvo oli noussut, jotta pystyin aikatauluttamaan ristiäisvalmistelut paremmin. Onneksi kävin keskiviikkoaamulla ottamassa Nitasta toisen progearvon, koska arvo oli edelleen liian matala (arvo 3,4), jotta olisi kannattanut lähteä astuttamaan. Eläinlääkärissä sanottiin, että kolmen päivän päästä voi lähteä yrittämään astutusta. Sovimme Annen kanssa kuitenkin, että torstai-iltana lähtisin ensimmäistä kertaa kokeilemaan astutusta, Nitan viime astutuskerran perusteella.
Torstai-illalla mieheni päästyä töistä kotiin lähdimme ajamaan Espooseen. Kävimme ensin Meekon omistajan kanssa pikalenkittämässä koirat, jotta näimme oliko koirilla mitään kiinnostusta toisiaan kohtaan ja olihan niillä. Meeko haisteli ja maisteli innoissaan Nitan pissoja ja Nita juoksenteli Meekon ympärillä innostuneena. Ulkona oli sen verran kireä pakkanen, että emme halunneet antaa koirien astua ulkona. Sisällä Meeko "kosiskeli" Nitaa ja Nita oli hyvin vastaanottavainen. Ei mennyt kovin kauan, kun Meeko hyppäsi Nitan selkään. Astuminen oli kuitenkin erittäin nopeasti ohi, koska koirat eivät jääneet "nalkkiin". Juuri, kun niiden olisi kuulunut jäädä kiinni toisiinsa Nita inahti erittäin äänekkäästi ja Nita sai vedettyä itsensä pois Meekon alta, vaikka pidin Nitasta kiinni. En tiedä oliko Nitan kipeän oloisen ulvahduksen syynä se, että Meeko oli mahdolliseesti huonossa kulmassa vai pääsikö Meeko "liian syvälle"? Torstai-illan astuminen jäi sitten siihen. Sovimme, että perjantai-illalla yrittäisimme taas uudestaan samalla kuviolla.
Perjantaina koirat olivat taas hyvin innoissaan toisistaan. Menimme nopeasti sisälle, jossa ne juoksentelivat ympäri asuntoa ja vetivät torstai-illan tapaan "kosiskeluleikkejään". Nita vaikutti alkuun erittäin vastaanottavaiselta Meekoa kohtaan. Nita antoi Meekon nuolla peräpäätään ja käänsi hienosti häntäänsä sivulle useamman kerran, mutta aina sillä hetkellä, kun Meekon piti hypätä Nitan selkään Nita jostain syystä torjui Meekon ärähtämällä sille. Näin tapahtui useamman kerran. Kokeilimme myös niin, että pidin heti Nitasta kiinni, jotta se ei päässyt kääntämään päätään, jos Meeko sitä kautta olisi uskaltanut astua Nitan. Meeko oli kuitenkin sen verran "kiltti", että se ei uskaltanut lähteä astumaan Nitaa, vaikka pidin Nitasta kiinni. Noin kahden tunnin yrittämisen jälkeen totesimme, että tänään ei tapahdu astumista. Lauantai-illalla siis taas uusi yritys.
Lauantai-illlalla lähdin astutusreissulle ilman vauvaani. Mieheni jäi kotiin vauvamme kanssa ja otin pikkusiskoni mukaan, koska Meekon toinen omistaja oli lauantaina pois kotoa. Meekon omistajilla oli heidän tytär kotona, joten pikkusiskoni tuli "apukädeksi" pitämään heidän tyttärelleen seuraa, jotta me Meekon omistjan Tarun kanssa pystyimme keskittymään rauhassa koirien astutuspuuhiin. Olimme sopineet, että tuon Nitan suoraan sisälle. Nita oli innoissaan Meekon näkemisestä ja antoi tuttuun tapaan Meekon kosiskella sitä. Kun Nita käänsi häntänsä sivulle otin Nitan kaulapannasta heti kiinni, jotta Meeko uskaltaisi hypätä Nitan selkään. Nita kuitenkin ärähti taas siinä kohtaa, kun Meeko oli hyppäämässä sen selkään. Meekolle Nitan ärähdys riitti eikä se uskaltanut lähteä astumaan Nitaa. Meeko vaikutti jälleen kerran olevan pattitilanteessa. Kannustimme yhdessä Tarun kanssa Meekoa samalla, kun minä pidin Nitasta kiinni. Lopulta ohjasin Tarua nostamaan Meekon etutassut Nitan selän päälle ja heti, kun näin teimme Meeko uskalsi jäädä Nitan selkään. Nita pisti noin yhden-kahden sekunnin ajan vastaan, kun Meeko oli sen selän päällä. Heti kuitenkin, kun Meeko alkoi nylkyttämään Nita rauhoittui ja salli Meekon astua sen. Saimme lopulta onnistuneen astumisen ja koirat olivat toisissaan kiinni arvioiden ainakin 15 minuuttia.
Olin helpottunut, kun lauantaina saimme astutuksen onnistumaan eikä tarvinnut enää sunnuntaina lähteä astuttamaan Nitaa. Sain sunnuntaina rauhassa nauttia ja juhlia tyttäremme ristiäisiä.
Olen varannut maanantaille 12.3. herpesvirusrokotetta varten ajan Nitalle eläinlääkäristä. Noin neljän viikon päästä olisi sitten tarkoitus viedä Nita tiineysultraan. Siihen asti täytyy odottaa ja toivoa, että Nita on kantava.
