Odottavan aika on pitkä!

Onnellinen ja väsynyt äiti ja aivan ihana N-pentue!

Lokakuu oli ja meni, mutta Nitan juoksuja ei näy eikä kuulu.  En kuitenkaan ole asiasta huolissani. Nitan juoksujen väli on ollut 8-11kk, joten tammikuuhun asti niitä voidaan rauhassa odotella.

Minun olisi varmaan rohkeasti pitänyt ilmoittaa Nita lokakuussa  agilitykisoihin ja erikoisnnäyttelyyn, eikä ottaa varman päälle, niin ehkä ne juoksut sieltä olisivat alkaneet, niin kuin alunperin ajattelin...

Lokakuu meni lopulta Nitan kanssa agilitytreeneissä ja ulkoillessa. Ulkoilukelithän ovat olleet tänä syksynä erinomaiset, auringonpaistetta on ainakin riittänyt. En muistaakseni ole kertaakaan joutunut pukemaan sadetakkia Nitalle päälle.

Synnytys käynnissä!

Lokakuun vaihtuessa marraskuuksi on odottavan aika  kieltämättä alkanut tuntumaan pitkältä ja pentukuume tasaisesti noussut koko syksyn ajan. Pentukuumettani nosti vielä entisestään  päästyäni Nitan kasvattajan koiran Milan synnytykseen mukaan. Milan pentujen syntyminen oli yksi elämäni hienoimmista kokemuksista ja antoi paljon lisätietoa ja taitoa Nitan mahdolliseen tulevaan synnytykseen ja sen hoitoon sekä tietysti pentueen hoitoon syntymän jälkeen.  Sain paljon sellaista tietoa, mitä ei pelkästään kirjoja lukemalla voi oppia. Kiitos Anne H. ja Anne T.   :)

Lähdin Annen luokse ajamaan lauantai iltapäivällä 31.10, kun Anne soitti, että nyt voisi olla hyvä hetki lähteä tulemaan Vääksyyn hänen luokseen. Milan käytös enteili vahvasti siihen suuntaan, että pentujen syntymä oli lähellä. Olin Annen luona perillä lopulta kuuden aikaa illalla. Milan synnytyksessä oli mukana myös toinen kooikerkasvattaja ja Annen hyvä ystävä Anne Trygg.

Ihanat!

Ilta ja alkuyö meni Milan käyttäytymistä ja synnytyksen avautumisvaihetta seurailessa. Mila oli kovin levoton, läähätti ja jonkun verran petaili. Kun puolen yön aikaa Mila pystyi tukalastaan olostaan huolimatta jotenkuten asettumaan maaten uskalsin lähteä nukkumaan.  Ehdin nukkumaan  noin 6 tuntia, kun sunnuntai aamulla 1.11 klo 06.30 Anne huutaa, että ensimmäinen pentu oli syntynyt. Anne oli juuri ollut aikeissa tulossa herättämään minua ja Anne T:tä, mutta Mila oli ollut nopeampi. Milan synnytys oli lopulta parissa tunnissa ohi ja kaikki meni hienosti. Mila oli luontainen synnyttäjä ja äidin vaistot heräsivät Milalla samantien. Pentuja syntyi seitsemän ja kaikki elävänä. Kuusi narttua ja yksi uros.

Äiti ja poika!

Sunnuntaipäivä ja sunnuntai-maanantai välinen yö meni minun osaltani pentujen vointia tarkkailessa ja ihastellessa. Anne H. oli  koko edellisen päivän ja yön valvonut Milan vierellä synnytyksen etenemistä, joten oli minun vuoro valvoa, jotta Anne sai nukkua. Anne T. pystyi lähtemään sunnuntai iltapäiävällä kotiin. 

Opin pelkästään pentulaatikon vierellä olemisesta ja pentujen  tarkkailusta  hirveästi. Pennut olivat niin syötävän suloisia, että niitä olisi voinut vain tuijottaa 24/7. Pennut ja Mila olivat sen verran hyvävointisia ja Anne sai omilta lapsiltaan apuja, että minä pystyin jo maanantai-illalla lähtemään takaisin kotiin päin ajelemaan.

Toivottavasti seuraava päivitykseni koskee sitten jo Nitan juoksuja  ja astutusta. Kuumeisesti ja kärismättömänä niitä täällä odotellaan!