Syksy ja treenikausi polkaistu käyntiin!

Kesä oli ja meni aikoja sitten. Viime päivityksestä on vierähtänyt turhan pitkä aika, koska tätä kirjoittaessani eletään jo melkein lokakuun puoltaväliä ja tämänkertainen blogipäivitykseni alkaa elokuun puolesta välistä. Turun suunnalla on saatu lähes koko syksy nauttia kauniista ja aurinkoisista ulkoilusäistä. Syyskuun vaihtuessa lokakuuksi ilma vain on ollut selkeästi syyskuuta viileämpi ja tuulisempi.

Nitan kasvattaja Anne kävi tosiaan elokuun puolessa välissä moikkaamassa meitä minun luonani Littoisissa. Myös Mari pääsi Nitan veljen Lennin ja Nitan pennun Luckyn kanssa tulemaan meille tapaamaan Annea. Nita ja Lenni olivat odotetusti riemuissaan Annen näkemisestä. Pentuja sen sijaan heille vieras ihminen ei juurikaan kiinnostanut. Sisu ja Lucky keskittyivät mielummin painimiseen keskenään.

Annella oli visiitillä myös omat koirat mukana,  joten saimme hienon "sukupotrettikuvan" otettua ulkona. Annen koirat  Keira, Julia ja Mila pääsivät pihalla moikkaamaan Marin ja minun koiria (kaikki koirat olivat hihnoissa). Mila innostui yllättäen leikkittämään pentuja, varsinkin Lucky tykkäsi Milasta. Sisua sen sijaan jännitti jonkin verran Milan kohtaaminen, joten Sisu katsoi parhaaksi seurata sivusta Luckyn ja Milan leikkejä. Keira mummi olisi halunnut päästä vikittelmään lapsenlastaan Lenniä, kun taas Juliaa ei juurikaan kiinnostanut omat lapset tai lapsenlapset:).

Vasemmalta lukien Oorbellenit neljä sukupolvea: Nita (Lisa), Sisu (Owen), Lucky (Orlando), Lenni (Lenny), Keira ja Julia (Julia)

Nitan kanssa aloitimme elokuun alussa agilitytreenit yli puolen vuoden tauon jälkeen. Treeneissä emme tosin ehtineet käydä kuin muutaman kerran. Nita nimittäin päätti aloittaa elokuun viimeisinä päivinä juoksut. Nitan juoksujen ensimäisellä viikolla kaverukset saivat olla yhdessä, mutta Nitan toisella juoksuviikolla Nita ja Sisu joutuivat sanomaan toiselle heipat. Vein Nitan hoitoon juoksujen loppuajaksi, koska en halunnut joutua rajottamaan koirien liikkumista omassa kodissaan, enkä ottaa sitä riskiä, että Sisu yrittäisi astua oman äitinsä... En myöskään pitänyt ajatuksesta, että joutuisin vuoronperään pitämään niitä yksinään jossain toisessa huoneessa, kun kerta hyviä hoitopaikkojakin oli tarjolla siskoni ja mieheni vanhempien luona. Nita on muutenkin helppo antaa hoitoon, kun se on niin kiltti, rauhallinen ja tottunut olemaan hoidossa.
Sisu ei ollut kovin kiinnostunut Nitasta sen ensimmäisellä juoksuviikolla. Ulkona se välillä olisi halunnut nuolla Nitan pissoja ja sisällä kävi parikertaa Nitan takapäätä haistelemassa, mutta muuten ei mitään erikoista. Erilläänolo sujui molempien osalta ongelmitta ja kaverukset olivat riemuissaan, kun Nita kahden viikon hoidossaolon jälkeen palasi kotiin.

Sisulle teki todella hyvää sen kasvatuksen ja  itsenäistymisen kannalta, että se joutui pari viikkoa olemaan/pärjäämään ilman Nitaa. Sisusta tuli selkeästi varmempi koira tämän parin viikon yksinolon jälkeen.
 

Äiti ja poika

Sisu veneilemässä Aurajoella!

Nita <3

Kävin syyskuun alussa Porissa Nitan kanssa kisaamasssa ensimmäistä kertaa ulkokentillä ja 3-luokan kisoissa. En tiedä johtuiko Nitan juoksuista vai siitä, että me ei oltu Nitan kanssa ehditty mammaloman jälkeen käymään kuin muutamissa treeneissä ennen kisoja, mutta kisat menivät aivan penkin alle. Nitaa ei yhtään kiinnostanut olla radalla ja vauhti oli tipotiessään. Porista  tuloksena 3xHYL. Samoin TSAU:n järjestämät kisat  25.9 epäonnistuivat meidän osalta täysin. Tein siellä Nitan kanssa yhden agiradan ja hyppyradan. Nita osasi kyllä suorittaa radat puhtaasti, mutta vauhdista ei ollut tietoakaan, joten ihanneajan alittamiseen ei meillä ollut mitään mahdollisuutta. 

Syyskuun alkupuolella aloitin 0-ratakurssin Nitan kanssa kelpokoiralla. Kurssi vaikuttaa oikein hyvältä ja meille sopivalta. Toivon, että kurssilla vetäjät osaavat auttaa minua löytämään ratkaisun, miten saada Nita nopeammaksi ja luottamaan alusta asti tekemiseensä. Tällä hetkellä suurin ongelma minulla on Nitan kanssa agilitykisoissa ja -treeneissä, että en saa sitä heti alusta asti menemään täysillä. En tiedä, mitä minun pitäisi tehdä, että sen kaikki mielenkiinto olisi alusta-asti keskittynyt radan suorittamiseen, eikä vasta viimeisellä 5-10 esteellä.  Nita on tosi epävarma lähdöissä ja selkeästi paineistuu herkästi startissa ja menee ihan lukkoon. Estevarmuutta siltä kuitenkin löytyy.
Tällä hetkellä teen lujasti töitä sen eteen, että löytäisin Nitalle ja minulle hyvän vireyden agilityssa. Viimeiset 0-ratakurssin treenit ma 3.10 onneksi vihdoin antoivat merkkejä siitä, että kyllä me Nitan kanssa vielä pystytään alusta loppuun saakka menemään rata täysillä läpi. Toivottavasti treenit ja kurssit tuottavat tulosta, jotta pystyttäisiin vielä joku päivä tekemään vauhdikkaita nolla-ratoja kisoissa.

Syyskuun loppupuolella olimme Lounais-Suomessa asustelevien kooikerhondjekoiraomistajien kanssa yhteislenkillä Kullaanvuorella. Meillä oli kiva porukka kasassa. Kooikereita oli kaiken kaikkiaan yhdeksän kappaletta + yksi espanjanvesikoira. Treffasimme klo 13 Raision ABC-huoltoaseman pihalla ja siitä lähdimme kävelemään 2,5km Kullaanvuoren näköalatornille ja takaisin. Lenkki kesti noin kaksi tuntia. Lenkki sujui mukavan leppoisasti ja jouhevasti. Lenkille mukaan oli kivasti uskaltautunut uusia kooikerhondje koiranomistajiakin. Nita ja Lenni olivat joukon vanhimmat ja Sisu ja Lucky taas joukon nuorimmat.

24.9.2016 yhteislenkki. Kuva Tiina Väli-Mattila

Nappasin yhteislenkille Turusta kyytiin Milan pennun Ruskan (11kk) omistajineen. Sisu rakastui aivan täysin Ruskaan. Ruska oli jopa kivempi leikkikaveri kuin Sisun oma tuttu ja turvallinen velipoika Lucky. Pidin Sisua koko lenkinajan metsässä vapaana. Nitaa sen sijaan katsoin parhaaksi pitää kiinni lenkillä, koska sillä ei olisi ollut mitään muuta mielessä kuin mennä mustasukkaisena komentelemaan Sisua, kun se leikkii jonkun muun kanssa. Muutenkin oli helpompi vahtia yhtä vapaana juoksevaa koiraa.

Sisu ja Ruska

Sisun "ensirakkaus" Ruska <3

Oorbelleneita yhteislenkillä: Ruska, Sisu, Nita, Lenni ja Lucky

Sisun kanssa aloitin syyskuun alussa ATT:lla agilityn perusteet kurssin. Kurssi kestää koko syksyn ja yhteensä 8 kertaa tapaamme hallilla joka toinen torstai. Kurssi toteutetaan osittain myös nettikurssina. Kurssin ideana on käydä hallilla saatuja kotiläksyjä läpi ohjaajien kanssa. Varsinainen treenaaminen tapahtuu kuitenkin kotona. Meidän tulee videokuvata omia treenisessioita ja jakaa niitä meidän kurssin fb-ryhmässä. Kurssinvetäjät ja muut kurssiin osallistuvat kommentoivat videoita ja auttavat pääsemään tehtävissä eteenpäin. Tehtävien tarkoituksena on, että koira oppisi oman kehonsa hallintaa, varsinkin tuon takaosan hahmottamista ja hallintaa. Liikkeiden tarkoituksena on auttaa meitä tulevaisuudessa agilityssa.  Sisu tykkää ihan hirveästi oppia uusia juttuja ja hallilla se keskittyy hienosti tekemiseen eikä jännitä juurikaan muita koiria tai ihmisiä.

Tässä yksi monista tehtävistä, Pivoting.

 

Sisu tapasi myös Oorbellen Maggien pennun Merelin meidän pihalla 25.09. Ikäeroa Sisulla ja Merelillä vajaa 2 vko:a. 

Minun oli tarkoitus ehtiä julkaisemaan tämä blogikirjoitus ennen lauantaina 8.10 järjestettyjä Spanielliiton erikoisnäyttelyä, johon siis Nitan ja Sisun kanssa osallistuin. En kuitenkaan kerinnyt...
Kirjoitan kuitenkin vasta seuraavaan blogijulkaisuun näyttelypäivästä tarkemman sepustuksen kuvien kera :).
Näyttelyt menivät kuitenkin erinomaisesti meidän osalta. Sisu oli hienosti heti veljensä Luckyn jälkeen toinen omassa luokassaan (pennut 7-9kk) saaden tuomarilta vielä KP:n. Nita oli omassa luokassa (AVO) ensimmäinen ja sai ERI:n ja SA:n. Parasnarttu kehässä Nita ei kuitenkaan sijoittunut. Nitan pentu Lycky (Orlando) teki upean suorituksen ollen ROP-pentu (=Rotunsa paras).  ONNEA vielä MARI!
Pentuja näyttelyssä oli 13 ja 4 pentua sai KP:n (= kunniapalkinto).