Viime päivityksestäni blogiin on taas kulunut lähes vuosi. Nykyään tulee Instagramiin ja Facebookiin henkilökohtaisen tilin kautta päiviteltyä kuulumisia koirien kanssa touhuamisesta sen verran aktiivisesti, että blogin kirjoittaminen on sen myötä jäänyt ihan olemattomiin. Olen muutenkin ajatellut perustaa julkisen Instagram-/Facebook-tilin oman henkilökohtaisen tilin lisäksi, jota kautta minun ja koirieni touhujani pystyy kaikki kiinnostuneet seuraamaan. Tämän hetkinen henkilökohtainen tilini ei ole julkinen, koska siellä tulee päiviteltyä myös muusta yksityisestä elämästäni sen verran paljon juttuja, että en ole halunnut pitää insta- ja facebook-tilejäni julkisena. Nykypäivänä instaan ja face:en on melkein helpompi päivitellä kuulumisia ja lisätä kuvia/videoita kuin kirjoitella blogitekstejä. Itse, kun koen olevani huono virallisten tekstien kirjoittaja, niin instaan ja faceen pystyy kirjoittamaan "rennommin"/vapaammin. Myös videot ja kuvat kertovat välillä enemmän kuin tuhat sanaa. Tänne blogiin olen kuitenkin ajatellut satunnaisesti päivittää kuulumisia, jotka vaativat pidempää sepustusta. Toiveissa/suunnitelmissa minulla edelleen on kasvattajaksi ryhtyminen todenteolla tulevaisuudessa, joten sen takia en halua tämän blogin/kotisivun päivittämisestä kokonaan luopua. Eli, kun sen aika on niin varmasti silloin blogi/nämä kotisivut aktivoituvat sen tiimoilta jälleen. Kasvattajaksi ryhtymisen toteuttaminen vaatii kuitenkin Kennelliiton kasvattajakurssien käymistä sekä uutta koiraa ja niiden aika ei ole vielä. Sitä ennen tarkoitus on viettää Sisun ja Nitan kanssa aktiivista koiran elämää perhe-elämän rinnalla. Tähän asti perhe-elämän ja koirien kanssa harrastamisen yhteen sovittaminen on luonnistunut melko kivuttomasti. Nita ja Sisu tulevat hyvin toimeen 2,5 vuotiaan tyttäreni kanssa. Nita antaa meidän tyttären silitellä ja halia häntä milloin vain, mutta Sisun kanssa saa olla tarkempi. Tyttäremme on kyllä hyvin oppinut, että Nitaa voi melko vapaasti kosketella ja Sisun annetaan olla enemmän omissa oloissa. Sisu kyllä hakeutuu hakemaan seuraa ja huomiota, kun sitä haluaa ja silloin lapsemme koskettelu on ihan ok juttu Sisullekin ja Sisukin innostuu pusuttelemaan lasta. Olen alusta asti kyllä halunnut opettaa tyttärellemme, että koirat eivät ole mitään leikkikaluja ja niiden omaa rauhaa pitää kunnioittaa.
Viimeinen vuosi koirien kanssa on pyörinyt agilityharrastamisen ympärillä. Viime kesän jälkeen ei ole tullut näyttelyihin mentyä eikä sellaisia ole tälle kesälle tai loppuvuodelle suunnitteilla. Nita täyttää parin viikon päästä kahdeksan vuotta ja sen myötä sillä on oikeus osallistua näyttelyissä veteraaniluokkaan. Nitan kanssa varmaan aktivoidun näyttelyiden parissa jälleen enemmän ja käyn viimeistään ensi vuonna katsomassa, miten veteraaniluokassa Nita alkaa pärjäämään. Sisun kanssa minulla ei ole mitään kiinnostusta osallistua näyttelyihin, kun valioluokassa meillä on haasteita pärjätä kaverin kevyen rakenteen takia. Myös tuomareiden kohtaaminen Sisun kanssa on aina yhtä jännittävää. Ikinä ei tiedä osaako tuomari lähestyä koiraani oikealla tavalla, joten en halua luoda Sisulle sen tiimoilta huonoja kokemuksia ihmisten kohtaamisesta. Sisu on Suomen muotovalio ja siihen tulokseen näyttelyiden saralta olen enemmän kuin tyytyväinen. Lisäksi Sisun näyttelyura saattaa olla tässä mikäli aion kastroida sen loppuvuodesta.
Kuva: Tampereen agilitykisoista |
Sisun suosikkilelu Rock&Dog Finland |
2lk kisoista voitto Sisun kanssa |
Toinen tavoite ja projekti agilityn parissa Sisun kanssa oli in-in-ohjauksen (koiraa suorittaa esteen ohjaajan puolelta) opettaminen kevään 2020 aikana. Sonia Delatte järjesti ATT:lla vuoden vaihteen jälkeen viiden kerran intensiivikurssin in-in-ohjauksesta. Parissa kuukaudessa tämäkin ohjaus saatiin haltuun Sisun kanssa ja tuli se myös siinä samalla Nitallekin opetettua. Nyt voin erittäin varmoin mielin käyttää ohjausta vaikeissakin paikoissa radalla molempien koirieni kanssa.
Koirien kanssa ohjatut-treenit, mutta myös omatoimitreenit sujuvat niin kivasti, että kova palo on päästä kisaamaan ja tavoitella siellä hyviä tuloksia. Sisu varsinkin on viimeisen vuoden aikana löytänyt sellaisen kipinän agilityyn, että itsekään en meinaa tajuta miten upean harrastuskaverin olen Sisusta tehnyt itselleni. Nyt, kun saisin kisoihin saman flow-tilan koirieni kanssa, kun mitä meillä välillä treeneissä on.
Koirien kanssa ohjatut-treenit, mutta myös omatoimitreenit sujuvat niin kivasti, että kova palo on päästä kisaamaan ja tavoitella siellä hyviä tuloksia. Sisu varsinkin on viimeisen vuoden aikana löytänyt sellaisen kipinän agilityyn, että itsekään en meinaa tajuta miten upean harrastuskaverin olen Sisusta tehnyt itselleni. Nyt, kun saisin kisoihin saman flow-tilan koirieni kanssa, kun mitä meillä välillä treeneissä on.
Ja kyllä täytyy vielä mainita meidän huippuvalmentajat Sonia Delatte ja Petra Malin, jotka ohjaavat meikäläistä koirieni kanssa eteenpäin ja joiden tekemistä pääsee seuramaan läheltä ja ottamaan heistä mallia ja motivaatiota omaan tekemiseen. Itselläkin on lajiin herännyt uudenlainen into ja kipinä. Mietinnässä ja kiinnostusta olisi aloittaa ATT:lla kouluttamaan agilitya ja käydä myös Suomen agilityliiton järjestämä agilityvalmentaja koulutuskurssi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti