Pentusuunnitelmia!

Siitä on pitkä aika, kun tänne on viimeksi tullut kirjoiteltua. Edelleenkään en tänne kovinkaan säännöllisesti tule päivityksiä tekemään, vaan parhaiten kuulumisia voi seurailla instatilitäni @sini_kooikerlife.  Nettisivuja päivittelen lähinnä silloin aktiivisemmin, kun mahdollisia pentuja on suunnitteilla. 

Viime blogikirjoitukseni jälkeen lauma on kasvanut yhdellä kooikerilla. Lara tuli laumaamme reilu 3,5 vuotta sitten melko nopealla päätöksellä.  Lara tuli hankittua intuitiolla. Päätöstä helpotti se, että pennut syntyivät lähelle ja minun oli niitä usein mahdollista päästä katsomaan. Lisäksi kasvattaja oli tuttu ja yhdistelmässä käytetyt koirat olivat erittäin tuttuja (pentueen isä oli oma kasvattini Sisun veli Lucky), joten tiesin kyllä hyvin minkälaista koiraa olisi mahdollisesti tarjolla. Lara on kyllä ollut juuri sellainen kooikeri mitä halusin ja vielä enemmän. Kaikin puolin valloittava ja hyvällä tavalla energinen tyyppi. Lara sulautui meidän laumaan noin kuukauden yhteiselon jälkeen todella hyvin. Lapset ovat alusta asti olleet todella haltioissaan meidän pikku prinsessasta.  Lara pitää lauman seniorkoiratkin nuorekkaana omalla ihanalla energisyydellään.

Laran luonteen, ulkonäön ja terveystulosten perusteella halusin ehdottomasti lähteä teettämään pennut Laralle ja tänä kesänä toivotaan, että pentuja temmeltää meidän takapihalla. 

Lara 3v.

Lara 9kk

Viime syksynä suoritin kasvattaja peruskurssin ja Anne Rintakorpi  ehdotti minun liittymistä toiseksi kasvattajaksi Oorbellen kenneliin. Annen kanssa olemme olleet enemmän ja vähemmän tekemisissä siitä asti, kun häneltä vuonna 2012 ostin Nitan itselleni. Annen muutettua Lahdesta tänne Turun seudulle  4 vuotta sitten välimme on entisestään lähentyneet. Koen, että Anne on toiminut tietynlaisena mentorina minulle tässä kasvattajaksi tulemisen taipaleella, joten tuntui luontevalta jatkaa pienimuotoista kasvatustyötä Oorbellen kennel nimellä.  Pentuja ei siis  tulevaisuudessa tule mitenkään säännöllisesti vaan menen aina yksi pentue kerrallaan. Pentujen teettämistä pohdin ainoastaan sillä perusteella,  jos koen yksilöillä olevan jotain annettavaa rodulle ja työkuvioni ja elämäntilanteeni mahdollistavat pentueen tekemisen. 

Laralle sulhoa lähdin jo alkuvuodesta  2025 etsimään/kartoittamaan. Alkuun lähinnä Suomesta. Annelta kuitenkin tuli idea/ehdotus tanskalaisesta uroksesta.  Aluksi ajatus ulkomaille lähtemisestä tuntui mahdottomalta oman työni ja kiireisen arkielämän takia.  Myös hintalappu astutusreissusta mietitytti, kun mitään takeita sen onnistumisesta ei tietenkään ollut.  Olin kuitenkin kiinnostunut minkälaista urosta Annella oli ehdottaa... Ja vielä, kun kävi vielä niin hyvä tuuri, että viime vuoden Maailman Voittaja koiranäyttelyn jälkeen pääsin tapaamaan kyseistä urosehdokasta ja uroksen omistajia niin ulkomaille lähteminen alkoi kiinnostaa/tuntua mahdolliselta, jos vaan tahtotilaa riittävästi löytyy ja saan palkkatyöstä vuoroni järjestymään astutusreissua varten. Valitettavan vähän minusta kasvattajat Suomesta nykypäivänä lähtevät ulkomaille astuttamaan.  Halusin yrittää antaa oman panokseni kasvattajana rodulle ja lähteä hakemaan ulkomailta Suomeen lisää geeniperimää.

Anne oli minua ennen elokuussa 2025 Maailman Voittaja koiranäyttelyssä tavannut uroksen  (Duckhills Joy Dizel of Milo)  sekä uroksen omistajat Ginnie ja Lasse.  Uroksen omistajat halusivat nähdä myös Laran sukutaulun ja Laran viralliset terveystulokset. Näiden tietojen perusteella heitä kiinnosti tavata Lara ja minut. Tapasimme seuraavalla viikolla näyttelyn jälkeen kävelylenkin merkeissä Ruissalossa Turussa. He olivat iltalaivalla palaamassa takaisin kotiin Tanskaan, joten kävely ennen laivaan menoa sopi heille erittäin hyvin.  Heillä oli kaksi uros koiraa mukana. Vanhempi koira 6v. Dizel ja nuorempi 3v. Tino.  Molemmat koirat olivat komeita ja ihanan avoimia ja reippaita kooikereita. Heidän vanhempi uroskoiransa Dizel kuitenkin veti pidemmän korren ja hurmasi minut kaikin puolin.  Myös uroksen omistajat tykästyivät kovasti Laraan ja pian tapaamisen jälkeen ilmoittivat, että heille "Lara-Dizel yhdistelmä" sopisi oikein hyvin ja toivottivat meidät tervetulleiksi Tanskaan, kun sen aika olisi. Anne lupautui lähtemään kanssani astutusreissulle, joten ajattelin sitten, että miksi ei.  Välttämättä näin hyvää tilaisuutta  ei tule toiste lähteä ulkomaille astuttamaan. Ja uros vaikutti kaikin puolin täydelliseltä "mätsiltä" Laralle.  Mutta koska elämäntilanteet voivat äkisti muuttua ja mitä vaan voi tapahtua olin Suomesta kaksi varausta Laralle katsonut, jos en  Tanskaan olisi pystynyt lähtemään, kun Lara juoksunsa aloittaa.

Laralle  juoksuja  odotin loppuvuodelle 2025, mutta Lara päätti tehdä ihan omat suunnitelmat ja juoksut alkoivat vasta maaliskuussa 2026. Ennen reissua oli paljon tekijöitä, jotka olisivat voineet estää reissun lähdön kuten esim. omat  työvuoroni, lapsellani murtui sääriluu 4 päivää ennen reissuun lähtöä.. Onneksi työnantaja oli ymmärtäväinen ja kotona hyvä tukiverkosto sain kuin sainkin astutusreissun Tanskaan onnistumaan. Melkoista suunnittelua reissuun lähteminen kyllä vaati.  Astutusreisssun tarina onkin sitten ihan oma tarinansa, jonka voin tänne blogiin kirjoittaa heti kun kerkeän.