Taustani

Olen vuonna -89 syntynyt ja kotoisin Turusta. Nykyisin asun aviomieheni Mikon kanssa Littoisissa. Olen 6-vuotiaasta asti harrastanut kaikenlaista urheilua, kuten yleisurheilua, balettia, kilpauintia ja jalkapalloa. Nykyisiin harrastuksiini kuuluu agility, lenkkeily ja salilla käynti.

Ammatiltani olen kätilö-sairaanhoitaja AMK. Työskentelen vakituisesti Turun yliopistollisessa keskussairaalassa vastasynteiden teho-osastolla.

Nita on ensimmäinen oma koirani, vaikkakin koirien kanssa olen ollut pienestä asti paljon tekemisissä. Lapsesta asti olen halunnut omaa koiraa, mutta vanhemmat eivät enää "viidettä lasta" suostuneet perheeseemme hankkimaan, joten koiran hankinta jäi sen takia vasta aikuisiälle. Jälikäteen olen hyvin kiitollinen vanhemmilleni, etteivät he suostuneet koiran hankintaan, kun olin lapsi, koska opiskeluaikoinani minulla ei olisi ollut riittävästi aikaa koiralle, enkä edes tiennyt kooikerhondje rodusta.  Vuonna 2012 pitkä odotukseni lopulta palkittiin, kun elämäntilanteeni puolesta minulla oli viimein mahdollista hankkia oma koira.

Kuva: Kaisa Suominen 9.2.2013

Koko koiran hankintaprosessi alkoi kesällä 2011, kun olin eräänä päivänä  juoksulenkillä Kupittaan puistossa.  Tuolloin samana päivänä puistossa järjestettiin Match Show, jossa näin ensimmäistä kertaa kooikerhondje koiran ja ihastuin saman tien koiran ulkonäköön. Kotiin päästyäni lähdin saman tien internetistä selvittämään, mikä rotu oli kyseessä. Kun sain selville, että kyseessä on kooikerhondje rotu aloin tutkia rotua tarkemmin (historia, luonne, käyttötarkoitus jne.).  Pian sen jälkeen otin yhteyttä yhteen rodun kasvattajista ja tapasin hänet ja hänen koiransa ATT:n järjestämissä agilitykisoissa. 

Etsin harrastuskoiraa itselleni. Halusin energisen ja aktiivisen koiran, mutta kuitenkin kotioloissa viihtyvän sekä helposti koulutettavan. Sekä minä, että mieheni emme myöskään halunneeti isokokoista koiraa. Kooikerhondje vaikutti näiden kriteerien perusteella erinomaiselta valinnalta. Tavattuani kasvattajia ja juteltuani heidän kanssaan tunne vain vahvistui. Nyt voin sanoa, että rotu on vastannut täysin minun sekä mieheni tarpeita, odotuksia ja enemmänkin. Kooikerhondje rotu on kirjaimellisesti vienyt sydämemme.

Tapasin Nitan kasvattajan Annen ensimmäistä kertaa alkukesästä 2012 Kooikerhondjen ry:n järjestämässä erikoisnäyttelyssä. Nitan emä Julia oli  silloin  jo onnistuneesti astutettu.  Muistan vielä kuin eilisen päivän saatuani Annelta sähköpostia pian tapaamisemme jälkeen. Sähköpostissa hän kertoi myyvänsä minulle pennun heti toisena. Englantiin lähtisi ensimmäinen pentu. Halusin narttu koiran mieluummin,  mutta myös uroskin kävisi. Siitä alkoikin järjetön odotus, joka lopulta palkittiin, kun Julialle syntyi viisi urosta ja yksi narttu. Alkuun näytti siltä, että narttua en tulisi saamaan, koska englantilainen halusi nartun. Englantilainen kuitenkin muutti mielensä ja valitsi uroksen, joten sain kuin sainkin lopulta nartun itselleni.

Oman ammattini puolesta ja eläinrakkaana ihmisenä pentueen kasvatus on aina kiinnostanut minua. Saadessani nartun olin päättänyt, että mikäli koirani on terve, luonteeltaan hyväyksilö jalostaa sekä ulkonäoltään oikeanlainen haluaisin yrittää teetättää pennut koiralleni.  Olennaisena ehtona oli myös se, että Nitan kasvattaja olisi tukenani. Yksin en pentueen kasvatus hommiin  ensimmäisellä kertaa missään nimessä ryhtyisi. Nyt tämä pitkäaikainen haaveni vihdoin toteutui ja olen siitä erittäin kiitollinen Nitan kasvattajalle Anne Hirvoselle!
Seuraavaksi itselläni on pohdinnan alla olisko itsestäni kasvattajaksi tulevaisuudessa?