Pentuilua, kuntoilua ja touhuilua!

Molemmat käyneet uimassa

Viime blogitekstin kirjoittamisesta on vierähtänyt turhan pitkä aika, mutta kiirettä vaan on pitänyt. Nyt minulla on vihdoin aikaa istua alas ja kirjoitella kuulumisia :) . Pentujen luovutuksen jälkeen olemme mieheni kanssa totutelleet kahden koiran kanssa elämään ja hyvinhän se on sujunut. Sisu on helppo, kiltti ja leikkisä pentu. Se purkaa kaiken energiansa lelujen riepottamiseen, luiden koluamiseen tai sanomalehtien silppuamiseen. Kodin irtaimisto sekä tekstiitilit ovat saaneet olla rauhassa. Myös Nita vaikuttaa  reippaammalta ja energisemmältä koiralta Sisun kanssa. Ihanaa, kun on kaksi perässä kulkevaa "varjoa", joista on  myös toisilleen seuraa.





Sisu 4kk

Sisu leikkii

Nitan kanssa tosiaan kävin heti toukokuun alussa fysioterapeutilla ja nyt olen aktiivisesti jumppapallojen kanssa vahvistanut Nitan syviä lihaksia takaisin normaali kuntoon. Vien Nitan vielä uudestaan fysioterapeutin käsittelyyn elokuun alussa ennen agilitytreeneihin paluuta. Nita on tällä hetkellä ihanan leikkisä ja toivon, että elokuussa, kun palaan sen kanssa takaisin  agilitykentille reilun puolen vuoden tauon jälkeen  sama leikkisyys ja vauhti jatkuisi silloinkin. Olen ilmoittanut Nitan Kelpokoirallekin yhdelle agilitykurssille. Tavoitteena minulla on tulevalle kaudelle Nitan kanssa  lähteä tekemään vauhdikkaita ja puhtaita ratoja. Pienenä haaveena minulla olisi myös ensi vuonna päästä agilityn SM-kisoihin kisaamaan Nitan kanssa, mutta katsotaan nyt...



Karvaton Nita

Nita pudotti pennutuksen jälkeen kesäkuun aikana käytännössä kaikki karvansa.  Kyljistä paistoi Nitalla pinkki ja laikukas nahka "upeasti" läpi. Nyt karvan lähtö on käytännössä loppunut ja uutta karvaa alkanut kasvamaan takaisin. Eiköhän ne karvat syksyyn mennessä  ole kasvanut takaisin, koska lokakuussa minulla olisi tarkoitus osallistua Nitan ja Sisun kanssa Spanielliiton erikoisnäyttelyyn. Näyttely tulee olemaan Sisun ensimmäinen virallinen näyttely, mihin sen vien. Myös Nitalle näyttely tulee olemaan ensimmäinen pennutuksen jälkeen. Elo-syyskuussa minun  olisi vielä tarkoitus mennä  muutamiin mätsäreihin  treenaamaan tulevia näyttelyitä ajatellen.
 

Nita ja Sisu tulevat  erinomaisesti toimeen keskenään ja leikkivätkin kivasti toistensa kanssa. Sisu ei vain ihan vielä uskalla laittaa Nitalle kampoihin ja Nitan vauhdikkaat leikit ulkona ajoittain vähän pelottavat Sisua. Nita on toisinaan myös hieman mustasukkainen Sisusta sekä herkästi komentaa Sisua. Sisu on onneksi kiltti pentu, joten Nitan ei paljon tarvitse sanoa, kun Sisu uskoo sitä.

Sisu seuraa tarkasti Nitan tekemisiä ja ottaa mallia kaikesta, mitä Nitakin tekee, niin hyvässä kuin pahassa. Lenkillä esimerkiksi Sisu merkkailee Nitan pissojen päälle hienosti toinen jalka ilmassa sekä syö kilpaa Nitan kanssa jäniksen papanoita, vaikka kuinka yritän kieltää niitä syömästä. Mustikoidenkin syöminen suoraan pensaasta sujuu Sisulta yhtä mallikkaasti kuin Nitalta.  

 

Sisu 3kk

Sisulta ei enää montaa senttiä puutu, että on säkäkorkeuden puolesta samoissa mitoissa Nitan kanssa. Ihan pennulta Sisu kuitenkin onneksi edelleen näyttää. Pari maitohammastakin on jo irronnut Sisulta ja uutta hammasta kasvanut tilalle. Juhannuksen jälkeen, kun kävin Sisulle toiset rokotukset ottamassa eläinlääkärissä ja silloin painoa pojalle oli kertynyt 6,3kg . 

Uimisesta ja vedessä kahlailusta Sisu tykkää, kun ilma ja vesi ovat riittävän lämpimiä. Keppiä olen Sisulle veteen heitellyt ja sitä se mielellään käy noutamassa sieltä.  Sisu on erittäin leikkisä pentu. Se leikkii itsekseen, mutta rakastaa yli kaiken ihmisen kanssa leikkiä lelun kanssa tai ilman. Toisin kuin Nita pusuja Sisu tykkää myös naaman antaa.

 

Kävin touko-kesäkuun vaihteessa viiden kerran pentukurssin Sisun kanssa Naantalin koirakoulussa. Sisulle teki todella hyvää päästä tapamaan muita pentuja ilman Nitaa.  Sisu sai selkeästi kurssin aikana lisää rohkeutta ja itsevarmuutta. Pentukurssin vetäjä sanoi, että Sisun ja minun yhteistyö sujuu erinomaisesti ja, että siitä vaikuttaisi tulevan hyvä harrastuskoira, koska se tykkää niin paljon touhuta minun kanssani. Saman olen huomannut itsekin. Syksyllä olisi vielä tarkoitus johonkin arkitottelevaisuuskurssille osallistua Sisun kanssa. Myös Sisun veli Lucky oli samalla pentukurssilla meidän kanssa ja hyvin Luckyllakin kurssi meni. Pojat ovat muutenkin luovutusiän jälkeen nähneet säännöllisesti ja päässeet painimaan keskenään paljon. Luckyn omistajan Marin kanssa toivomme, että pojat tulisivat aikuisenakin keskenään toimeen, jotta pystyisimme yhdessä käymään lenkeillä.



Pentukuvauksissa

 

Sisu kävi kesäkuun alussa myös OneMindDogsin pentukuvauksissa. Jännitin itse hirveästi etukäteen, miten Sisu toimii vieraan ihmisen kanssa. Ilokseni kuvaukset menivät hyvin. Näköjään, kun on oikeat namit taskussa, niin kaikki henkilöt kelpaavat. Kuvauksissa videokuvattiin opetusvideoita ja otettiin valokuvia pennuista. Henkilö, joka toimi Sisun kanssa opetusvideossa sanoi, että minulla on erittäin fiksu ja nopeasti oppiva pentu. 



Sisu pentukuvauksissa

"Ryhmä-rämä"

9.-11.6 lähdin Lahden suunnalle mökkeilemään  Marin ja hänen tyttärensä kanssa. Meillä oli tietysti koirat mukana. Minulla Nita ja Sisu ja Marilla oli Nitan veli Lenni ja Nitan pentu Lucky. Halusimme molemmat mennä katsomaan kooikerhondjen erikoisnäyttelyä Vääksyyn, vaikka emme omia koiria sinne ilmoittaneetkaan. Sisu ei vielä ikänsä puolesta voinut osallistua  ja Nita ei pennutuksen jälkeen ollut vielä näyttely kunnossa.Marilla oli mökki sopivasti puolen tunnin ajomatkan päässä Vääksystä ja molemmilla meillä lomaa siinä kohtaa eikä mitään muita suunnitelmia kyseiselle viikonlopulle. Reissu meni kaikin puolin hyvin. Koiranelikko tuli hyvin toimeen keskenään. Yöt koirat nukkuivat omissa laumoissaan (Sisu+Nita ja Lenni+Lucky) eri puolilla aitaa, mutta muuten koirat saivat telmiä vapaana sisällä ja ulkona. Sisu ja Lucky painivat itsensä ihan väsyksiin ja välillä yliväsymyksen takia leikit menivät muutamia kertoja rähinäksi, kun kumpikaan ei halunnut antaa periksi. Onneksi pojat saivat "erimielisyydet" aina sovittua ja leikit jatkuivat entisenlaisesti. Myös Lenni hyväksyi Sisun, vaikka ei tämän kanssa halunnutkaan leikkiä. Lenni seurasi vierestä pentujen tekemisiä ja leikki välillä Luckyn kanssa ja Nita taas Sisun kanssa.

Erikoisnäyttelyssä tapasimme Nitan ja Lennin kasvattajan Annen sekä paljon muita tuttuja kooikeromistajia. Nita ja Lenni tykkäsivät, kun saivat yksin kaiken huomion ja rapsutuksia ihmisiltä, kun pentuja ei voinut näyttelyalueelle tuoda, koska pennut eivät olleet vielä saaneet kaikkia rokotuksia. Pennut odottivat autossa ja kävimme näyttelyalueen lähettyvillä kävelyttämässä pentuja ja muutamat kooikeromistajat tulivat autolle tervehtimään Sisua ja Luckya. Muutamat ihmiset luulivat Nitaa pennuksi, koska se oli niin karvaton ja muutenkin pienen kokoinen Lennin rinnalla.


Erikoisnäyttelyssä

Lahdessa luontopolulla

Mökin laiturilla

Lucky ja Sisu 3kk

Lenni ja Nita

Myös kahdelle muulle Nitan pennulle Chocolle ja Oskulle kuuluu hyvää. Osku tuli omistajien kanssa meillä juhannusviikonlopun sunnuntaina käymään kotimatkallaan juhannuksen vietosta. Osku oli samanlainen reipas pieni poika, joka oli kuitenkin hyvin kasvanut. Osku painoi vajaa 2kg Sisua vähemmän. Minut ja mieheni Mikon Osku muisti hyvin. Sisu ja Osku leikkivät kuin eivät erossa olisivat olleetkaan. Nitalla taas kesti hetki sulattaa Osku. Alkuun Nita olisi vain halunnut mennä komentamaan Oskua, mutta lopulta kuitenkin Nitakin olisi ollut valmis leikkimään Oskun kanssa. Oskusta äidin kanssa oli kuitenkin liian pelottavaa yrittää leikkiä. Sen verran kovaa "rähinäleikki" ääntä Nita piti.

Osku, Sisu ja Nita

Kesällä olisi vielä koirien kanssa tarkoitus suunnata Yyterin koirauimarannalle ja päästä mökkeilemään koirien kanssa. Nita ja Sisu ovat päässeetkin mökkeilemään omistajia useammin,  kun omistajat ovat olleet muutamina viikonloppuina "hunningolla" ja koirat hoidossa silloin.