Kolme poikasta lensi pois pesästä, mutta onneksi yksi jäi!

Sisu

Viimeiset kaksi viikkoa ennen pentujen luovutusikää kuluivat nopeasti. Pennut kasvoivat hurjaa vauhtia ja menokin yltyi sitä mukaan. Leikit muuttuivat rajummaksi ja myös ääntä niistä lähti kiitettävästi. Varsinkin aamuöisin pennut osasivat ilmoittaa kovalla (kooikerille tyypillisellä huudolla), kun olivat hereillä ja nälkäisiä sekä kaipasivat ihmisen läsnäoloa ja Nitaa. Nita imetti pentuja aina luovutusikään asti. Nita lopetti oma-alotteiesti imettämisen vasta, kun viimeinenkin pentu haettiin uuteen kotiin. Kaikki pennut saivat siis vielä lähtöpäivänä emon maitoa. Nita ei suonut Sisulle kuitenkaan sitä iloa, että olisi jatkanut Sisun imettämistä, kun muut pennut  muuttivat pois. Sisu kyllä kovin yritti päästä nisille, mutta Nita ilmoitti selkeästi, että nisille Sisulla ei ollut enää yksin mitään asiaa.

Lucky

Pennut pääsivät viimeisten viikkojen aikana usein ulos, kun säät olivat hyvät. Sain mieheni kanssa kyhäiltyä takapihallemme koira-aidan viikkoa ennen pentujen luovutusta. Takapihalla oli sen jälkeen helppo antaa pentujen touhuta ja painia vapaana. Pennut pääsivät myös keittiön pentuaitauksesta tilaavaan olohuoneeseen ja eteiskäytävään leikkimään, kun oli joku joka niitä piti silmällä eli joko minä, mieheni tai siskoni. Kaulapannan käyttöön totutin niitä lähes päivittäin ja auton kyytiin pojat pääsivät useampaan kertaan.  Ruoka maistui pennuille hyvin aina, kun vain malttoivat leikkimisen välissä syödä. Ihmisiä kävi myös kiitettävästi katsomassa ja pallottelemassa pentuja viimeisten viikkojen aikana.

Choco

Tiesin, että en ikinä voisi neljää kooikerpentua pitää itselläni ja kasvattaa
niitä, mutta silti niistä luopuminen ei ollut helppoa. Kyllä siinä itselle pienitippa linssiin tuli, kun pennut lähtivät yksitellen uusien omistajien matkaan. Oli haikeaa luopua niistä, kun näki miten ne nauttivat toistensa seurasta ja kaikki olivat omalla luonteellaan ottaneet oman paikkansa minun sydämmessäni. Kaikkiin neljään pentuun vain ehti yllättävän paljon kiintyä kahdeksan viikon aikana. Onneksi yksikään pennuista ei muuttanut kovinkaan kauas ja yksi pennuista jäi kotiin Nitan kaveriksi. Kaikki pennut saivat mielestäni kyllä erittäinhyvät ja rakastavat kodit.

Osku

Laku haettiin pennuista ensimmäisenä uuteen kotiin. Lakun uudet omistajat hakivat sen tasan kahdeksan viikkoisena perjantaina 30.4. Laku muutti Nitan veljen Lennin seuraksi Raisioon. Lakun kutsumanimeksi tuli Lucky.

Choco haettiin Lakun jälkeen seuraavana päivänä vappuaattona. Choco muutti Poriin ja sen  kutsumanimeksi jäi Choco.

Toffe haettiiin vasta keskiviikkona 4.5, joten sain nauttia Sisun lisäksi vielä yhdestä koiranpennusta vähän pidemään. Toffe muutti Espooseen ja sen kutsumanimeksi tuli Osku.

Nyt viimeisenkin pennun lähdöstä on viikko kulunut ja ensimmäisen pennun lähdöstä melkein kaksi viikkoa. Nopeasti aika on mennyt. Nyt tuntuu hyvältä, että vain yksi pentu jäi kotiin ja saan rauhassa keskittyä sen kouluttamiseen.

Taavi ja Sisu

Sisua opetan tällä hetkellä sisäsiistiksi ja sosiaalistamiseen panostan. Sisu oli neljästä pennusta selkeästi varauksellisin uusia ihmisiä kohtaan, joten töitä sen kanssa pitää tehdä. Nyt jo kuitenkin huomaan, että se on saanut paljon rohkeutta lisää kohdata ei niin tuttuja ihmisiä.
Ilmat ovat olleet ulkoilun puolesta erinomaiset viimeisen viikon aikana, joten paljon olen leikkinyt Sisun ja Nitan kanssa takapihalla ja olen myös käynyt metsässä koirien kanssa useampaan kertaan. Sisu vaikuttaa uteliaalta ja reipppaalta kaverilta, vaikka se on aluksi varauksellinen uusia asioita kohtaan, mutta tähän mennessä uteliaisuus on kuitenkin vienyt voiton. Sisu on myös päässyt käymään minun ja mieheni vanhempien

Sisu rannalla

luona ja tutustunut kaverini 11 vuotta vanhaan appenzellinpaimenkoiraan Taaviin.

Kävimme viime viikonloppuna mieheni vanhempien mökillä, joka on järven  rannalla. Sisu pääsi ensimmäistä kertaa käymään mökillä. Sisu tykkäsi touhuta ja kahlailla järvessä, vaikka vesi olikin kylmää. Kerran se hyppäsi niin syvälle, että koko vatsa kastui, mutta se ei menoa haitannut, päinvastoin. Sisu nautti suunnattomasti, kun sai olla ulkona vapaana ja tutkiskella kaikessa rauhassa ympäristöä. Nita seurasi vieressä poikansa touhua ja nautti terassilla auringon lämmöstä. 

Olen ilmoittanut Sisun pentukurssille, mikä alkaa ensiviikon tiistaina 17.5. Sisun veli Lucky on myös tulossa kurssille. Sitä odotan innolla.

Äiti ja poika mökillä

Nita jumppaa!

Nita pääsi viimeviikon tiistaina fysioterapeutin käsittelyyn. Fysioterapeutti sanoi Nitan lihaksiston olevan hyvässä kunnossa tiineyden ja imettämisen jälkeenkin. Muutamissa
paikoissa Nitalla oli  tuttuuntapaan kipeitä "jumikohtia", joita hierottiin auki. Nita loukkasi pari viikkoa ennen synnytystä oikean jalkansa, kun se hyppäsi alas sängystä huolimattomasti. Nita ontui jalkaa päivän verran, jonka jälkeen se käveli ja lenkkeili normaalisti. Jalka oli fysioterapeutin mukaan ok, mutta fyssari kyllä huomasi käsittelyssä, että jalassa on ollut vamma. Lihasvoimaa esimerkiksi oli vähemmän loukkaantuneessa eli oikeassa jalassa kuin vasemmassa jalassa. Nita on siis jonkin aikaa varannut painoa vähemmän sille jalalle, kun se on ollut kipeä. Todennäköisesti jalka on silloin hieman venähtänyt. Sain myös syvienlihasten jumppaohjeita jumppapallon kanssa tehtäväksi Nitalle.  Jumpalla ja lenkkeilyllä lähden Nitan kuntoa kohottamaan takaisin agilitykuntoon. Agilitytreeneihin meidän on tarkoitus palata heinäkuun lopussa kesätauon jälkeen. 

Blogi tulee luonnollisesti jatkossa kertomaan myös Sisun elämästä. Sisun kanssa olisi tarkoitus lähteä harrastamaan agilitya ja alkaa käymään näyttelyissä.