Pennut kahden viikon ikäisiä!

Pennut täyttivät tänään tasan kaksi viikkoa! Pennut ja Nita voivat erinomaisesti. Nitalla maitoa tulee tälläkin kertaa yllinkyllin ja painot nousevat hurjaa tahtia kaikilla.

1. Pilvi: Paino tänään torstaina 17.5 907g. Painoa tullut kahden viikon aikana +631g
2. Sumu: Paino tänään torstaina 17.5 1,027kg. Painoa tullut kahden viikon aikana +744g
3. Sade: Paino tänään torstaina 17.5 1,055kg. Painoa tullut kahden viikon aikana  +735g

Kaikilla pennuilla silmät ovat auenneet. Myös korvat ovat alkaneet aueta ja pieniä "ääniharjotteita" pentulaatikosta kuuluu aika-ajoin. Kovasti pennut myös yrittävät lähteä kävelemään, mutta aika hoipertelmista se vielä tässä kohtaa on.

Pennut asustelevat vielä tämän viikon olohuoneessamme. Ensi viikolla siirrän pentulaatikon ja pennut  keittiöön, jossa ne ovat siihen asti, että pääsevät uusiin koteihinsa. Tottakai ne pääsevät kasvettuaan ulos takapihalle ja muualle asuntoon tepastelemaan ja leikkimään hereillä ollessaan.

Sisun on ensi viikolla tarkoitus myös palata kotiin. Nita ja Sisu ovat muutman kerran tavanneet  meidän pihalla ja myös sisällä. Pentulaatikon lähtettyville en vielä kuitenkaan ole Sisua päästänyt. Nitalla tuntui olevan kova ikävä Sisua. Sen verran iloisesti Nita Sisua tervehti. Minun ja mieheni kannalta on kuitenkin helpompi, että Sisu on hoidossa vielä hetken aikaa.


Tässä kuvia pennuista:

1. narttu "Pilvi"

1. narttu "Pilvi"

Uros "Sumu"

Uros "Sumu"

2. narttu "Sade"

2. narttu "Sade"

Oorbellen S-pentue syntynyt!

Nita synnytti torstai-illalla 3.5 kolme reipasta ja suloista pentua. Kaksi narttua ja yksi uros.
Nitan lämmöt lähti laskuun keskiviikkoaamulla ja olivat alimmillaan keskiviikkoillalla. Sen perusteella uskalsin veikata, että vuorokauden sisällä Nitan synnytys pitäisi käynnistyä. Nita petaili vähän väliä keskiviikko ja torstai välisenä yönä. Välillä onneksi Nita sai nukuttuakin.  Torstaiaamupäivän aikana Nitan touhu alkoi kuitenkin olla sen näköistä, että kyllä ne pennut torstaipäivän aikana aika varmasti syntyvät. Nita petaili ahkerasti koko aamupäivän. Ruoka sille maistui vielä torstai-iltapäivällä. Tosin klo 16 syömänsä ruokansa Nita oksensi käytännössä samantein ulos. Ulkoilut eivät myöskään kiinnostaneet Nitaa koko torstaipäivän aikana. Tarpeet se suostui tekemään ja sen jälkeen oli kiire sisälle.
Nitan kasvattajaan Anneen olin tietysti aktiivisesti yhteydessä. Nitan synnytys eteni siihen tahtiin, että Anne lähti torstai-iltpäivällä ajamaan Vääksystä meille. Anne oli n. klo 18.30 aikaa meillä Littoisissa perillä. Myös Mari (Lennyn ja Luckyn) omistaja tuli synnytykseen mukaan, kuten oli ollut Nitan edellisessäkin synnytyksessä. Mari saapui meille noin klo 17 aikoihin. Myös siskoni oli synnytystä seuraamassa.
Ensimmäisiä kunnon supistuksia alkoi Nitalla näkymään klo 15-17 paikkeilla, jotka iltaa kohden vain voimistuivat ja tiheentyivät.
Sain onneksi oman tyttäreni nukkumaan ennen kuin ensimmäinen pentu syntyi. Pystyin siis 100% olemaan Nitan synnytyksessä mukana.
Nita työnteli hienosti supistusten aikana kaulapitkänä ja  klo 21.25 syntyi ensimmäinen pentu, narttu. Painoa nartulla oli 239g.
Nita lähti heti hienosti hoitamaan pentuaan. Nita ehti vajaan tunnin nauttia ensimmäisestä pennusta, kun seuraava pentu ilmoitti tulostaan.
Klo 22.14 syntyi toinen pentu. Tällä kertaa uros. Painoa uroksella oli 225g.
Klo 22.36 syntyi kolmas ja viimeinen pentu, narttu. Viimeinen pentu oli selkeästi suurin. Painoa nartulla oli 304g. Viimeisellä nartulla on hännässä  melkein hännän päässä pieni häntämutka.
Kolmen pennun jälkeen Nita selkeästi rauhoittui ja asettui hoivaamaan pentujaan. Siitä tiesi, että enempää ei valitettavasti ole pentuja tiedossa. Olin kuitenkin erittäin onnellinen, että tällä kertaa syntyi kaksi narttua, kun viimeksi tuli vain poikia.
Nita ja pennut voivat erinomaisesti ja painoa pennuille kertyy erittäin reippaalla tahdilla. Nitalla maitoa tulee tälläkin kertaa erittäin hyvin.

Sisun olin vienyt hoitoon keskiviikkoillalla mieheni vanhemmille. Sisun on tarkoitus olla noin kolme viikkoa "evakossa". Sisua on kuitenkin tarkoitus käydä katsomassa tässä kolmen viikon aikana ja päästä agilitya treenmaan sen kanssa edes pari kertaa.
Tässä vielä kuvia pienokaisista.

Emo ja pennut

Ruoka-aika

Kolmenkopla

Kuvat pennuista syntymäjärjestyksen mukaan.  Kuvateksteissä pentujen työnimet, joita tulen käyttämään blogissani niin kauan, kun ne minulla asustelevat. Halusin pennuille luontoaiheiset työnimet tällä kertaa.

1. narttu ,"Pilvi". Syntymäpaino 239g

1. narttu, "Pilvi"

Uros, "Sumu". Syntymäpaino 225g

Uros, "Sumu"

2. narttu, "Sade". Syntymäpaino 304g.

2. narttu, "Sade"

Pentu-uutisten lisäksi on ilo jakaa toinenkin mahtava uutinen. Nitan ensimmäisestä pentueesta yksi pennuista valioitui viikko sitten Salon näyttelyssä.
Oorbellen  Orlando eli Lucky sai viimeisen sertin ja näin Luckysta tuli Suomen Muotovalio. Lucky oli näytelyssä rotunsa paras.
Onnea Mari!

Oorbellen Orlando
Kuva: Mari Parsama

Tiinenä ollaan!

Nita kävi heti pääsiäispyhien jälkeen tiistai-illalla ultrassa, jossa eläinlääkäri totesi sen kantavaksi. Tiineysvuorokausia  Nitalla oli tiistaina 32 takana eli vähän yli puolessa välissä tiineyttä ollaan.

Jännitin ultraan menoa, vaikka olin kyllä lähes 100% varma, että Nita on tiineenä. Nitan käytös ja olemus viittasivat vahvasti siihen. Merkkejä Nitan mahdollisesta tiineydestä alkoi selkeästi tulemaan heti noin kolmannen tiineysviikon kohdalla. Nitasta tuli erittäin huomionkipeä ja se kaipasi normaalia enemmän lähelle. Lisäksi Nita alkoi kerjäämään normaalia enemmän ruokaa ja kerjää edelleen ihan jatkuvasti. Pienikin liike keittiöön tai kodinhoitohuoneeseen, jossa koiran ruokaa ja herkkuja säilytän Nita tulee perässä ja on sitä mieltä, että: "Ruokaa hänelle KIITOS!" Lisäksi vähän väliä se tapittaa minua esim. olohuoneessa ja vinkuu ruokaa. Nitan nisät myös vaaleanpunakoituivat ja alkoivat kolmannen viikon kohdalla turvota/muuttua selkeästi.

Ultrassa näkyi varmuudella 2-3 pentua, mutta saattaa hyvin olla enemmänkin tulossa. En kuitenkaan usko, että viittä pentua enempää Nitan vatsassa kasvaa.  Nitan ultrasi tiistaina sama lääkäri kuin kaksi vuotta sitten, kun Nita oli ensimmäisen kerran tiineenä. Silloin Nitan ensimmäisen pentueen kohdalla lääkäri arvioi, että kaksi ehkä kolme pentua tulossa, mutta Nita synnytti kuitenkin neljä hyvän kokoista pentua. 

Nyt sitten vain jännittämään monta pentua Nita lopulta synnyttää ja toivottavasti sieltä tulisi edes yksi narttu, kun viimeksi tuli vain poikia...

Kävin heti ultran jälkeen ostamassa penturuokaa ja alan sitä vähitellen vaihtamaan Nitalle. Tavoite on, että noin kuudennen tiineysviikon kohdalla Nita syö pelkkää penturuokaa.  

Toisen matolääkekuurin Nita saa tässä viikon sisällä. Toisen herpesvirusrokotteen Nita tulee myös saamaan noin viikkoa ennne pentujen syntymää.  

Tässä vielä muutama kuva Nitasta, kun Nita on puolessa välissä tiineyttä.

3.4.2018 ultra. Pieni pentu omassa sikiöpussissa <3

Nitan ja Meekon treffit!

Meeko ja Nita 3.3.2018

Nita tosiaan aloitti juoksut perjantaina 16.2. Annoin heti juoksujen alettua Nitalle matolääkekuurin. Nitan kasvattajan Annen kanssa sovimme, että menen ottamaan Nitasta progesteroniarvon maanantaiaamulla 26.2. (Nitan 11. juoksupäivä). Nitan progearvo oli maanantaina matala 0,8 eli vielä voitiin rauhassa  odotella ainakin muutama päivä ennen kuin lähtisin astuttamaan Nitaa. Minun ei alunperin pitänyt mennä ottamaan Nitasta toista progearvoa, vaan olimme Annen kanssa harkinneet, että lähtisin mahdollisesti keskiviikkoiltana  kokeilemaan astutusta, jos Nitan vuoto olisi selkeästi vähentynyt silloin.  Päätin kuitenkin varata Nitalle keskiviikkoaamuun toisen progesteroninäytteenottoajan, koska en halunnut pienen vauvan kanssa lähteä turhaan ajelemaan pitkää matkaa. Meillä oli myös  tulevan viikon sunnuntaina oman tyttäremme ristiäiset ohjelmassa, joten halusin senkin takia tietää miten Nitan progearvo oli noussut, jotta pystyin aikatauluttamaan ristiäisvalmistelut paremmin. Onneksi kävin keskiviikkoaamulla ottamassa Nitasta toisen progearvon, koska arvo oli edelleen liian matala (arvo 3,4), jotta olisi kannattanut lähteä astuttamaan. Eläinlääkärissä sanottiin, että kolmen päivän päästä voi lähteä yrittämään astutusta. Sovimme Annen kanssa kuitenkin, että torstai-iltana lähtisin ensimmäistä kertaa kokeilemaan astutusta, Nitan viime astutuskerran perusteella.

Torstai-illalla mieheni päästyä töistä kotiin lähdimme ajamaan Espooseen. Kävimme ensin Meekon omistajan kanssa pikalenkittämässä koirat, jotta näimme oliko koirilla mitään kiinnostusta toisiaan kohtaan ja olihan niillä. Meeko haisteli ja maisteli innoissaan Nitan pissoja ja Nita juoksenteli Meekon ympärillä innostuneena. Ulkona oli sen verran kireä pakkanen, että emme halunneet antaa koirien astua ulkona. Sisällä Meeko "kosiskeli" Nitaa ja Nita oli hyvin vastaanottavainen. Ei mennyt kovin kauan, kun Meeko hyppäsi Nitan selkään. Astuminen oli kuitenkin erittäin nopeasti ohi, koska koirat eivät jääneet "nalkkiin".  Juuri, kun niiden olisi kuulunut jäädä kiinni toisiinsa Nita inahti erittäin äänekkäästi ja Nita sai vedettyä itsensä pois Meekon alta, vaikka pidin Nitasta kiinni. En tiedä oliko Nitan kipeän oloisen ulvahduksen syynä se, että Meeko oli mahdolliseesti huonossa kulmassa vai pääsikö Meeko "liian syvälle"? Torstai-illan astuminen jäi sitten siihen. Sovimme, että perjantai-illalla yrittäisimme taas uudestaan samalla kuviolla. 

Perjantaina koirat olivat taas hyvin innoissaan toisistaan. Menimme nopeasti sisälle, jossa ne juoksentelivat ympäri asuntoa ja vetivät torstai-illan tapaan "kosiskeluleikkejään". Nita vaikutti alkuun erittäin vastaanottavaiselta Meekoa kohtaan.  Nita antoi Meekon nuolla  peräpäätään ja käänsi hienosti häntäänsä sivulle useamman kerran, mutta aina sillä hetkellä, kun Meekon piti hypätä Nitan selkään Nita jostain syystä torjui Meekon ärähtämällä sille. Näin tapahtui useamman kerran. Kokeilimme myös niin, että pidin heti Nitasta kiinni, jotta se ei päässyt kääntämään päätään, jos Meeko sitä kautta olisi uskaltanut astua Nitan.  Meeko oli kuitenkin sen verran "kiltti",  että se ei uskaltanut lähteä astumaan Nitaa, vaikka pidin Nitasta kiinni.  Noin kahden tunnin yrittämisen jälkeen totesimme, että tänään ei tapahdu astumista. Lauantai-illalla siis taas uusi yritys.

Lauantai-illlalla lähdin astutusreissulle ilman vauvaani. Mieheni jäi kotiin vauvamme kanssa ja otin pikkusiskoni mukaan, koska Meekon toinen omistaja oli lauantaina pois kotoa. Meekon omistajilla oli heidän tytär kotona, joten pikkusiskoni tuli "apukädeksi" pitämään heidän tyttärelleen seuraa, jotta me Meekon omistjan Tarun kanssa pystyimme keskittymään rauhassa koirien astutuspuuhiin.  Olimme sopineet, että tuon Nitan suoraan sisälle. Nita oli innoissaan Meekon näkemisestä ja antoi tuttuun tapaan Meekon kosiskella sitä.  Kun Nita käänsi häntänsä sivulle otin Nitan kaulapannasta heti kiinni, jotta Meeko uskaltaisi hypätä Nitan selkään. Nita kuitenkin ärähti taas siinä kohtaa, kun Meeko oli hyppäämässä sen selkään. Meekolle Nitan ärähdys riitti eikä se uskaltanut lähteä astumaan Nitaa. Meeko vaikutti jälleen kerran olevan pattitilanteessa. Kannustimme yhdessä Tarun kanssa Meekoa samalla, kun minä pidin Nitasta kiinni. Lopulta ohjasin Tarua nostamaan Meekon etutassut Nitan selän päälle ja heti, kun näin teimme Meeko uskalsi jäädä Nitan selkään. Nita pisti noin yhden-kahden sekunnin ajan vastaan, kun Meeko oli sen selän päällä. Heti kuitenkin, kun Meeko alkoi nylkyttämään Nita rauhoittui ja salli Meekon  astua sen. Saimme lopulta onnistuneen astumisen ja koirat olivat toisissaan kiinni arvioiden ainakin 15 minuuttia.  

Olin helpottunut, kun lauantaina saimme astutuksen onnistumaan eikä tarvinnut enää sunnuntaina lähteä astuttamaan Nitaa. Sain sunnuntaina rauhassa nauttia ja juhlia tyttäremme ristiäisiä. 

Olen varannut maanantaille 12.3. herpesvirusrokotetta varten ajan Nitalle eläinlääkäristä. Noin neljän viikon päästä olisi sitten tarkoitus viedä Nita tiineysultraan. Siihen asti täytyy odottaa ja toivoa, että Nita on kantava. 

Muutoksia arkeen ja pentuprojekti etenee!

Tammikuussa Nita ja Sisu kokivat ison muutoksen arkeensa, kun perheeseemme syntyi vauva.  Jännitin ennen vauvan syntymää, miten koirat mahtavat ottaa uuden tulokkaan vastaaan. Kumpikaan koirista ei ole tottunut vauvoihin tai pieniin lapsiin. Varsinkin Sisun reaktiota mietin enemmän, kun se on Nitaa selkeästi varauksellisempi ja epäluuloisempi uusia asioita kohtaan.

Jännitykseni oli kuitenkin aivan turhaa. Sain nimittäin erittäin positiivisesti yllättyä, kun kotiuduin vauvan kanssa sairaalasta. Molemmat koirat ottivat uuden perheenjäsenen erittäin hyvin vastaan. 

Nitalle heräsi heti emon vaistot, kun se näki vauvan. Nita vaikutti siltä kuin olisi halunnut ottaa vauvan itselleen. Se inisi lähes hysteerisesti ja halusi päästä vauvan lähelle ja seurasi tarkkaan ensimmäisinä viikkoina, mitä vauvan kanssa tehdään ja mihin sitä viedään. Nita ei esimerkiksi normaalisti halua kylpyhuoneeseen tulla, mutta kun vauvaa kylvetetään, niin Nita vahtii vieressä tarkkaan ja kylvyn jälkeen haluaa edelleen tarkistaa, että vauvalla on kaikki hyvin. Vaippaa käydään myös edelleen yhdessä vaihtamassa.

Nitalle oli myös alkuun pieni stressi, kun vieraita kävi katsomassa vauvaa ja pitivät vauvaa sylissä. Vieraiden pitäessä vauvaa sylissä Nitan piti viereen päästä vahtimaan tilannetta. Nyt se on jo rauhoittunut ja luottaa, että kyllä me oman "pentumme" hoidamme. 

Sisu taas otti hyvin urosmaisesti vauvan  mielestäni vastaan. Alkuun Sisu kävi haistelemassa vauvaa ja poistui. Totesi, että vauva on "jees", mutta ei siitä sen enempää tarvitse välittää. Nyt reilun viikon ajan Sisua on uudestaan alkanut enemmän kiinnostamaan vauva.  Aamuisin  esimerkiksi täytyy antaa sekä minulle, että vauvalle "aamupusutervehdykset". Vauvalle  tosin annetaan pusut joko varpaisiin tai käsiin. Naamalle ei ole vielä lupa antaa pusuja. Vauvan päätä Sisu käy myös iloisesti haistelemassa aika ajoin ja tykkää tulla nukkumaan viereen, vaikka vauva onkin sylissä.

Aina, kun tulemme kotiin vauvan kanssa, niin  molemmat koirat käyvät katsomassa  ensin turvakaukaloon, että vauva on tallella ja sillä on kaikki hyvin ja vasta sen jälkeen ne tulevat minua ja miestäni tervehtimään.

Koirat ovat aina saaneet nukkua meidän sängyssä ja raskauden aikana mietin täytyykö ne opettaa pois sängystä ennen kuin vauva syntyy. En kuitenkaan raaskinut tehdä sitä ja päätin, että katsotaan, kun vauva syntyy miten meidän käy... Ja hyvinhän meidän kävi. Pystymme koko perhe koirat +vauva nukkumaan samassa sängyssä. Koirat ovat oppineet, että vauvan puolelle ei ole mitään asiaa ja ne nukkuvatkin pääosin jalkopäädyssä tai miehen puolella. 

Vaunulenkit onnistuvat myös erittäin hyvin koirien kanssa.  Ensimmäisillä kerroilla oli pientä säätöä, mutta nyt sujuu jo oikein mallikkaasti. Koirat ovat hienosti tajunneet, miten vaunulenkillä kuuluu kävellä.  Ja nyt on ollut ihanaa tehdä pitkiä vaunulenkkejä koirien kanssa, kun ilmat ovat olleet hienoja. Yhteenvetona voin todeta, että meillä sujuu arki todella hyvin eikä minun tarvitse yhtään jännittää tai miettiä, että koirat tekisivät jotain vauvalle. Ne tajusivat heti, että tämä vauva kuuluu meidän laumaamme. 

Toinen asia mistä halusin kirjoittaa, että vuoden 2018 pentuprojekti etenee, kun Nita aloitti vajaa viikko sitten vihdoin juoksut. Vien sen maanantaina 26.2 progesteroniverinäytteenottoon ja sen perusteella katsotaan mihin päiviin astutus osuu. Viikolla 9 astutus tulee jokatapauksessa tapahtumaan. Toivottavasti astutus sujuu hyvin ja Nita ja Meeko löytävät yhteisen sävelen. Mikäli astutus onnistuu ja Nita tulee kantavaksi pennut syntyisivät vapun tietämillä ja olisivat luovutusikäisiä juhannusviikolla. 

Hyvää uutta vuotta 2018!

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2018!

Niin se uusi vuosi pyörähti käyntiin. Meidän osalta loppuvuoteen 2017 ei kuulunut mitään kovin arjesta poikkeavaa. Agilitytreeneissä tuli molempien kanssa käytyä säännöllisesti. Nitalla agilitytreeneissä riitti todella paljon vauhtia ja intoa, mutta valitettavasti kisoihin en sen kanssa voinut mennä itsestäni johtuvista syistä. Itselläni on alkuvuodesta laskettuaika. Kasvavan vatsani kanssa uskalsin agilitytreeneissä käydä joulutaukoon saakka, mutta kisakentille en uskaltanut enää lähteä.

Sisun kanssa agility sujuu myös erinomaisesti. Sisu on agilityssa kehittynyt hurjasti. Pientä rataa tehdään jo. Kontakteihin tarvitsemme lisää varmuutta ja kepit ovat vielä vähän vaiheessa. Aikasintaan syksyllä 2018 pääsen ehkä starttaamaan Sisun kanssa virallisissa agilitykisoissa. Katsotaan miten kevään treenit sujuvat. Sisulla on edelleen kova vauhti ja into agilitytreeneissä. 

Alkuvuoden osalta nyt vain odottelen  milloin Nita aloittaa juoksunsa ja pääsee treffaamaan "sulhastaan".  Toivottavasti kaikki menee suunnitelmien mukaan ja astutus onnistuu ihanan uroksen Meekon kanssa ja keväällä pääsen hoitamaan ja pallottelemaan myös pieniä kooikerpentuja.

Tässä vielä pari kuvaa Nitasta ja Sisusta leikkimässä takapihalla uuden vuoden päivänä. 

Nita lempilelunsa fresbeen kanssa.

Nita odottaa, että fresbee heitetään hänelle.

Sisu rakastaa vetoleikkejä.

Onnellinen lelun hakija.

Koko kesän kuulumiset

Minun piti blogia päivittää jo kesälomallani heinäkuun alussa, mutta tekemistä vain riitti enkä saanut aikaiseksi istahtaa koneelle ja alkaa kirjoittamaan. Olisi ehkä pitänyt jostain sitä aikaa silloin järjestää kirjoittamiseen, koska nyt asiaa tuntuu olevan tuplasti enemmän.  Hikikarpalot meinaavat jo heti kirjoittamisen alussa puskea pintaan, mutta ei tässä auta kuin hammasta purren jaksaa väkertää tietopljäys koko kesän touhuiluista  :).

Kesästä tiivistettynä voi sanoa, että näyttelyissä tuli ainakin käytyä. Nitan kanssa kävin viidessä  ja Sisun kanssa neljässä. Nitalle lähdin hakemaan kesän aikana kolmatta ja viimeistä SERTiä, jotta Nitasta tulisi vihdoin ja viimein Suomen muotovalio. Sisulle lähdin metsästämään toista SERT:ä ja kokemusta lisää.
Näyttelyiden lisäksi näin Nitan kaikkia pentuja, treenasin agilitya omatoimisesti ja osallistuin Nitan kanssa neljän kerran jälkikurssille. Jälkikurrsilla tein lähinn verijälkeä. Lisäksi ihania kooikerhondje pentuja tuli käytyä pallottelemassa Raumalla. Sisu on myös hoksannut tänä kesänä uimisen ilon ja se onkin useampaan kertaan päässyt uiskentelmaan. Nita ei uimisesta edelleenkään välitä.

Sisu mökin laiturilla

Sisun kanssa agilityn suhteen ollaan edistytty mukavasti. Loppukesästä uskalsin pariin kertaan käydä sen kanssa epävirallisissa kilpailuissakin. Ensimmäisen kerran starttiluokassa TSAU:lla ja toisella kertaa oman seuran mestaruuskisoissa mölliluokassa. Möllirata oli hyppyrata. Nitan kanssa osallistuin myös  samoihin kisoihin. TSAU:lla Nita voitti avoimenluokan ja seuramestaruuskisoissa tuli valitettavasti HYL radan loppupuolella. Videot sivulta löytyy molempien koirien radat. Virallisissa kisoissa en kesän aikan Nitan kanssa ole halunnut käydä. Katsotaan mennäänkö syksyllä muutamiin kisoihin? Tällä hetkellä Nitalla on kova meno radalla ja Nita ei anna minulle yhtään anteeksi jos olen ohjauksien suhteen myöhässä. En halua lähteä kisoista pelkkiä hylättyjä suorituksia hakemaan, joten haen ensin treenien kautta varmuutta ohjaamiseeni ja puhtaita suorituksia.

TOUKOKUU
Toukokuun lopulla osallistuin koirien kanssa Rauma KR näyttelyyn. Näyttely meni Sisun osalta loistavasti ja Sisu sai toisen SERT:in ja oli junior-ROP. Kokanaistuloksissa Sisu oli PU2 eli paras uros 2. Nitan ulkonäkö ei tuomaria tällä kertaa miellyttänyt ja Nita liikkui kehässä myös ehkä vähän laiskasti. Nitalle EH ja AVO-luokan 1. Tuomarina toimi Saija Juutilainen. Tässä vielä molempien arvostelut:

Sisu: "14kk, malliltaan oikea, jäntevä juniori. Erinomainen pitkä rintakehä, hyvät kulmasuhteet & käpälät. Kaunis ilmeinen lupaava pää. Hyvä purenta & pigmentti & kauniit korvakorut. Erinomainen symmetrinen puhdas väritys. Hyvä hapsutus, karvapeite vaihtumassa. Kevyt liike malli, vielä hieman kapea, mutta yhdensuuntainen. Hyvin kaunis sivukuva. Tyypillinen luonne ja hännän asento."

Nita: "5 v. hyvä runkoinen & luustoinen narttu. Kulmaukset tasapainossa. Hyvät tiiviit käpälät. Sopiva hännän pituus. Kaunis pään malli. Hyvä purenta, kauniit silmät, vaaleat vilkkuluomet. Hyvä korvien kiinnitys. Vahva kaula. Kauniit värit. Hyvä karvanlaatu, ei tänää parhaassa kunnossa. Liikkuu kovin kapeasti. Hyvä hännän asento. Riittävä askelpituus, köyristää hieman lanneosaa. Ylälinja saisi olla jäntevämpi. Tyypillinen luonne."

ROP-juniori 27.5.2017

KESÄKUU
Kesäkuussa osallistuin kahteen näyttelyyn molempien koirien kanssa. Ensin oli 10.6. Raisiossa ryhmänäyttely ja 17.6 Lempäälässä Spanielliiton erikoisnäyttely. Myös Nitan toinen pentu Lucky (O. Orlando) osallistui molempiin näyttelyihin.
Raisiossa tuomarina oli Alankomaista Tineke Pillement-Heijden. Sisulle tuomari antoi ERI:n, mutta ei SA:ta. Sisu oli oman luokkansa eli juniorluokkansa 1. Lucky oli nuorten luokkaan ilmoitettu. Lucky korjasi Raisossa koko potin ollen rotunsa paras eli ROP. Nita sai tuomarilta ERI:n  ja SA:n ja oli PN2 ja sai VASERT:n. Nartuissa voiton vei Roosnell Fritillari, joka sai SERT:n ja oli VSP.
Tässä kirjalliset arvostelut koiristani:

Sisu: "15 months. Excellent type and size, still needs to develop a bit in body. Nice wedge shaped male head. Prefer a little flatter skull. Nice ears with earings. Good bite. Correct eye color. Moderate bone. Not in the best coat. Moves nicely. Lovely feathearing on tail. Correct temperament."

Nita: "Almost 5. Very good type, good size. Correct head, good bite, correct ear with earing. Could have a little better forechest. Prefer a  more oval foot. Not in the best coat. Moves nicely, nice temperament.

10.6.2017 Raisio Rn, Oorbellen Orlando eli Lucky ROP

Spanielliiton erikoisnäyttely meni sitten täysin yli odotusten Nitan osalta. Olin juuri ennen näyttelyitä ilmoittanut Nitan Porin KV ja Turku KR näyttelyihin, koska en mitenkään osannut ajatella, että Nita erikoisnäyttelystä saisi sen viimeisen SERT:n ja valioituisi vihdoin ja viimein. Niinhän siinä kuitenkin kävi. Nita sai ERI:n, SA:n, oli AVO1, PN1, sai SERT:n ja oli lopulta VSP!
Sisu sai juniorluokassa EH:n , oli JUN1 ollen ainoa omassa luokassaan. Luckylla meni taas aivan upeasti tuloksena NUO1, ERI, SA, PU2 ja VASERT.
Tuomarina oli Vera Smirnova. Hän arvosteli kaikki kooikerit maassa. Vähän jännitti miten koirani suhtautuvat kun tuomari kumartuu tutkimaan, mutta onneksi Nitalle ja Sisulle se ei ollut ongelma.
Tässä koirieni arvostelut:

Sisu: "Erittäin hyvä tyyppi, hyvä koko, luusto saisi olla vahvempi, kevyt pää, lyhyt kaula, vahva selkä, runko saisi olla tilavampi, etukulmia saisi olla enemmän, riittävät takakulmaukset, ahtaat takaliikkeet."

Nita: "Erinomainen tyyppi, hyvä koko ja luusto, kaunis nartun pää, tummat silmät, kaunis ylälinja, hyvä runko ja kulmaukset, liikkuu hyvin."

17.6.2017 NITA FI-MVA. Spanielliiton erikoisnäyttely VSP

HEINÄKUU
Lempäälän näyttelyn jälkeen tuli reilun kuukauden tauko näyttelyihin, kun seuraava näyttely oli vasta 30.7 Pori KV. Sitä ennen nautin mieheni ja koirieni kanssa kolmen viikon kesälomasta. Kesäloman aikana tuli käytyä mökillä ja oltua ihan vain kotosalla. Yhden extempore reissun teimme koirien kanssa heinäkuun puolessa välissä Poriin jazzeille ja Yyteriin, kun oli hienoa ilmaa viikonlopuksi luvattu. Kokeilin onneani ja kysyin myös Nitan pennun Chocon omistajilta sattuisivatko he olemaan kotosalla (asuvat Porissa),  jotta näkisin minkälainen uros Chocosta on kasvanut. Onnekseni he olivat kotosalla, joten menomatkalla piipahdimme heidän luonaan vierailulla. Choco meni alkuun pasmat aivan sekaisin, kun tulimme ns. "väärää kautta siisään". Tulimme terassin ovesta sisään emmekä  ulko-oven kautta tai soittaneet ovikelloa. Palasimme pian takaisin ulos, kun Choco ei uskaltanut tulla meitä kunnolla tervehtimään. Tulimme ns. "normaalia kautta"  ja soitimme ovikelloa. Päästyämme eteiseen sisälle Choco pystyi alkuhämmennyksestä rekisteröimään ketä tuli ja tuli meitä iloisesti vastaan. Chocolla pääsi myös ilopissat eteisen lattialle meitä tervehtiessä. Choco vaikutti oikean iloiselta, energiseltä ja kiltiltä kaverilta. Kun Choco oli saanut minut ja mieheni tervehtiä hain koirat autosta. Nita, Sisu ja Choco saivat tervehtiä toisiaan pihalla. Choco alistui Nitalle ja Sisulle saman tien, joten kaikki tulivat sopuisasti keskenään toimeen. Sisu ja Choco tulivat niin hyvin juttuun keskenään, että leikkivät ja juoksivat ympäri pihaa sulassa sovussa.

Choco ja kasvattaja

Choco ja Sisu leikkimässä

Perhe potretti. Äit keskellä ja pojat sivuilla

30.7 oli sitten toinen Porin reissu tiedossa, kun menin koirien kanssa näyttelyihin. Porin KV:ssa oli tullut tuomarin muutos, mutta en silti halunnut peruuttaa osallistumistani. Sisulle tekee edelleen hyvää päästä eri tuomrien käsiteltäväksi. Sisu on edelleen miestuomarien suhteen välillä kovin epävarma. Naistuomareissa ei ole mitään vaikeuksia, mutta miehiin Sisu ei tunnu luottavan kovin helposti. Nitan kohdalla halusin nähdä miten neiti pärjää valioluokassa. Näyttelyssä toimi miestuomari Irlannista Sean Delmar.
Kun näin tuomarin kehässä aavistin heti, että tähän tuomariin Sisu ei lämpeä. Tuomari käveli hieman nilkuttaen ja kyyryssä. Tuomarilla oli tummaparta ja tummat silmät. Tuomari lähestyi koiria suoraan edestä kohti intensiivisesti tuijoatten.  Sisua lähestyessä Sisu väisti heti tuomaria, eikä Sisu halunnut tuomarin koskevan kasvo-osaan. Tuomari halusi antaa Sisulle muutaman namun omasta kädestä ja pyysi sen jälkeen minua näyttämään Sisun hampaat.  Muualle kehoa tuomari sai koskea ja tutkia Sisua. Tuomari aikoi arvostella kooikerit maassa, mutta pyysin heti, että kooikerit arvosteltaisiin pöydällä. Olin ensimmäinen, kun meni kooikerin kanssa kehään. 
Sisun olin ilmoittanut ensimmäistä kertaa nuortenluokkaan. Sisu sai EH:n. Valioluokssa kisasi toinen uros, muita kooikeruroksia ei näyttelyssä ollutkaan.
Nitalla oli valioluokassa kunnon kisa, kun Nitan lisäksi valioluokkaan oli ilmoitettu 3 muuta narttua. Tuomarilta Nita sai ERI:n ja oli PN3. Vain valioluokan voittaja sai SA:n nartuissa, joka oli lopulta ROP.
Tässä Nitan ja Sisun arvostelut:

Sisu:  "Good head proportions & correct eye shape, a little too high in shoulder, good topline, would little more shape in the rear, a little highstepping in front movement, needs more socialization for examination."

Nita: "Foreface falling away too much under the eye, would have  a little more neck, well developed ribcage, a little strong in shoulder, good body proportions, move a little loose in front."

Näyttelyn jälkeen kävin kotimatkalla Raumalla pallottelemassa Bullbenz kennelin noin viiden viikon ikäisiä kooikerpentuja Anne Trygin luona. Pennut olivat aivan ihania ja olisin usemman kaverin voinut ottaa mukaani. Käynnin jälkeen pentukuumeni nousi entisestään ja kovasti toivon, että suunnitelmani Nitan kasvattajan kanssa toteutuvat ja Nitalle tulee alkuvuodesta 2018 toinen pentue.

Bullbenz pentu

Tämän kaverin olisin mm. voinut ottaa mukaani

Ylisöpö

Pentukuumetta :)

ELOKUU:
Elokuussa oli enää yksi näyttely, Turun KR, johon olin vain Nitan ilmoittanut. Tuomarina oli erittäin mukava naistuomari Romaniasta Roxana Opris. Tuomari oli ensimmäistä kertaa Suomessa arvostelemassa koiria.
Nita oli ainoa narttu valioissa. Kaiken kaikkiaan narttuja oli 3 ja uroksia 1.  Nita sai ERI:n, SA:n oli PN1 ja lopulta ensimmäistä kertaa näyttelyuransa aikana ROP. Isossa kehässä Nita ei enää pärjännyt, mutta tuomari tuli ystävällisesti kättelemään minua ja rapsuttamaan Nitaa ja kiittämään, kun odotimme häntä vielä isoon kehään. Kehui vielä omaksi kauniiksi tytökseen Nitaa isossa kehässä.
Tässä Nitan arvostelu:
Nita: 5 years. Quality type. Femine head, correct stop. Correct eye, expression and pigmentation. Excellent chest, angulatiom in front. Prefer more muscles on back . Excellent texture of coat and temperament.

Nita ensimmäistä kertaa rotunsa paras <3

12.8.2017 Turku Kr

Elokuussa kävin Nitan kanssa Naantalin koirakoulussa neljän kerran jälkikurssin. Ajattelin, että Nitalle tekisi hyvää päästä agilityn lisäksi kokeilemaan jotain toistakin lajia. Kurssilla tehtiin sitä jälkitreeniä, mikä tuntui millekin koiralle sopivalta (verijälkeä, peltojälkeä tai pk-jälkeä). Nitalle tiesin heti, että verijälki olisi meidän juttu. Nita on pari kertaa ennen tätä kurssia kokeillut verijälkeä ja ollut siinä aivan mahtava ja todella innoissaan.
Ensimmäisellä kerralla kokeilimme mielenkiinnosta pk-jäljen tekoa. Nita teki siinä tarkkaa työtä, mutta ei oikein sitten kuitenkaan tuntunut lopulta innostuvan esineistä, joita sen olisi pitänyt tajuta ilmaista. Kotonakin kokeilin pari kertaa harjoitella pk-jälkeä, mutta se ei tuntunut meille luontevalta.
Seuraavilla kerroilla pääsimme tekemään verijälkeä ja Nita oli siitä juuri niin innoissaan kuin olin ajattellutkin. Ensimmäisellä kerralla teimme pari n. 300m mittaista reittiä, jotka Nita suoritti todella nopeasti ja tarkasti. Nita osasi myös ihan mukavasti ilmaista makaukset. Toisella kertaa suoritimme lähes 1km mittaisen reitin, jossa minun tehtäväni oli laskea makaukset. Maasto oli haastava ja lisähaastetta toi myös se, että metsässä oli liikkunut paljon eri eläimiä, mm. peuran papanoita näkyi todella paljon.  Reitin lopussa huomasi, että Nita meinasi väsyä, kun se yritti minulta kovasti kysellä, että mihin mennään. Se kuitenkin tsemppasi hienosti loppuun ja löysi maalin. Kotona sitten kyllä huomasi, että oli kaikkensa antanut koira.
Viimeisellä kurssikerralla teimme sitten taas pari noin. 300m  verijälkeä ja ne meni tuttuun tapaan oikein mallikkaasti. On se vaan niin hienoa ihailla, kun koira tekee itsenäisesti ja itsevarmasti työtä ja näkee kuinka se nauttii siitä. Joka treenin jälkeen takaluukussa Nita vinkui siihen malliin hetken aikaa, että olisi vielä muutaman jäljen halunnut tehdä.
Sisun kanssa ajattelin myös jossain vaiheessa käydä verijälkeä kokeilemassa. Sisulla kun tuo nenä tuntuu vielä Nitaa enemmän vievän.

Hieman elokuun puolen välin jälkeen näin vihdoin myös Nitan neljännenkin pennun Oskun, joka muutti pääkaupunkiseudulle. Perhe poikkesi tässä meidän luona, kun olivat Naanataliin matkalla. Oskukin muisti minut oikein hyvin. Se oli pentueesta pienin ja kevytrakenteisin ja siksi se näyttää myös jäävän. Kasvoista se muistuttaa minusta todella paljon Nitaa ja myös Nitan veljeä Lennya. Osku vaikutti myös iloiselta ja energiseltä kaverilta. Alistuvaista sorttia se ei Chocon tavoin ollut. Nita alkuun komensi narttumaiseen tyyliin Oskulle, mutta lopulta alkoi kuitenkin vikittelemään poikaansa. Sisu yritti meidän takapihalla alkuun saada Oskua leikkimään, mutta Osku ei oikein innostunut Sisun leikkiyrityksiin mukaan. Sisu tuli myös saman tien mustasukkaiseksi jos Nita tai minä annoimme huomiota Oskulle, joten päätin ottaa Sisun kiinni ettei suurempaa kärhämää ehdi syntyä. Juuri kiinnoton hetkellä Sisun olisikin mieli tehnyt mennä näyttämään Oskulle kenen reviirille se tuli, mutta ehdin nappaamaan Sisun syliini. Osku oli valmis puolustamaan itseään samalla mitalla. Poikien treffailu siis meidän takapihalla jäi sen puoleen lyhyeen ja otimme molemmat kaverit hihnan päähän kiinni. Yhteiskuvan kuitenkin saimme hyvin vierailun päätteeksi otettua.

Oorbellen Oscar eli Osku

Äiti ja pojat.

Loppuvuodeksi ei koirien kanssa ole kovin kummoisia suunnitelmia. Agilityn parissa treenaan molempien koirien kanssa tiivisti. Näyttelyiden puolesta en ole ajatellut mennä kuin lokakuun alussa järjestettävään Spanielliiton erikoisnäyttelyyn.
Myös Nitan pentusuunnitelmasta päivitän heti lisää asiaa, kun sen tiimoilta tulee jotain päivitettävää. Kaikki sen suhteen on vielä kovin kesken.