Instagram-tili

Nitan ja Sisun touhuja pystyy jatkossa seuraamaan paremmin uuden instagram-tilin kautta. Meidät löytää sini_kooikerlife nimellä.

Kohti seuraavia tavotteita ja suunnitelmia

Viime päivityksestäni blogiin on taas kulunut lähes vuosi. Nykyään tulee Instagramiin ja Facebookiin henkilökohtaisen tilin kautta päiviteltyä kuulumisia koirien kanssa touhuamisesta sen verran aktiivisesti, että blogin kirjoittaminen on sen myötä jäänyt ihan olemattomiin. Olen muutenkin ajatellut perustaa julkisen Instagram-/Facebook-tilin oman henkilökohtaisen tilin lisäksi, jota kautta minun ja koirieni touhujani pystyy kaikki kiinnostuneet seuraamaan. Tämän hetkinen henkilökohtainen tilini ei ole julkinen, koska siellä tulee päiviteltyä myös muusta yksityisestä elämästäni sen verran paljon juttuja, että en ole halunnut pitää insta- ja facebook-tilejäni julkisena.  Nykypäivänä instaan ja face:en on melkein helpompi päivitellä kuulumisia ja lisätä kuvia/videoita kuin kirjoitella blogitekstejä. Itse, kun koen olevani huono virallisten tekstien kirjoittaja, niin instaan ja faceen pystyy kirjoittamaan "rennommin"/vapaammin. Myös videot ja kuvat kertovat välillä enemmän kuin tuhat sanaa. Tänne blogiin olen kuitenkin ajatellut satunnaisesti päivittää kuulumisia, jotka vaativat pidempää sepustusta. Toiveissa/suunnitelmissa minulla edelleen on kasvattajaksi ryhtyminen todenteolla tulevaisuudessa, joten sen takia en halua tämän blogin/kotisivun päivittämisestä kokonaan luopua. Eli, kun sen aika on niin varmasti silloin blogi/nämä kotisivut aktivoituvat sen tiimoilta jälleen. Kasvattajaksi ryhtymisen toteuttaminen vaatii kuitenkin Kennelliiton kasvattajakurssien käymistä sekä uutta koiraa ja niiden aika ei ole vielä. Sitä ennen tarkoitus on viettää Sisun ja Nitan kanssa aktiivista koiran elämää perhe-elämän rinnalla. Tähän asti perhe-elämän ja koirien kanssa harrastamisen yhteen sovittaminen on luonnistunut melko kivuttomasti. Nita ja Sisu tulevat hyvin toimeen 2,5 vuotiaan tyttäreni kanssa. Nita antaa meidän tyttären silitellä ja halia häntä milloin vain, mutta Sisun kanssa saa olla tarkempi. Tyttäremme on kyllä hyvin oppinut, että Nitaa voi melko vapaasti kosketella ja Sisun annetaan olla enemmän omissa oloissa. Sisu kyllä hakeutuu hakemaan seuraa ja huomiota, kun sitä haluaa ja silloin lapsemme koskettelu on ihan ok juttu Sisullekin ja Sisukin innostuu pusuttelemaan lasta. Olen alusta asti  kyllä halunnut opettaa tyttärellemme, että koirat eivät ole mitään leikkikaluja ja niiden omaa rauhaa pitää kunnioittaa. 

Viimeinen vuosi koirien kanssa on pyörinyt agilityharrastamisen ympärillä. Viime kesän jälkeen ei ole tullut näyttelyihin mentyä eikä sellaisia ole tälle kesälle tai loppuvuodelle suunnitteilla. Nita täyttää parin viikon päästä kahdeksan vuotta ja sen myötä sillä on oikeus osallistua näyttelyissä veteraaniluokkaan. Nitan kanssa varmaan aktivoidun näyttelyiden parissa jälleen enemmän ja käyn viimeistään ensi vuonna katsomassa, miten veteraaniluokassa Nita alkaa pärjäämään. Sisun kanssa minulla ei ole mitään kiinnostusta osallistua näyttelyihin, kun valioluokassa meillä on haasteita pärjätä kaverin kevyen rakenteen takia. Myös tuomareiden kohtaaminen Sisun kanssa on aina yhtä jännittävää. Ikinä ei tiedä osaako tuomari lähestyä koiraani oikealla tavalla, joten en halua luoda Sisulle sen tiimoilta huonoja kokemuksia ihmisten kohtaamisesta. Sisu on Suomen muotovalio ja siihen tulokseen näyttelyiden saralta olen enemmän kuin tyytyväinen. Lisäksi Sisun näyttelyura saattaa olla tässä mikäli aion kastroida sen loppuvuodesta.

Kuva: Tampereen agilitykisoista 

Viime kesältä agility SM-kisoista Nitan kanssa jäi kiva kokemus ja sen kokemuksen olisin halunnut kokea uudestaan tänä kesänä Rovaniemellä. Meillä oli Nitan kanssa SM-nollat lähestulkoon kerättynä tämän vuoden kisoihin ennen kuin koronaepidemia iski. Viimeiseen asti toivoin, että kisoja ei oltaisi peruttu, mutta ei tälle maailman tilanteelle mitään voi. Nita ainakin on tähän asti pysynyt kaikin puolin terveenä ja reippaana, joten jos mitään ihmeellistä ei satu, niin kyllä me vielä parit SM-kisat ehditään kokea yhdessä. Ensi vuonna on kotikisat Turussa, niin ainakin sinne tavoitellaan pääsyä. Ei meillä valioituminenkaan agilityn puolella kaukana ole, kun agilityvaliosta meiltä puuttuu yksi SERT ja hyppyvaliostakin meiltä on jo 1/3 SERT:iä kasassa. Nyt pitäisi vain jälleen aktivoitua kisojen tiimoilta, kun kisat pyörivät normaalisti. Ainakin heinäkuun lopulla piirimestaruuskisoihin olisi tarkoitus kotihallissa osallistua. Treenit neidin kanssa ainakin ovat sujuneet hyvin.

Sisun suosikkilelu  Rock&Dog Finland

2lk kisoista voitto Sisun kanssa

Sisun kanssa on agilityn osalta menty hurjasti eteenpäin viimeisen vuoden aikana. Sisu tosiaan ehti viime syksynä käydä vain kolmet kakkosluokan kisat ja ne sujuivat niin hyvin, että saatiin kerättyä LUVA:t ja oikeuden siirtyä kolmosiin. Kolmosiin nousun myötä Sisu jäi kisatauolle muutamaksi kuukaudeksi. Sen jälkeen palasimme kisakentille, mutta vain hyppyratoja kävimme ja käymme edelleen kisaamassa kolmosissa. Aloitin viime marraskuussa toden teolla juoksupuomin opettamisen Sisulle ja sen takia agilityradat jäivät kisojen osalta tauolle. Sisun kanssa olen kuitenkin halunnut käydä säännöllisesti kisaamassa, jotta myös Sisun kanssa saadaan kisoihin rutiinia ja varmuutta tekemiseen sekä jännitystä pois. Treeneissä Sisu ei ota enää häiriötä, vaan keskittyy lähes aina 110% minun kanssa treenaamiseen. ATT:lla toinen valmentajani Petra ja seurakaverini Rita järjestivät keväälle 2020  kahdeksan lähiopetuskertaa sisältävän juoksarikurssin, johon päätin osallistua, jotta varmasti päästäisiin juoksupuomiprojektissa edistymään. Osallistuminen kurssille kannatti, koska palaute, jota heiltä olen saanut ja ohjeita miten mennä juoksarin opettamisessa Sisun kanssa eteenpäin ovat kyllä kantaneet hedelmää. Koronaepidemia pisti pariksi kuukaudeksi tämänkin projektin jäihin, mutta pari kuukautta taukoa edeltävästä intensiivisestä juoksaritreenistä teki Sisulle pelkkää hyvää. Sisu oli selkeästi tauon aikana sisäistänyt asian ja tuntui, että olemme tauon jälkeen ottaneet nopeasti ison harppauksen eteenpäin juoksariprojektissa. Tällä hetkellä ollaan siinä vaiheessa,  että targettia alastulossa häivytetään ja erilaisia poistumisia treenataan ja kasvatetaan vauhtia. Sisun kanssa ollaan ihan hilkulla siinä läpimurtovaiheessa, että kaveri osaa tehdä  selkeästi erottelua alastulolle ja yrittää rytmittää juoksuaan niin, että tulee vaadittuun alueeseen osuma kovassakin vauhdissa ja ohjaajan juostessa pitkällä edellä. Syksyllä varmaan uskallan käydä epävirallisissa agilitykisoissa kokeilemassa agilityratoja, jossa on puomi. Kisakentille virallisissa kisoissa agilityradalla palaamme toivottavasti ensi kevät kaudella. Hyppyradoille virallisissa kisoissa on tarkoitus palata Sisun kanssa kesän aikana.

Toinen tavoite ja projekti agilityn parissa Sisun kanssa oli in-in-ohjauksen (koiraa suorittaa esteen ohjaajan puolelta) opettaminen kevään 2020 aikana. Sonia Delatte järjesti ATT:lla vuoden vaihteen jälkeen viiden kerran intensiivikurssin in-in-ohjauksesta. Parissa kuukaudessa tämäkin ohjaus saatiin haltuun Sisun kanssa ja tuli se myös siinä samalla Nitallekin opetettua. Nyt voin erittäin varmoin mielin käyttää ohjausta vaikeissakin paikoissa radalla molempien koirieni kanssa.
Koirien kanssa ohjatut-treenit, mutta myös omatoimitreenit sujuvat niin kivasti, että kova palo on päästä kisaamaan ja tavoitella siellä hyviä tuloksia. Sisu varsinkin on viimeisen vuoden aikana löytänyt sellaisen kipinän agilityyn, että itsekään en meinaa tajuta miten upean harrastuskaverin olen Sisusta tehnyt itselleni. Nyt, kun saisin kisoihin saman flow-tilan koirieni kanssa, kun mitä meillä välillä treeneissä on.

Ja kyllä täytyy vielä mainita meidän huippuvalmentajat Sonia Delatte ja Petra Malin, jotka ohjaavat meikäläistä koirieni kanssa eteenpäin ja joiden tekemistä pääsee seuramaan läheltä ja ottamaan heistä  mallia ja motivaatiota omaan tekemiseen. Itselläkin on lajiin herännyt uudenlainen into ja kipinä. Mietinnässä ja kiinnostusta olisi aloittaa ATT:lla kouluttamaan agilitya ja käydä myös Suomen agilityliiton järjestämä agilityvalmentaja koulutuskurssi.

Päivitän vielä tänne blogiini uuden julkisen Instagram- ja Facebook-tilin nimen, kun saan tilin luomisen aikaiseksi. Suurin haaste tällä hetkellä tilin luomiseen on tilin nimen keksiminen.

Äiti ja poika Tampereella kisoissa jäähdyttelylenkillä

Oorbellen nelikko Lahdessa syksy 2019

Vuodessa on paljon ehtinyt tapahtua

Siitä on pitkäaika, kun viimeksi olen blogiani päivittänyt. Lähes vuosi... Facebookin ja instagramin kautta tulee sen verran tiheästi päiviteltyä kuulumisia ja tapahtumia koira-asioista, että blogin kirjoittaminen on jäänyt itselläni sen myötä selkeästi vähemmälle. Blogitekstien kirjoittaminen vie enemmän aikaa ja vaivaa kuin facebookin tai instagramin  päivittäminen. Kotona temmeltää myös tällä hetkellä 1,5 vuotias tyttäreni, jonka myötä aikaa kirjoittamiselle on jäänyt vielä vähemmän.

Kaksikko

Mutta nyt itse kuulumisiin...
Saatuani Sisun viime syksynä Suomen muotovalioksi olen keskittänyt kaiken harrastamisen agilityyn molempien koirieni kanssa. Ainoa koiranäyttely mihin olen viime sykysn jälkeen osallistunut on tänä kesänä järjestetty Kooikerhondje erikoisnäyttely . Osallistuimme kesäkuussa 2019 Keuruulla Kooikerhondje ry:n järjestämään erikoisnäyttelyyn. Sieltä saalina valioluokasta molemmille EH:t ja kelpo ja asianmukainen arvostelu. Tuomari tykkäsi isompikokoisista koirista ja turkki olisi myös saanut olla parempi molemmilla.
Näyttely pidettiin Nyyssäniemen Camping alueella. Matkakaverina minulla oli koko viikonlopun Mari, jolla on siis Nitan veli Lenny ja Nitan pentu Lucky. Myös Nitan kasvattaja Anne oli paikalla. Yhteensä näyttelyyn oli ilmoitettu noin 100 kooikerhondjea. Oli kiva tavat muita omistajia ja rupatella ja vaihtaa kuulumisia heidän kanssaan. Marin kanssa yövyimme n. 6 neliön kokoisessa mökissä. Tiivistä oli, mutta hyvin mahduimme neljä koiraa ja kaksi ihmistä. Ja sopu säilyi hyvin laumassa. Muistimme näyttelyssä myös Lennyn ja Luckyn omistajan Marin ja Nitan toisen veljen Jullen omistajien Tarun ja Veli-Matin kanssa  Annea 10 vuotisesta kasvattajaurastaan Oorbellen kennelissä.

Teimme Annelle taulun kaikista Oorbellen pennuista

Nitan kanssa asetin viime syksynä tulevan kauden tavoitteeksi päästä agilityn SM-kisoihin kesällä 2019. Olen pyrkinyt Nitan kanssa käymään 1-2 kk  välein agilitykisoissa. Kisoissa olen yleensä ottanut kolme starttia. Meillä kisat ovat pääosin sujuneet mukavasti. Yleensä kolmesta startista yksi on ollut nollatulos. Olen saanut parannettua viimeisen vuoden aikana Nitan ja minun yhteistyötä radalla ja oppinut luottamaan koiraani paremmin. Myös Nitan vire kisoissa on pysynyt kohtuullisen hyvänä. Olen Elina Jänesniemen opeissa käynyt Nitan kanssa 1-2 kuukauden välein. Sen lisäksi olen omatoimisesti käynyt tekemässä treenejä Nitan kanssa. Meillä puomilta tuli aiemmin kisoissa yleensä kontaktivirhe alastulolta, mutta nykyään virheet tulee enemmänkin ohjaajan mokista, esim. ohjaaja on väärällä linjalla tai ohjaukseni eivät ajoitu oikein. Toukokuussa saimme vaadittavat SM-nollatulokset kasaan, joten elokuussa kutsuu SM-kisat Vantaalla. Ainoa harmillinen uutinen on, että tulemme SM-kisoissa kisaamaan medi-luokassa. Olen Nitan kanssa kisannut meidän agilityuran alusta lähtien  mini-luokassa, kun se vuonna 2015 mitattiin kahden tuomarin toimesta alle 35cm.  Muutama vuosi sitten Suomen agilityliitto  uudisti sääntöjä ja lisäsi pari säkäluokkaa lisää. Sen myötä kaikki koirat, jotka haluavat kisata virallisissa kisoissa tulee kesäkuun 2019  jälkeen olla uusi virallinen mittaustodistus hankittuna eli koira tulee mittauttaa virallisessa mittaustilaisuudessa. Olin Nitan kohdalla venyttänyt mittaustilaisuuteen menemistä viime hetkille saakka eli tämän vuoden kesäkuuhun. Nita on rajatapaus mini- ja mediluokan osalta ja tällä kertaa vaakakuppi kallistui medi-luokkaan. (35cm tai alle kuuluu mini-luokkaan.) Neljä tuomaria mittasi Nitan mittaustilaisuudessa. Kolme neljästä tuomarista mittasi mediksi 35-36cm ja yksi tuomari mini-koiraksi. Nita täytti tänä vuonna seitsemän, joten olisin niin toivonut meidän viimeisille agilityvuosille, että olisimme voineet jatkaa mini-luokassa kisaamista. Vielä, kun vertaan Nitan ja Sisun vauhtia ja laukkaa juoksussa, niin Nita on niin paljon hitaampi  kuin poikansa. Toivon myös, että Nitan paikat kestävät korkeampia  hyppyjä. Minulla olisi mahdollista viedä Nita jossain kohtaa uudelleen mittautettavaksi, jos haluan. Katson nyt ensiksi, miten meillä medeissä lähtee kisat sujumaan.
Meillä on Nitan kanssa plakkarissa myös sekä hyppyradalta, että agilityradalta yhdet SERT:it. Hyppyserti tuli piirimestaruuskisoista toukokuussa ja agilityserti Kirkkonummen kisoista heinäkuussa.  Pientä toivoa ja mahdollisuutta siis saada Nita vielä agilityssakin valioksi. Se olisi kyllä aivan mahtavaa, jos se tavoite saavutettaisiin.

Meidän 1. Agilitysert tuli medi-luokassa

Nita hyvässä karvassa keväällä

Sisun kanssa agility kulkee hyvällä mallilla. Vaihdoin viime syksynä ryhmää ATT:lla ja vaihdoksesta olen ollut erittäin tyytyväinen.  Olen viime syksystä asti treenannut ATT:lla Petra Malinin ja Sonia Delatten valmennusryhmässä. Kävin myös keväällä oman seuran  järjestämän keppiklinikkakurssin, joka oli meille erittäin hyödyllinen. Sisulla kepit ovat tulleet varmaksi ja pujottelunopeus lisääntynyt. Sisu irtoaa radalla paremmin ja tulee ohjauksiini selkeästi paremmin. Suurin haaste itselläni tällä hetkellä on omarytmitys radalla, jotta tekemisestä tulisi vielä sujuvampaa. Minulla oli Sisun kanssa viime kaudella tavoitteena parantaa keppien pujottelua ja lisätä kisavarmuutta. Joulun alla saimme ensimmäisen LUVA:n kisoista ja seuraavat kaksi tuli ATT:n pääsiäiskisoista, jonka myötä saimme oikeuden siirtyä kakkosluokkaan. Kakkosluokassa aloitan kisaamisen elokuussa. Meidän ensimmäinen startti kakkosluokassa on 11.8 Riihimäellä. Olen myös päättänyt lähteä opettamaan Sisulle juoksupuomia. Tällä hetkellä minulla on pysäytyskontakti alastulossa. Maltillisesti lähden kuitenkin juoksaria Sisulle opettamaan ja tavoite on saada vasta kahden vuoden päästä juoksaripuomi valmiiksi. Tällä hetkellä harjoittelen takapihalla ja hallilla targettiin (mattoon) osumista eri kulmista ja hypyn kautta. Kun se on varmaa lähden siirtämään targettia puomin alastulolle.  Sisu on kyllä niin innokas treenikaveri ja alkanut yhä paremmin ja paremmin sietämään häiriötekijöitä treeneissä ja kisoissa. Tästä, kun muutama vuosi mennään eteenpäin niin saa nähdä minkälainen kisakaveri minulla silloin on.

Sisu ensimmäisen kisan jälkeen



Happy dof after training

Kirjotin viime syksynä viimeiseen blogitekstiini, että Sisun veljestä Luckystä oli tulossa isä. Pennut syntyivät syksyllä Raumalle Bullbenz kenneliin. Kävin lokakuun lopussa Marin kanssa katsomassa pentuja. Pennut olivat tuolloin n. viiden viikon ikäisiä ja aivan ihania tapauksia. Onneksi en pystynyt silloin enkä pysty tälläkään hetkellä kuvittelemaankaan ottavani kolmatta koiraa. En olisi osannut valita kenet pennuista olisin ottanut itselleni.  Muutama kuva pennuista alla. Luckysta on sen jälkeen tullut toisenkin kerran isä. Lucky kävi loppuvuodesta astumassa Fia tytön Vääksyssä. Pennut (4 narttua ja 4 urosta) syntyivä Kennel Dinoman'siin 1.1.2019.

Kaikki 6 pentua kuvassa

Luckyn pentu

Olen Nitan viimeisestä pentueesta nähnyt kaikkia muutaman otteeseen kuluvan vuoden aikana. Omistajat ovat myös ajoittain kirjoitelleet minulle kuvien kera kuulumisia. Niitä on erittäin mukava ollut saada ja lukea. Kaikille kolmelle Lykkelle, Tildalle ja Yerille kuuluu oikein hyvää. Kaikki pennut vaikuttavat reippailta ja ovat pysyneet terveinä. Harrastamaankin kaikki ovat lähteneet koiriensa kanssa. Yeri muuttaa syksyllä Vaasaan, kun hänen omistajansa aloittaa opinnot siellä. Toivottavasti he pääsevät siellä tutustumaan sen alueen kooikerhondje koiriin ja heidän omistajiinsa.

Alla vielä koirien arvostelut näyttelystä. Nitalla on parhaillaan juoksut menossa. Nitan on elokuun ensimmäisen viikon hoidossa minun appivanhempieni luona ja Sisu menee sitten toiseksi viikoksi hoitoon minun vanhemmilleni, jotta pääsen Nitan kanssa valmistautumaan tuleviin SM-kisoihin. Molemmat koirat pääsevät eläinfysioterapeutin käsittelyyn vielä ma 19.8.  Yritetään kisojen jälkeen kirjoitella seuraavia kuulumisia.

Sisu erkkareiden näyttelyarvostelu 29.6.2019, Tuomarina: Tineke Pillement-Heijden

"3 years. Very good type & size. Not in the best coat condition. Square. Needs a little more fore chest. Nice head with good pigmention. Well placed ears with good earrings. Good bone. Moves ok. Good temperament."

Nita erkkareiden näyttelyarvostelu 29.6.2019, Tuomarina Tineke Pillement-Heijden.

"Almost 7. Very good type. Good size. Well developed. Needs a better coloring of the blaze. Nice expression. Prefer less ticking in the coat & darker orange color. Moves ok. Correct temperament."

Näyttelypaikalta

Agilitya ja näyttelyä!

Kuuma kesä oli ja meni.  Helteiset päivät tuli pääosin sisällä kotona vietettyä ilmalämpöpumpun viilennyksestä nauttien. Ei paljon pitkiä lenkkejä voinut niillä ilmoilla tehdä koirien ja vauvan kanssa. Sisu pääsi sentään kesän aikana useampaan kertaan uimaan ja Nita ns. joutui uimaan. Ihanaa, että toinen edes koirista nauttii uimisesta. Mukavaa, kun syksy on tullut ja ilmat viilentyneet. Nyt voi taas mihin aikaa päivästä tahansa tehdä koirien kanssa pitkiä lenkkejä.

Nitan pentu Yeri poika oli tosiaan meillä  heinäkuun lopussa viikon verran hoidossa. Kaikki meni hyvin yhden pennun, kahden aikuisen koiran ja yhden vauvan kanssa. Yeri löysi nopeasti oman paikkansa Nitan ja Sisun rinnalla ja oli todella reipas ja helppo hoitokoira. Yeri pääsi myös meillä ollessa Tilda siskon kanssa leikkimään, kun Tilda perheineen oli Turussa käymässä ja tulivat meitä samalla käynnillä morjestamaan. Pentujen painia oli ihana seurata vierestä. Myös Nita ja Sisu muistivat Tildan hyvin, mutta Tildan huomio kiinnittyi pääasiassa veljen kanssa painimiseen. Kaikkien S-pentujen omistajat ovat säännöllisesti viestitelleet kuulumisia minulle. Viestejä on ollut erittäin ihanaa saada ja niihin ollut myös ilo vastata. Kaikille pennuille kuuluu erinomaista ja ovat reippaita kavereita.

Yeri ja Sisu

Yeri ja Tilda

Yeri rakasti leikkiä Sisun ja Nitan leluilla! Parasta oli viedä isoveljeltä lelut...

Nitalta poisettiin oikalta puolelta raateluhammas heti juhannuksen jälkeen, koska hampaan juurikanava oli kunnolla esillä. Samalla Nitan hampaat puhdistettiin hammaskivestä pois. En tiedä missä ja milloin Nitan hammas oli lohjennut. Huomasin asian, kun aloin pitkästä aikaa pesemään sen hampaita. Luita ja ruokaa se söi normaalisti. Diagnoosina oli traumaattinen hampaan murtuma.  Nita toipui operaatiosta hyvin eikä mitään tulehduksia suuhun päässyt syntymään leikkauksen jälkeen.

Koirien kanssa palasimme agilityn treenikentille elokuussa kesätauon jälkeen. Omalla takapihalla tosin tuli kesällä jonkin verran treenattua keppejä, lähinnä Sisun kanssa. Tuloksena se, että nyt Sisu osaa pujotella suorat kepit ilman ohjureita ja hakea mukavasti jo vaikeistakin tulokulmista oikean keppivälin. Tällä hetkellä harjoitellaan, että Sisu kestäisi pujotella keppejä, kun minä vaihdan puolta joko keppien takana tai edessä. Kontakeja (A-este, puomi ja keinu) olin myös kesän aikana käynyt ihan muutaman kerran tekemässä oman seuran hallilla, jonne minulla tosiaan on kävelymatka kotoa. Kovien helteiden takia en päässyt sinne niin usein menemään kuin olisin halunnut, mutta parempi muutama kerta kuin ei lainkaan.
Heinäkuussa kävin myös Sisun kanssa kaksi kertaa Timo Liuhdon vetämissä vauhtiratatreeneissä Kelpokoiralla. Radalla oli pelkästään hyppyjä ja putkia. Tämä treeni sopi meille oikein hyvin. Pääsin kunnolla revittelemään ja haastamaan itseäni nopeilla radoilla Sisun kanssa. Sisulla, kun "estefokus" on tällä hetkellä suurempi kuin "ohjaajafokus".
Syksyn treenit ovat mukavasti lähteneet liikkelle koirien kanssa. Nitan kanssa olen muutaman kerran käynyt Elina Jänesniemen vetämissä treeneissä Kiva-areenalla. Nitalla on erittäin hyvä meno päällä tällä hetkellä. Parempi jopa kuin pojallaan. Odotan jo erittäin innolla, että pääsen Nitan kanssa taas kisaamaan. Mahdollisesti starttaan Nitan kanssa TSAU:n syyskuun kisoissa 22. päivä, mutta viimeistään oman seuran (ATT) järjestämissä kisoissa lokakuun alussa aloitan kisaamisen Nitan kanssa.
Sisun vien syyskuun lopussa eläinlääkäriin virallisiin terveystutkimuksiin. Sen jälkeen vasta uskallan lähteä Sisun kanssa kisamaan, jos kaikki on kunnossa. Meillä tosiaan kepit ja kontaktit vaativat vielä Sisun kanssa treenausta, joten ei tässä kiire ole sen suhteen lähteä kisaamaan.

Kesällä ilmoitin Sisun kahteen eri näyttelyyn. Toivoin, että jommasta kummasta näyttelystä irtoaisi se viimeinen SERT, jotta saisin Sisusta Suomen muotovalion.
Ensimmäinen näyttely, johon olin Sisun ilmoittanut oli elokuun 12. päivä. Raiso KR näyttely. Tuomarina oli Haranen Juta, Viro. Sisu esiintyi kehässä hyvin. Tuloksena ERI, SA, ja PU3.
Tässä tuomarin arvostelu,: "2 v. uros, jolla maskuliininen pää. Ok väritys päässä sekä korvissa.  Kesäkarva. Sopiva luusto ja sopivat kulmaukset. Ok hännän asento liikkeessä. Vapaat liikkeet."

Raisio KR 12.8.2018. Vasemmalla Sisun eno Julle eli Nitan veli ja oikealla Sisu.

Toinen näyttely johon Sisun ilmoitin oli Saaristonäyttely Paraisilla 9.9.2018. Kyseessä oli ryhmänäyttely. Tuomarina piti alunperin olla ulkomaalainen naistuomari Marie Bailey. Hän ei kuitenkaan näyttelyihin päässyt, joten kooikerhondjet arvosteli suomalainen miestuomari Paavo Mattila. Kun huomasin tuomarimuutoksen mietin hetken, että pitäisikö perua koko osallistuminen näyttelyyn. Sisu nimittäin välillä lämpiää hitaasti miehille ja haukkuu niille herkästi. Päätin kuitenkin ottaa riskin. Paikan päällä olin jo "repiä pelihousuja pois", kun näin tuomarilla tummmansinisen sadetakin ja hupun päässä... Näyttelypäivänä satoi. Olin aivan varma, että jos ei muuten niin huppupäistä miestä ainakin Sisu haukkuisi. Sisu yllätti minut kuitenkin erittäin positiivisesti, koska se oli täysin sinut tuomarin kanssa, vaikka huppupäässä tuomari Sisun pöydällä tutkikin ja arvosteli. Sisu jopa heilutti iloisesti häntää tuomarille. Tuomari piti todella paljon Sisusta ja erinomainen arvostelu saatiinkin. Tuloksena ERI, SA, SERT, PU1 eli Sisu sai viimeisen SERT:in ja valioitui. JEE! Sisu oli lopulta rotunsa paras näyttelyssä (ROP). Roosnell kennelin Taiga tyttö oli VSP.

Tässä tuomarin arvostelu: "Kaunis uros, jolla hyvä koko ja mittasuhteet, hyvä pää, hieman voimakas otsapenger, erittäin hyvä runko, jäntevä selkä, erittäin hyvät raajat, hyvä karvapeite, liikkuu hyvin, esiintyy erinomaisesti."

Parainen RN 9.9.2018

Sunnuntaina 2.9 osallistuin molempien koirien kanssa oman seuramme agilitymestaruuskisoihin. Tuloksilla ei paljoa juhlittu. Nitalla oli kova meno päällä, mutta en saanut sitä pysymään ohjauksessani. Neiti nappaili radan edetessä omia esteitä, joten tuloksena HYL. Sisulla taas oli ajatukset ja vauhti jossain muualla. Sisu veti mölliradan reippaasti, mutta ei tosiaan täysillä ja kävi tuomariakin haistelemassa, joten lopulta oltiin hitaalla ja yhdellä kieltopisteellä sijalla 4. 

Agilityn ja näyttelyiden lisäksi on muitakin kivoja uutisia kerrottavana. Sisun veljestä Luckysta (Oorbellen Orlando) on nimittäin tulossa vajaan kuukauden päästä isä. Lucky astui heinäkuun lopulla (itse asiassa meidän takapihalla) ihanan Rianna tytön. Rianna on Bullbenz kennellistä Anne Tryggin koira.  Ultrassa näkyi 5-6 pentua. Minun on tarkoitus mennä katsomaan pentuja Raumalle, kun ne ovat sen 5-7 viikon ikäisiä.

Paluu normiarkeen

Pennut muuttivat juhannuksena uusiin koteihinsa. Omakoti tuntui pari päivää sen jälkeen oudon hiljaiselta ja rauhalliselta. Pennut toivat omanlaista ääntä ja vipinää taloon. Toisaalta asunto oli ihana saada siivottua kunnolla pitkästä aikaa. Tilaakin tuntui tulevan lisää kotiin, kun tavarat muuttivat takaisin omille paikoilleen ja räsymatot ja aitaviritelmät otettiin pois.

Reilu seitsemän viikkoa meni todella nopeasti pentujen kanssa. Haikeaa oli luopua kolmesta pennusta, mutta toisaalta ei kolmea pentua olisi kyllä montaa viikkoa enää jaksanut katsoa. Vajaa 6kk ikäisessä vauvassa ja kahdessa koirassa on tällä hetkellä riittävästi tekemistä. Pentujen meno alkoi myös päivä-päivältä vain lisääntyä ja ihmisen  kanssa touhuaminen oli niille koko ajan vain tärkeämpää. Pennuista luopuminen tuntui myös siksi suhteellisen helpolta, koska kaikki kolme pentua saivat erinomaiset kodit.  Tuntui, että jokaiselle pennulle löytyi juuri heidän luonteisiinsa ja tarpeisiinsa sopivat perheet. Tytöt muuttivat Espooseen ja poika jäi Turun seudulle Piikkiöön.

Sisu jaksoi loppuun asti leikkiä pentujen kanssa ja Nita hoiti äitiroolinsa loppuun asti myös ihanasti. Pentujen lähtö ei kuitenkaan ollut Nitalle mitenkään vaikea.
Urospentu eli "Yeri" on tulossa heinä-elokuun vaihteessa viikoksi minulle hoitoon, kun Yerin omistaja lähtee matkalle.

Minä jatkan kesätauon jälkeen elokuussa omien koirien kanssa agilityn parissa ja Sisu olisi tarkoitus ilmoittaa vielä tänä vuonna ainakin yhteen näyttelyyn. Lähden Sisulle metsästämään sitä viimeistä Sertiä.
Tavoitteena minulla on myös edelleen syksyllä päästä starttaamaan molempien koirien kanssa agilitykisoissa. Sisulla kepit edelleen vaiheessa, mutta hyvin kuitenkin ollaan päästy jo eteenpäin niissä. Syksyllä myös tarkoitus viedä Sisu virallisiin terveystutkimuksiin eli kuvauttamaan lonkat, ja kyynärät sekä silmät ja polvet myös tutkitaan.
Nita pääsee ensi viikolla hammaskivenpoistoon. Katsotaan poistetaanko Nitalta mahdollisesti myös yksi lohjennut hammas.

Haluan vielä toivottaa uusille Oorbellen S-pentueen omistajille onnea uudesta perheen jäsenestä. Nauttikaa pennun kanssa Suomen kauniista kesästä ja olkaa mahdollisimman aktiivisia pennun kanssa niin se kyllä myöhemmin sitten palkitaan! 

"Pilvi" eli Tilda

"Sade" eli Lykke

"Sumu" eli Yeri

Pentuaitauksen portilla. Hereillä ollessa sieltä oli kova hinkun päästä pois!

Mun ihana kolmikko <3

Nita touhuamassa pentujen kanssa

Aika rientää!

"Pilvi", "Sumu" & "Sade"

Pennut ovat jo lähes seitsemän viikkoisia. Minun piti tasaisesti kahden viikon välein päivittää blogiin kuulumisia ja kuvia pennuista, mutta aika ei vain yksinkertaisesti ole riittänyt. Olen arkipäivisin ollut pääosin yksin pentujen, Nitan ja Sisun sekä yhden viiden kuukauden ikäisen vauvan kanssa. Aika on riittänyt edellä mainitun paletin pyörittämiseen, mutta tietokoneelle on ollut mahdotonta ehtiä.
Vielä, kun viimeisen kolmen viikon aikana pentuja on iltapäivisin/iltaisin käynyt paljon tuttuja katsomassa ja pallottelemassa niitä. Sitten, kun on kaikkea muuta touhuttavaa ja hommaa ollut pentujen lisäksi vielä  itselläni.

Tässä lyhyt kooste pentujen kuulumisista. Pennut kävivät vajaa kuuden viikon iässä eläinlääkärissä tarkastuksessa ja saivat sirut. Kaikki pennut todettiin terveiksi ja kaikki olivat eläinlääkärissä reippaita, vaikka tietysti kaikkia pentuja hieman jännitti uusi tilanne.
Pennut ovat autoilleet, harjoitelleet kaulapantojen käyttöä ja hihnaakin on muutaman kerran tullut kokeiltua. Kynsiä olen viikon välein leikannut ja matokuurin ovat säännöllisesti saaneet kahden viikon välein.
Pennut ovat viettäneet paljon aikaa ulkona takapihalla. Sää on ollut erittäin otollinen pentujen pitämisessä paljon ulkona onneksi.
Sisu on leikittänyt pentuja ulkona positiivisen paljon. Nita sen sijaan on tyytynyt hoitamaan pentuja imettämällä, pesemällä ja komentamalla niitä mikäli meno käy sen mielestä liian rajuksi.

Pennut lähtivät opettelemaan kiinteiden syöntiä kolmen viikon iästä lähtien. Olen reilun viikon tässä työstänyt, että nappulat alkaisivat niille maistua paremmin. Nitalla on tälläkin kertaa maitoa riittänyt runsaasti eikä Nita itse haluaisi vieroittaa niitä tissiltä, joten olen joutunut puuttumaan siihen. Olen rajoittanut pentujen pääsyä nisille, jotta nappulat alkaisivat maistua paremmin. Pennuille myös ihmiset ja leikkiminen menee heittämällä syömisen edelle.  Pentujen keskittyminen ei tahdo riittää paikallaan pysymiseen ja syömiseen. Lisäksi ne tietävät odottaa Nitalta maitoa.  Tissille pääsyn rajoittaminen on selkeästi tuottanut tulosta ja pennut ovat alkaneet syödä paremmin nappuloita.

Pennut touhuavat vilkkaasti ja osaavat aamuisin pitää kovaa ääntä, kun toteavat pentuaitauksessa olon riittävän. Ne myös tunnistavat hyvin, kun ulko-ovi avautuu ja odottavat hännät heiluen, ketä ovesta tulee sisälle.
Painoa kaikille pennuille on edelleen tullut reippaasti. Urospentu "Sumu" painaa jo noin 3,3kg, pienempi narttu "Pilvi" painaa 2,5kg ja isompi narttu "Sade" painaa tasan 3kg.

Tässä muutama kuva pennuista. Seisomakuvat on otettu pentujen ollessa 5 viikon ikäisiä ja kasvokuvat pentujen ollessa 6 vikkon ikäisiä.

1.narttu, "Pilvi", 5 vko:a

"Pilvi"

Uros, "Sumu" 5 vko:a

"Sumu"

2.narttu "Sade" 5 vko:a

"Sade"

"kolmenkopla", kuva: Mari Parsama

"Sade", kuva: Mari Parsama

"Pilvi", kuva: Mari Parsama

"Sumu"

Pennut kahden viikon ikäisiä!

Pennut täyttivät tänään tasan kaksi viikkoa! Pennut ja Nita voivat erinomaisesti. Nitalla maitoa tulee tälläkin kertaa yllinkyllin ja painot nousevat hurjaa tahtia kaikilla.

1. Pilvi: Paino tänään torstaina 17.5 907g. Painoa tullut kahden viikon aikana +631g
2. Sumu: Paino tänään torstaina 17.5 1,027kg. Painoa tullut kahden viikon aikana +744g
3. Sade: Paino tänään torstaina 17.5 1,055kg. Painoa tullut kahden viikon aikana  +735g

Kaikilla pennuilla silmät ovat auenneet. Myös korvat ovat alkaneet aueta ja pieniä "ääniharjotteita" pentulaatikosta kuuluu aika-ajoin. Kovasti pennut myös yrittävät lähteä kävelemään, mutta aika hoipertelmista se vielä tässä kohtaa on.

Pennut asustelevat vielä tämän viikon olohuoneessamme. Ensi viikolla siirrän pentulaatikon ja pennut  keittiöön, jossa ne ovat siihen asti, että pääsevät uusiin koteihinsa. Tottakai ne pääsevät kasvettuaan ulos takapihalle ja muualle asuntoon tepastelemaan ja leikkimään hereillä ollessaan.

Sisun on ensi viikolla tarkoitus myös palata kotiin. Nita ja Sisu ovat muutman kerran tavanneet  meidän pihalla ja myös sisällä. Pentulaatikon lähtettyville en vielä kuitenkaan ole Sisua päästänyt. Nitalla tuntui olevan kova ikävä Sisua. Sen verran iloisesti Nita Sisua tervehti. Minun ja mieheni kannalta on kuitenkin helpompi, että Sisu on hoidossa vielä hetken aikaa.


Tässä kuvia pennuista:

1. narttu "Pilvi"

1. narttu "Pilvi"

Uros "Sumu"

Uros "Sumu"

2. narttu "Sade"

2. narttu "Sade"