Pennut neljä viikkoa!

Pennut ovat jo neljän viikon ikäisiä ja menokin alkaa olemaan sen mukaista! Pennut eivät enää tyydy olemaan pelkästään pentulaatikossa, joten olen aidannut pennuille pienen alueen, jossa ne pääsevät myös touhuamaan.

Pentujen "touhualue"

Pennut ottavat jo ihanasti kontaktia ihmisiin ja tulevat riemulla luokse ja syliin.  Lattialla maatessa ne tulevat kasvoille kiipeilemään, pusuttelmaan ja pennun tapojen mukaisesti myös purevat pienillä nastalihampaillaan. Välillä tuntuu, että ne oikein kilpailevat huomiosta. 

Keskinäiset painit muuttuvat pennuilla päivä-päivältä rajuimmiksi ja kunnon ärinääkin osataan pitää leikkiessä. Nita antaa pentujen pääosin leikkiä keskenään. Se antaa pentujen kiipeillä itsensä päällä ja kestää pientä puremista, mutta kun mitta tulee täyteen se siirtyy pentuaitauksesta muualle. Vielä tässä kohtaa se ei oikein leiki pentujen kanssa, mutta toivottavasti, kun pennut tuosta kasvavat ja vahistuvat Nitakin uskaltautuisi leikkimään niiden kanssa. Nita edelleen mielellään imettää ja nuolee niitä.

Myös lelut kiinnostavat pentuja koko ajan enemmän ja enemmän. Sisu ja Laku leikkivät tällä hetkellä ehkä eniten lelujen kanssa.

Kaikille pennuille on tosiaan ihana koti löytynyt. Sisu tulee jäämään meille kotiin, Laku muuttaa Raisoon, Toffe pääkaupunkiseudulle ja Choco Poriin. Kaikki tulevat pennunomistajat kävivät 2. pääsiäispäivänä tutustumassa ensimmäistä kertaa Nitan pentuihin. Muutenkin pääsiäisenä ja sen jälkeen ystäviä ja sukulaisia on käynyt pentuja pallottelemassa säännöllisesti. Kaikki pennut vaikuttavat oikein ihmisiä rakastavilta kavereilta.

Pennut saivat kolmen viikon iässä ensimmäistä kertaa matolääkettä ja aloittivat jauhelihan maistelun. Kaikille kiinteä ruoka on maistunut oikein hyvin, Sisulle ehkä liiankin hyvin. Penturuokaa pennut ovat alkaneet myös syömään pieniä määriä ja se on maistunut yllättävän hyvin jauhelihaan ja kermaviiliin sekoitettuna. Nitan vesikipollakin pennut ovat vettä käyneet jo juomassa, mutta eivät sentään uimassa...

Hampaat pennuille puhkesivat heti pääsiäisen jälkeen.

Eläinlääkäriin pentutarkastukseen ja sirutukseen olen pentujen kanssa menossa 13. huhtikuuta. Kynsiä olisi tarkoitus tulevalla viikolla leikata toistamiseen.

Toivon, että säät pysyvät lämpimininä ja kuivina, jotta maa kuivuisi sen verran, että voisi pentujen kanssa mennä uloskin käymään. 

Choco

Toffe

Sisu kiipeilee

Ruoka hetki!

Minkäs lelun Sisu valitsisi?

Laku

Söpöpliini!

Kasvua ja kehitystä!

Pennut ovat jo reilun kahden viikon ikäisiä! Ne kasvavat ja kehittyvät hurjaa vauhtia. Sisu painaa jo yli kilon ja Lakukin varmasti rikkoo kilon rajan tällä viikolla. Toffe ja Choco tulevat reilun 100g isompia perässä. Silmät  ovat kaikilla auenneet. Chocolla silmät aukesivat 11 vrk kohdalla, Sisulla 12vrk kohdalla ja Lakulla sekä Toffella 13vrk kohdalla.

Pennut harjoittelevat kävelemistä ja joka päivä se sujuu paremmin ja paremmin. Choco otti pennuista ensimmäisenä kävelyaskelia. Myös ensimmäisiä "pentupaini" yrityksiä on nähty. Pennuista myös äitiä Nitaa on kiva näykkiä aina välillä. Nita ei oikein tiedä mitä asiasta pitäisi ajatella? Toistaiseksi Nita on tyytynyt ottamaan kaiken vastaan tyynen rauhallisesti.

Pentujen kynnet leikkasin sunnuntaina ja se sujui hyvin. Pääsiäisenä ne saavat ensimmäisen matolääkekuurin ja saavat maistaa jauhelihaa.

Tällä viikolla odotan, että pennut alkavat kuulemaan ja tulevat sen myötä käyttämään enemmän ääntään. Sen jälkeen asunnossamme hiljaisuus taitaa jäädä vähän vähemmälle...

Nita on voinut hyvin synnytyksen jälkeen eikä sillä ole ollut mitään komplikaatioita. Ruoka maistuu ja maitoa tulee hyvin. Olemme Nitan kanssa alkaneet taas käydä pienillä kävelylenkeillä. Pienen lenkin kiertäminen Nitan kanssa tuntuu hyvältä, kun tähän asti se on ollut pääosin tarpeiden tekemistä ulkona ja nopeasti takaisin sisälle. Ulkoilukelitkin ovat mitä parhaimmat, hiekkaa vain tulee herkästi sisään, kun tiet ovat kuivuneet eikä katujen hiekkoja ole vielä lakaistu pois.

Pääsiäisestä alkaen sukulaiset, ystävät sekä tulevat pennunomistajat perheineen pääsevät katsomaan ja pallottelemaan pentuja. Tähän mennessä vain siskoni, paraskaverini ja synnytyksessä mukana ollut Mari ovat päässeet katsomaan pentuja. Olen halunnut suoda Nitalle täydellisen rauhan pentujen hoidossa.

 

1. Choco

2. Laku

3. Sisu

4. Toffe

Yhdessä on mukava nukkua!

Toffe, porukan kuopus, pienin ja rauhallisin

Sisu, porukan isoin ja energisin kaveri

Kävelyharjoituksia

Laku

Choco pohtii..

Koko porukka untenmailla!

Porukan pienimmät Choco ja Toffe

Kaksi isointa pentua Sisu ja Laku

Synnytys!

Nitan ruumiinlämpö laski torstai-aamupäivällä alle 37,0 asteen ja pysyivät alhaisina koko päivän. Alimmillaan Nitalla lämpö oli klo 13.20 36,6 astetta. Nita alkoi torstai-illalla petailemaan  ja oli muutenkin illalla innokkaan touhukas. Ruoka sille kuitenkin torstai-illalla maistui, joten minun ei vielä tarvinnut soittaa apujoukkoja paikalle. Annea ja Maria tietysti pidin ajantasalla Nitan tilasta koko ajan. 

Nita jatkoi petaamistaan koko yön ja itse heräilin tunnin välein Nitan touhuihin. Klo 04.35 Nita oli jo niin levoton, että vein sen ulos, jonne se kiiresti teki tarpeensa ja halusi välittömästi takaisin sisälle. Sen jälkeen tarjosin Nitalle ruokaa, jota se ei enää kuitenkaan suostunut syömään. Nitan ruumiinlämpö oli myös noussut takaisin yli 37.0. Soitin Nitan kasvattajalle Annelle klo 05 Nitan muuttuneesta tilanteeesta. Anne lähti  pian soittoni jälkeen Vääksystä ajelemaan meille päin ja oli meillä n. klo 08.30.  

Aamupäivä meni Nitan tilannetta seuratessa ja valmistautumisessa Nitan synnytykseen. Klo 12.30 Nita antoi ensimmäisen merkin siitä, että synnytys olisi lähellä, kun olohuoneemme lattialle oli tullut selkeä märkä lammikko Nitasta. Soitin Marille, että hänkin voisi alkaa tulemaan meille, kun luulimme Nitan veden menneen.  Mari oli meillä klo 13 jälkeen.

Noin klo 13.30  Nita alkoi työntelmään. Nita ei kuitenkaan  työnnellyt pentua ulos vaan vesipussia.  Vesipussi meni klo 14 jälkeen rikki, jonka jälkeen Nita rauhoittui. 

Klo 16.30 Nitalla alkoi uudestaan näkymään hyviä supistuksia ja Nita aloitti klo 17.15 pentulaatikossa petailun ja pian sen jälkeen työntelemisen.

Klo 17.31 syntyi lopulta ensimmäinen urospentu "Choco", jalat edellä. Syntymäpaino 254g. 

Vajaan tunnin tauon jälkeen Nitalla alkoi uudestaan hyvät supistukset ja Nita aloitti työntelemään. Klo 18.31 syntyi toinen urospentu "Laku". Tällä kertaa pää edellä. Syntymäpaino 267g.

Koko edellisen yön ja päivän valvomisen jälkeen sekä kahden pennun syntymän jälkeen Nita alkoi olla jo todella väsynyt. Vajaan kaksi tuntia Nita käytännössä nukkui kahden pennun kanssa, eikä tietoakaan, että olisi synnyttämässä seuraavaa pentua. Liikuttelimme Nitaa useaan kertaan sisällä ja, kun yli kaksi tuntia oli kulunut lähdimme viemään Nitaa ulos asti. Eteisessä ja ulkona Nitalla oli taas hyviä supistuksia ja se alkoi selkeästi uudestaan työntämään ja synnyttämään seuraavaa pentua, joten lähdimme kiiresti sisälle takaisin. Pentulaatikossa Nita kuitenkin meni takaisin makaamaan, mutta jatkoi työntelyä. Nita kuitenkin oli väsynyt, eikä pentua alkanut näkymään supistuksista ja työntelystä huolimatta. Yritimme pitää Nitaa seisomassa, mutta se ei jaksanut. Kun kolmetuntia tuli täyteen soitimme eläinlääkäriin ja lähdimme ajamaan sairaalaan.

Pakkasimme syntyneet pennut lämpöpullojen ja lämpöhanskojen joukkoon kylmälaukkuun. Mieheni ajoi sairaalaan ja minä ja Anne menimme Nitan ja  pentujen kanssa takapenkille. Anne sanoi ennen kuin lähdimme sairaalaan, että kolmas pentu syntyy varmasti autossa ja niinhän siinä kävi. Klo 22.08, kun meillä oli vielä muutama kilometri matkaa sairaalaan syntyi kolmas urospentu "Sisu", pää edellä. Syntymäpaino 264g.

Jatkoimme kuitenkin matkaa sairaalaan, koska olimme Annen kanssa varmoja, että vielä oli ainakin yksi pentu syntymättä. Nita oli jo sen verran väsynyt, että tiesimme Nitan tarvitsevan oksitosiini-lääkettä supistuksiensa tueksi, jotta se jaksaisi vielä viimeisenkin pennun synnyttää.

Sairaalassa otettiin Nitasta vielä röntgen, jotta nähtiin varmuudella kuinka monta pentua on vielä syntymättä. Röntgenissä näkyi enää yksi pentu. Nita sai oksitosiini piikin lihakseen, jonka jälkeen kävelytimme sitä sairaalan käytävällä. Lääkkeen annon jälkeen meni vajaa viisi minuuttia, kun Nitan viimeinenkin urospentu "Toffe" syntyi klo 22.54. Syntymäpaino 233g.

Kaikki pennut olivat heti syntymän jälkeen virkeitä ja terhakoita. Kaikki lähtivät heti kauniisti imemään maitoa Nitan nisistä. Ennen kuin lähdimme sairaalasta kotiin Nita imetti yhdessä tutkimushuoneessa pentuja hetken aikaa. Kotiin palasimme hieman ennen puoltayötä. Nita asettui pentujen kanssa pentulaatikkoon ja nukkui koko yön pentujen kanssa hyvin.

Pennut ja emo voivat edelleen mainiosti. Nitalla maitoa rittää ja pennut nostavat painoa joka päivä hienosti. Niin kauan kun pennut minun luonani asustelevat olena antanut heille niin sanotut "työnimet", jotka ovat Choco, Laku, Sisu ja Toffe.  Näin on helpompi erotella kenestä puhutaan ennen kuin he saavat omat viralliset nimet ja kutsumanimet.

"Choco"

"Choco"

"Laku"

"Laku"

"Sisu"

"Sisu"

"Toffe"

"Toffe"

Elämää pentulaatikossa!

Nita synnytti 4.3.2016 pitkän päivän jälkeen lopulta neljä ihanaa, tasakokoista ja terhakkaa urospentua! Emo ja pennut voivat hyvin. 

Lähipäivinä teen ykistyiskohtasemman kirjoituksen Nitan synnytyksestä! 

Nyt kuitenkin pennut, emo ja omistaja tarvitsevat hieman lepoa! 

Haluan kuitenkin vielä tässä kohtaa kiittää kaikkia Nitan synnytyksessä mukana olleita: Annea, Maria ja aviomiestäni Mikkoa! Päivä oli ikimuistoinen! 

Oorbellen O-pentue!

Tyytyväinen, mutta väsynyt Nita!

Viimeisiä viikkoja viedään!

7 tiineysviikko

Reilu kaksiviikkoa Nitalla olisi vielä odotusaikaa jäljellä ennen kuin pennut syntyvät. Nitan tiineysaika on sujunut erinomaisesti. Viime viikon aikana Nitan vatsa-alue on selkeästi kasvanut ja laajentunut. Ruokahalu Nitalla on ollut  koko tiineyden ajan erittäin hyvää eikä pahoinvointiakaan ole missään kohtaa esiintynyt. Lenkeille se vielä lähtee, mutta pitkät lenkit ovat vaihtuneet tämän viikon aikana pikkuhiljaa tunnista puoleen tuntiin. Yöt Nita nukkuu yhä levottomammin. Se vaihtaa nukkumapaikkaa selkeästi enemmän, pesee itseään useamman kerran yössä sekä käy enemmän kuin kerran juomassa vettä. Omaa petiäkin se on kaksi kertaa käynyt vähän petailemassa yksin ollessaan. Muuten se on edelleen omaitsensä, iloinen ja joka paikkaan seuraava Nita.

Mieheni kanssa teimme jo pari viikkoa sitten pentulaatikon valmiiksi ja hieno siitä tulikin. Nitakin kävi laatikkoa testaamassa ja taisi kelpuuttaa sen.  Muutenkin lähes kaikki tarvikkeet, joita tarvitaan synnytyksessä ja pentujen hoidossa on tullut  hankkittua kasvattajan ohjeistuksen mukaan. Kohta voi sanoakin, että enää puuttuu vain pennut! Nitan kasvattaja Anne on edelleen tulossa synnytykseen avukseni.

Ensi viikolla olen vielä menossa Nitan kanssa eläinlääkäriin, jolloin se saa toisen kerran herpesvirusrokotteen. Sen jälkeen sitten vain jännätään montako pentua lopulta syntyy ja toivotaan, että kaikki menee hyvin.

 

Pentulaatikko kelpuutettu :)

 

 

"Onko pakko kuvata?" ;)

Nita on kantava!

UÄ-kuva yhdestä pennusta ja ylpeä tuleva äiti!

Reilun neljän viikon odotus astutuksen jälkeen palkittiin, kun Nita todettiin kantavaksi. Kävin Nitan kanssa PetVet:ssä tiistaina 2.2. tiineysultrassa, jossa pentuja näkyi useampi. Nita ei eläinlääkärissä oikein selällään viihtynyt uä-kuvauksen aikana, joten ultraus oli aika nopeasti katsottu. Mutta hyvä kun lyhyelläkin kuvantamisella pystyttiin toteamaan pentuja olevan useampi.

Ennen ultraan menoa olin aika varma, että Nita olisi kantava. Viimeisen viikon aikana Nitan nisät ovat selkeästi isontuneet ja punakoituneet. Lisäksi Nitan vatsa-alue on laajentunut ja siitä on tullut enemmän "hellyyden kipeä".

Tällä hetkellä Nitalla on meneillään viides tiineysviikko yhdeksästä. Nitan pennut tulevat siis todennäköisesti syntymään viikolla yhdeksän viikonloppuna. Olen Nitan kasvattajan Anne Hirvosen kanssa sopinut, että hän tulee mukaan synnytykseen. Nyt sitten vain nauttimaan loppuajan tiineydestä ja pentulaatikkoa väsäämään!

Nita on astutettu!

Love in the air... <3<3<3

Nita aloitti juoksunsa lopulta sunnuntaina 20.12.2015. Vein Nitan heti joulupyhien jälkeen maanantaina eläinlääkäriin progesteroni testeille. Silloin progesteroniarvo oli matala 0,389. Oikeaa astutusajankohtaa oli vaikea arvioida noin matalan progesteroniarvon takia, joten jouduin Nitan kanssa menemään vielä toisen kerran prokutesteille. Vein Nitan torstaina uudenvuoden aattona toisen kerran testeille ja silloin arvo oli 3,06 eli hyvin nousussa, mutta ei vieläkään niin korkea, että olisi pitänyt Nita samana päivänä astuttaa. Juteltuani Nitan kasvattajani Annen kanssa olimme sitä mieltä, että uudenvuodenpäivänä illalla kannattaisi ensimmäisen kerran kokeilla astutusta.

Rooney saapui Marin kanssa meille uudenvuodenpäivän iltapäivällä/illalla. Olin myös pyytänyt kooikerhondje kasvattajan Anne Trygin meille tuekseni ja ohjaajakseni astutukseen. 

Rooney ja Nita tulivat heti juttuun keskenään. Rooney osoitti kuitenkin perjantaina vain laimeaa kiinnostusta Nitaa kohtaan. Nita taas oli aivan täpinöissään Rooneysta. Nita olisi ollut valmis antamaan Rooneyn astua, mutta Rooney oli sitä mieltä, että vielä ei ole oikea aika.  Mari lähti illalla kotiin ja jätti Rooneyn meille yöksi. Nita taas meni yöksi mieheni vanhempien luokse. 

Kokeilimme lauantaina kolmeen otteeseen astutusta. Aamupäivällä ulkona aidatulla takapihalla, iltapäivällä meillä sisällä ja illalla vielä ajoimme Riihimäelle Rooneyn omaan kotiympäristöön. Rooney osoitti kuitenkin koko lauantaipäivän aikana edelleen vain laimeaa kiinostusta Nitaa kohtaan eikä yrittänyt missään vaiheessa kunnolla astua Nitan kosiskeluista huolimatta. 

Rooney ja Nita <3

Kasvattajani Annen kanssa pohdimme lauantaina, että eivätkö Nitan ja Rooneyn kemiat oikeasti kohtaa vai voisiko edelleen kyse olla väärästä ajankohdasta? Anne katsoi muistiinpanoistaan omiensa koiriensa (Nitan äidin, isoäidin ja "tädin") prokuarvoja ja astutuspäiviä. Niiden perusteella päätimme Annen kanssa, että vielä voisi sunnuntaina kokeilla, mutta mikäli astutus ei silloinkaan onnistuisi, niin sitten lopetetaan yrittäminen. 

Sunnuntaina 3.1 töideni jälkeen lähdin mieheni kanssa ajamaan Riihimäelle Rooneyn omistajien luokse. Saavuimme klo 19 aikaa Marin ja Oton luokse. Nita sai tehdä muutamat merkkaukset ulos. Sen jälkeen Rooney pääsi haistelemaan Nitan merkkailuja. Heti, kun Rooney pääsi ulos haistelemaan Nitan merkkailut minusta tuntui kuin  Rooney olisi ollut aivan eri koira aiempiin päiviin verrattuna. Rooney kävi aivan kuumana ja merkkaili useampaan kertaan Nitan pissat. Kun Rooney oli saanut haistella, nuolla ja merkkailla Nitan pissat otin Nitan autosta ulos. Hyvä kun sain Nitan autosta ulos niin Rooney oli jo Nitan selänpäällä aivan valmis astumaan. Emme kuitenkaan voineet koirien antaa parkkipaikalla astua. Menin Oton ja koirien kanssa Oton ja Marin pienelle takapihalle, joka oli aidattu.  Päästimme koirat takapihalla vapaaksi. Rooney ja Nita tekivät muutamat kosiskelujuoksut, kunnes Rooney nousi Nitan selänpäälle ja astui Nitan. "Astutussessio" kesti vajaa 10 minuuttia. Otto piti Rooneysta kiinni ja minä pidin Nitasta kiinni astumisen ajan. Kaikki meni niin kuin Anne Trygg oli minulle ohjeistanut.  Koska astutus onnistui sunnuntaina halusimme vielä, että koirat saavat mahdollisuuden astua uudestaan. 

Lähdin maanantaina töiden jälkeen vielä kerran mieheni kanssa ajelemaan Riihimäelle. Maanantai-illalla Nita antoi Rooneyn astua ja Rooney oli myös aivan yhtä halukas astumaan. Maanantainakin astutus tapahtui ulkona Oton ja Marin luona.  "Astutussessio" kesti  tällä kertaa pidemäpään ja kaikki meni aivan yhtä hyvin kuin sunnuntainakin.  Kireä pakkanenkaan ulkona ei haitannut astumista.

Nyt sitten vietetään seuraava kuukausi jännityksessä tuliko Nita kantavaksi. Ultraan menen, kun astutuksesta on kulunut kuukausi.  Ensiviikon alusta käyn ottamassa Nitalle herpesvirusrokotteen.