Nitan pennut Choco (O. Orion), Lucky (O. Orlando), Sisu (O. Owen) ja Osku (O. Oscar) täyttävät tänään tasan yksi vuotta! Hurjasti onnea kaikille pennuille!
Vuosi sitten elettiin jänittäviä aikoja, mutta kaikki meni onneksi hyvin! Kiitos vielä Nitan kasvattajalle Annelle sekä Marille ja miehelleni Mikolle, jotka olitte Nitan synnytyksessä mukana!
Kaikille pennuille tiettävästi kuuluu oikein hyvää ja ilman suurempia murheita ja haavereita on ensimmäisestä vuodesta selviydytty! Anne järjestää toukokuussa Lahdessa Oorbellen päivät, johon olen koirieni kanssa tottakai menossa! Toivottavasti mahdollisimman moni Nitan pennuista perheineen pääsevät osallistumaan tapahtumaan! Olisi ihana nähdä kaikkia pentuja Livenä, viime kerrasta, kun on ihan liian kauan aikaa!
Sisulla ensimmäinen vuosi on mennyt mukavasti. Sisun kanssa on ehditty käymään pentukurssi, arkitottelevaisuuskurssi, näyttelykurssi ja agilitissakin ollaan hyvässä vauhdissa. Pientä radan pätkää pystytään jo agilityssä tekemään.
Sisu on todella leikkisä ja iloinen kaveri.
Tästä se kaikki alkoi. Rooney <3 Nita
Veljen läheisyys on tärkeää!
Choco syntyi ensimmäisenä, Nitaa pitää hyvää huolta esikoisestaan!
Äiti valvomassa lastensa unta!
Sisu 1 v. Rakas toohottaja!
Säkä 38,5cm, paino 9,7kg 1. vuotispäivänä
Nitan kanssa käytiin TSAU:lla pari starttia tekemässä tänään 4.3! Molemmista radoista tuli HYL, mutta se ei harmittanut! Nitalla oli tänään sellainen meno ja meininki radalla alusta loppuun, että HUH-HUH! Se ei varmaan ikinä ole ollut näin vauhdikas kisoissa! Radat olivat koukeroiset ja ohjaaja pahasti myöhässä! Nita haki radalta muutman omankin esteen vauhdin huumassa ja haukkui radalla innostuksesta, mitä se ei ikinä ennen ole tehnyt! Tästä on erinomainen fiilis jatkaa seuraaviin kisoihin! Ensi viikon sunnuntaina olis tarkoitus Sipooseen matkata kisaamaan Marin kanssa, nyt kun Marinkin koira (Nitan veli) Lenni nousi kolmosiin! Katsotaan kuinka meidän käy!
Vuosi 2017 ei olisi voinut paremmin alkaa näyttelyiden osalta, kun Nita sai vihdoin ensimmäisen sertin. Lisäksi Nita sai myös VaraCacibin sekä Cacibin. Nita ja Sisu osallistuivat tammikuun 22. päivä järjestettyyn Turku KV näyttelyyn. Tuomarina toimi Veli-Pekka Kumpumäki.
Nita sijoittui omassa luokassaan (AVO) ensimmäiseksi sai ERI:n ja SA:an. Parasnarttu kehässä Nita sijoittui hienosti kolmanneksi. Voiton vei veteraaniluokassa kilpaillut Nitan kasvattajan Annen koira Keira (Bullbenz Kooi Uma Geri), joka lopulta oli myös rotunsa paras. Toiseksi tuli valioluokassa kilpaillut Annen toinen koira Mila (Oorbellen Mila). Milasta tuli viime vuonna kansäinvälinen muotovalio, joten CACIB siirtyi sen takia Nitalle.
Nitan arvostelu: "Iloisesti liikkuva erittäin hyvät mittasuhteet omaava tanakkarunkoinen narttu, sopiva luuston vahvuus, ilmeikäs pää, hyvä ylälinja seistessä, hyvä eturinta ja rintakehän pituus, ei tänään parhaassa turkissaan. Liikkuu hyvällä askeleella reippaasti ja ryhdikkäästi, hieman luisu lantio."
Sisulla näyttely ei mennyt ihan putkeen, vaikka EH tulikin. Kehä alkoi Sisun kanssa hyvin, kunnes tuomari halusi mittakepin kanssa mitata Sisun. Sisua ei ole ikinä mitattu mittakepin kanssa, joten kun tuomari yritti pöydällä mitata Sisua Sisu ei kestänyt tilannetta, vaan murisi pöydällä tuomarille. Mittaamisen jälkeen Sisulla meni lähes kokonaan luotto tuomariin, joten pöydällä tutkiminen oli haastavaa ja sain tehdä lujasti töitä, jotta sain Sisun pidettyä pöydällä. Tuomari sai lopulta jollain tavalla tutkittua Sisun, mutta olin aivan varma, että tuomari antaisi murinan takia meille hylätyn. Sisu sai kuitenkin yllätyksekseni EH:n. Tuomari sanoi, että olisi halunnut antaa ERI:n, mutta murinan takia ei voinut ja kannusti jatkamaan treenaamista Sisun kanssa, koska piti kovasti Sisusta muuten. "Mittakeppiepisodia" lukuunottamatta Sisulla meni siis kehässä hyvin. Se liikkui kivasti jaksoi seistä kauniisti paikallaan. Jännitin etukäteen, mitä mieltä Sisu on miespuolisesta tuomarista, koska Sisu on mieshenkilöitä kohtaan muutenkin paljon varauksellisempi kuin naispuolisia. Tämä kokemus vain vahvisti epäilyksiäni, joten jatkossa paljon tutustuttamista mieshenkilöihin ja käsittelyvarmuuden lisäämistä. Sisun kanssa juoniorluokassa kilpaili ainoastaan Sisun lisäksi Sisun veli Lucky. Lucky voitti luokan ja sai ERI:n, mutta ei SA:ta.
Sisun arvostelu: "Erittäin hyvät mittasuhteet, sopiva luuston vahvuus, kulmauksiltaan tasapainossa, rintakehä saa syvetä, hyväilmeinen pää, hyvät korvat, hyvä ylälinja ja ryhti, hyvä häntä, turkki ei tänään parhaimmillaan, liikkuu reippaasti, hieman ahdas takaa, tarvitsee paremmat pöytätavat."
Osallistuin vielä molempien koirien kanssa kasvattajaluokkaan, jossa ei ollut kuin Oorbellen kenneli kisaamassa. Oorbellen kenneliä oli edustamassa siis Nita, Sisu, Marin koira Lucky ja kasvattajan Annen koira Mila. Tuomari antoi meille KP:n ja hyvän arvostelun. Jäin Annen ja Marin kanssa isoon kehään, mutta siellä meidän joukko ei enää sijoittunut. Hauska kokemus kuitenkin.
Nita paras narttu kehässä 3. SERT, VaraCACIB ja CACIB
Lucky ja Sisu juoniorluokassa
Oorbellenit: Mila, Owen, Lisa ja Orlando hienosti KP!
Ulkoilua ennen isoakehää. Kuvassa minun koirat Sisu ja Nita, Marin koira Lucky, Anne Trygin koira Ariel sekä Anne Hirvosen koirat Keira ja Mila.
Alkuvuosi on muuten kulunut treenaamisen parissa. Nitalla tuntuu agilitysuhteen olevan taas hieman enemmän innostusta, vaikka treeneissä lähtöjen kanssa on edelleenkin välillä ongelmia. Uskalsin silti ilmoittaa Nitan helmikuun puolessa välissä TSAU:lla järjestettäviin kisoihin. Katsotaan minkälainen vireys Nitalla siellä on. Tällä hetkellä Nita on todella energinen ja leikkisä.
Sisun kanssa olen tammikuun alusta käynyt arkitottelevaisuuskurssilla, joka tällä viikolla loppuu. Kurssi ei ehkä antanut niin paljon kuin odotin. Kävin Sisun kanssa arkitottelevaisuuskurssin eri paikassa kuin neljä vuotta sitten Nitan kanssa. Nitan kanssa käymäni kurssi oli sisällöltään paljon monipuolisempi, tehokkaampi ja antoi paljon enemmän. Parempi tämä kuitenkin oli kuin, että en olisi lainkaan käynyt. Sisun kanssa käyn nyt tammi-helmikuun aikana myös näyttelykurssin ja tähän mennessä kaksi treenikertaa ovat olleet meille hyödyllisiä.
Agilitytreenit jatkuvat Sisun kanssa entisenlaisesti. Nyt olemme treeneissä lähteneet pieniä radanpätkiä tekemään. Myös kujakeppejä olemme lähteneet harjoittelemaan. Katsotaan onko kujakepit meidän tapa lähteä opettelemaan kepit vai joku muu tapa?
Nitan ja Sisun kanssa on koko syksy ja loppuvuosi pääosin mennyt agilityn parissa yhtä koiranäyttelyä lukuun ottamatta.
Nitan kanssa syksyn nollaratakurssi loppui marras-joulukuun vaihteessa. Kuten jo aiemmissa päivityksissä olen todennut kurssi oli meille todella hyödyllinen ja tuntuu, että sain koiraani vauhtia ja innostusta lisää. Harmi vain, että se ei näy meillä vielä kisasuorituksissa. Harjoituksissa Nitalla menee pääosin todella hyvin, mutta jostain syystä kisoissa on välillä todella pahoja vireysongelmia edelleen. Nita etenee yleensä kisoissa ensimmäiset 1-6 estettä hitaasti ja on epävarma. Noin kuudennen esteen jälkeen vasta Nita syttyy radalla tai sitten sitä ei kiinnosta missään kohtaa suorittaa kunnolla rataa, vaikka kuinka yritän kannustaa, tsempata ja kehua sitä. Koko syyskausi on ollut turhauttavaa käydä Nitan kanssa kisoissa, kun en ole yhtään hyvää suoritusta saanut tehtyä sen kanssa alusta loppuun. En vain tiedä, miten muuten saisin meidän kisasuorituksiin varmuutta kuin käymällä kisoissa? Joulutauko agilityssa tekee meille varmasti hyvää. Nita ei ole koskaan kestänyt paljon toistoja ja tauot ovat tehneet sille hyvää, mikäli ne eivät ole liian pitkiä.
Sisun kanssa agilityn alkeiskurssilla on mennyt koko syyskauden erittäin hyvin. Sisun kanssa on alkutemppuharjoitteiden jälkeen päästy jo agilityn makuun. Sen kanssa olen mm. tehnyt erilaisia putkeen meno harjoitteita ja opetellut siivekkeiden kiertämistä. Renkaan läpi menoa on myös lähdetty harjoittelemaan sekä keinun alastuloa ja tömäytystä harjoitellaan. Sisulla vaikuttaisi olevan hyvä estefokus ja se oppii nopeasti. Kun se innostuu treeneissä tykkään todella paljon siitä miten se toimii ja tekee asioita. Ensivuoden alusta Sisulla kurssi jatkuu agilityh jatkokurssina ja pikkuhiljaa alkaa treenien vaikeusaste lisääntymään ja päästään tekemään pieniä radan pätkiäkin, tietysti vielä ilman kontakteja tai hyppyjä.
Rukalla metsälenkillä!
Itsenäisyyspäiväviikolla lähdin perheeni kanssa Rukalle viettämään talvilomaa. Otin ensimmäistä kertaa koirat mukaan Lappiin. Lähdimme sunnuntaina 4. päivä ja tulimme takaisin kotiin perjantaina 9. päivä. Koirat jaksoivat yllätyksekseni erittäin hyvin 12 tunnin automatkan. Kolmen-neljäntunnin välein pidimme ajamisesta taukoa, jolloin koirat pääsivät myös jaloittelemaan. Yhtään inahdusta ei kuulunut takaluukusta meno- tai paluumatkalla. Myös mökissä koirat osasivat olla kiltisti keskenään sillä aikaa, kun me olimme laskettelemassa päivisin. Ulkoilusäät olivat erinomaiset ja lunta oli n. 40cm. Koirat tykkäsivät, kun pääsivät vapaana metsään juoksentelemaan. Sisu varsinkin nautti suunnattomasti lumesta. Se juoksi minkä jaksoi, pomppi iloisena umpihangessa ja haki keppejä. Nitalle jouduin pitämään tassusuojia lenkeillä. Nitalle kertyy lumipaakkuja anturien väliin herkästi, jolloin se alkaa lenkkaamaan. Nita pitää onneksi mielellään tassusuojia jalassa, koska se tietää, että silloin ei tassuihin pääse lunta ja näin käveleminen on mukavaa. Tassusuojat pysyivät erittäin hyvin jalassa, vaikka Nita juoksentelikin lumihangessa vilkkaana.
Itsenäisyyspäivän viikon viikonloppuna sunnuntaina oli Helsingissä Voittaja KV näyttely, johon olin Sisun ilmoittanut. Sisu oli viikkoa ennen näyttelyä täyttänyt yhdeksän kuukautta, joten se osallistui ensimmäistä kertaa juniorluokassa näyttelyihin.
Sisu oli ensimmäistä kertaa muutenkin näin isossa koiratapahtumassa mukana ja vielä ilman "äitikoiran" tukea ja turvaa. Sisu oli odotetusti alkuun erittäin jännittynyt ja pelokas messukeskuksessa. Lähdin saman tien kävelyttämään sitä ympäri messukseskusta, mikä selkeästi auttoi. Kävelyttämisen myötä se pikku hiljaa rentoutui ja oppi sietämään uutta tilannetta. Isoja koiria ohittaessa se yritti tehdä kaikkensa, jotta olisi ollut mahdollisimman huomaamaton. Ja kun piti kahden ison koiran välistä mennä ohi se ei aina tiennyt, miten niitä olisi lähtenyt ohittamaan. Pieniä koiria se olisi mennyt iloisena moikkaamaan ja kehässä se ei vaikuttanut yhtään jännittyneeltä. Kehän laidallakin sain sen leikkimään iloisena lelun kanssa. Oman suorituksen jälkeen jäin vielä kiertelemään Sisun kanssa myyntikojuja. Sisu seurasi kauniisti vierellä. Itse vain pelkäsin, että se pienenä koirana jää väenpaljoudessa jonkun jalkoihin, mutta onneksi niin ei käynyt ja Sisu sai positiivisen kokemuksen näyttelystä.
Kehässä Sisu toimi mallikelpoisesti ja sai mielestäni hyvän ja oikeudenmukaisen arvostelun. Juniorluokassa uroksia oli kolme, Sisu sijoittui toiseksi ja sai ERI:n. SA:ta tuomari ei antanut meidän luokassa kuin luokan voittajalle. Tuomarina oli suomalainen Kirsi Nieminen.
Tässä arvostelu: "Erinomaista tyyppiä oleva mittasuhteiltaan oikea juniori. Alaleuka saisi olla hieman voimakkaampi ja tällä hetkellä hieman taakse laskeva kallo-osa. Hyvä kaulanpituus, tiivis runko, sopiva raajaluuston voimakkuus. Erinomaiset takakulmaukset. Liikkuu kapeasti takaa. Hyvä sivuliikkeet. Esitetään hyvin."
Helsinki Voittaja KV 11.12.2017. Kuva: Suvi Tyynismaa
Sisu oli ensimmäistä kertaa muutenkin noin isossa koiratapahtumassa mukana ja vielä ilman "äitikoiran" tukea ja turvaa. Sisu oli odotetusti alkuun erittäin jännittynyt ja pelokas messukeskuksessa. Lähdin saman tien kävelyttämään sitä ympäri messukseskusta, mikä selkeästi auttoi. Kävelyttämisen myötä se pikku hiljaa rentoutui ja oppi sietämään uutta tilannetta. Isoja koiria ohittaessa se yritti tehdä kaikkensa, jotta olisi ollut mahdollisimman huomaamaton. Ja kun piti kahden ison koiran välistä mennä ohi se ei aina tiennyt, miten niitä olisi lähtenyt ohittamaan. Pieniä koiria se olisi mennyt iloisena moikkaamaan ja kehässä se ei vaikuttanut yhtään jännittyneeltä. Kehän laidallakin sain sen leikkimään iloisena lelun kanssa.
Ensivuoden suunnitelmista sen verran, että tammikuun alussa molemmilla jatkuu agilitytreenit normaalisti. Nitaa en ole ilmoittanut mihinkään agilitykisoihin. Katson miten treenit menevät joulutauon jälkeen ja sen jälkeen katson milloin kisaamiset taas jatkuvat meillä.
Molemmat koirat olen ilmoittanut Turun KV näyttelyyn tammikuun 22. päivä. Näyttelyyn on tulossa myös Nitan toinen pentu "Lucky" eli Oorbellen Orlando sekä Nitan kasvattaja Anne kahden koiransa Milan ja Keiran kanssa. Myös Milan yksi pennuista Ruska tulee näyttelyyn.
Oikein rauhallista joulua kaikille ja rattoisaa uutta vuotta 2017!
Sisu korkkasi näyttelyuransa loistavasti käyntiin lauantaina 8.10.2016 Spanielliiton järjestämässä erikoisnäyttelyssä Hyvinkäällä. Myös Nitan suoritus yli vuoden tauon jälkeen meni yliodotusten, vaikka Sertiä Nita ei vieläkään saanut. Kooikerhondjeja tuomaroi hollantilainen naistuomari Ricky Lochs-Romans. Tuomari oli todella mukava ja kohtasi sekä käsitteli koiria ihailtavasti kehässä.
Sisu kilpaili pennut 7-9kk luokassa. Sisu toimi mallikkaasti ja iloisesti kehässä. Sisu sijoittui lopulta omassa luokassaan toiseksi ja sai tuomarilta KP:n (=Kunniapalkinto). Luokan voitti Sisun veli Lucky (Oorbellen Orlando), joka lopulta oli myös ROP-pentu (=Rotunsa paras pentu)! Sisun kilpailemassa luokassa uroksia oli muistaakseni viisi. Kaiken kaikkiaan pentuja kilpaili 13 ja neljä sai tuomarilta KP:n. Pennut 5-7kk yksi uros ja pennut 7-9kk yksi narttu sai tuomarilta KP:n Sisun ja Luckyn lisäksi.
Tässä vielä Sisun arvostelu:"7 months. Nice young boy with be head & correct blaze. Nice earings & wellplaced ears. Front & back need time in angulation & croup a little bit down. In standing & moving correct.Very typical tail. Showing beautiful bone & legs. Nice handling & happy on the move.
Nita kilpaili AVO-luokassa ja olin Nitan suoritukseen kehässä myös erittäin tyytyväinen. Nita jaksoi hienosti seisoa paikallaan maassa, antoi pöydällä tuomarin kiltisti tutkia sekä ravasi myös
varmanoloisesti. En kuitenkaan saanut Nitaa ihan parhaalla mahdollisella tavalla seisotettua. Nitan painopiste ei ollut riittävästi etujaloilla, jotta takaosa olisi tullut paremmannäköisenä esille. Myös ravaamisessa oli parannettavaa. Nita liikkui kivasti, mutta kuten arvostelussakin sanottiin, Nita olisi voinut liikuttaa takajalkoja isommalla liikeradalla, ettei ravaaminen olisi näyttänyt niin laiskalta takapään osalta. Nita kuitenkin voitti upeasti oman luokkansa ja sai ERI:n ja SA:n. Paras narttu kehässä Nita ei sijoittunut neljän parhaan joukkoon ja olin siitä etukäteen jo aika varma, koska juoniori- ja nuortenluokassa oli Nitaa paljon isomman ja näyttävämmän näköisiä narttuja ja tuomari myös oli aika tarkka siitä, että koiralla tulisi olla kunnon otsapiirto. Oman luokan voitto kuitenkin oli meille upea saavutus, josta olen ylpeä!
Tässä Nitan arvostelu: "4 years. Storng lady but overall feminine. Good skull & lovely ears. The short blaze gives stronger expression. Lovely neck & topline & good front. The back could be better in croup & knee. Good tailset. Lovely coat & typical undercoat. On the table 100% lady, only 1 second for a judge. Moving easy but little lazy in the back."
Fiilistelyä kehän laidalla
Oorbellen Lisa, "Nita" AVO-luokan 1. ERI ja SA
Osallistuimme Nitan kanssa vielä kasvattaja Annen ja kolmen muun Oorbellen koiran kanssa kasvattajaluokka kehään. Kilpailimme kasvarikehässä joukkueena johon kuului Nitan lisäksi, Annen koira Mila, Milan pentu Nella sekä Orson. Kasvarissa Oorbellen kennel sijoittui kolmanneksi ja sai KP:n tuomrilta. Kaiken kaikkiaan kasvarikehässä kisasi neljä eri kasvattajaa koirineen.
Vasemmalta lukien Oorbellenit: Lisa "Nita", Nicole "Nella", Mila "Mila" ja Kurt "Orson".
Näyttelypäivän jälkeen kävimme vielä Marin kanssa Hyvinkäällä Sveitsin alueella pienellä metsälenkillä. Metsässä koirat saivat olla vapaana leikkiä ja juosta vielä keskenään ennen kuin lähdimme ajamaan kotia päin Marin kanssa. Koirista huomasi, että pitkä näyttelypäivä oli tehnyt tehtävänsä, koirat olivat rättiväsyneitä paluumatkalla. Lähdimme Marin kanssa klo 07 aamulla ajaamaan Hyvinkäälle ja palasimme kotiin takaisin kahdeksan aikaa illalla.
Olen ilmoittanut Sisun jouluukuussa järjestettävään Helsingin Voittaja näyttelyyn sekä tammikuussa 2017 Turussa järjestettävään Top Dog Show näyttelyyn. Myös Nita osallisttuu Turun näyttelyyn.
Muuten loppusyksy/alkutalvi jatkuu meidän osalta agilityyn keskittyen. Marraskuussa viimeistään olisi taas tarkoitus kisata Nitan kanssa agilityssa.
Kesä oli ja meni aikoja sitten. Viime päivityksestä on vierähtänyt turhan pitkä aika, koska tätä kirjoittaessani eletään jo melkein lokakuun puoltaväliä ja tämänkertainen
blogipäivitykseni alkaa elokuun puolesta välistä. Turun suunnalla on saatu lähes koko syksy nauttia kauniista ja aurinkoisista ulkoilusäistä. Syyskuun vaihtuessa lokakuuksi ilma vain on ollut selkeästi syyskuuta viileämpi ja tuulisempi.
Nitan kasvattaja Anne kävi tosiaan elokuun puolessa välissä moikkaamassa meitä minun luonani Littoisissa. Myös Mari pääsi Nitan veljen Lennin ja Nitan pennun Luckyn kanssa tulemaan meille tapaamaan Annea. Nita ja Lenni olivat odotetusti riemuissaan Annen näkemisestä. Pentuja sen sijaan heille vieras ihminen ei juurikaan kiinnostanut. Sisu ja Lucky keskittyivät mielummin painimiseen keskenään.
Annella oli visiitillä myös omat koirat mukana, joten saimme hienon "sukupotrettikuvan" otettua ulkona. Annen koirat Keira, Julia ja Mila pääsivät pihalla moikkaamaan Marin ja minun koiria (kaikki koirat olivat hihnoissa). Mila innostui yllättäen leikkittämään pentuja, varsinkin Lucky tykkäsi Milasta. Sisua sen sijaan jännitti jonkin verran Milan kohtaaminen, joten Sisu katsoi parhaaksi seurata sivusta Luckyn ja Milan leikkejä. Keira mummi olisi halunnut päästä vikittelmään lapsenlastaan Lenniä, kun taas Juliaa ei juurikaan kiinnostanut omat lapset tai lapsenlapset:).
Vasemmalta lukien Oorbellenit neljä sukupolvea: Nita (Lisa), Sisu (Owen), Lucky (Orlando), Lenni (Lenny), Keira ja Julia (Julia)
Nitan kanssa aloitimme elokuun alussa agilitytreenit yli puolen vuoden tauon jälkeen. Treeneissä emme tosin ehtineet käydä kuin muutaman kerran. Nita nimittäin päätti aloittaa elokuun viimeisinä päivinä juoksut. Nitan juoksujen ensimäisellä viikolla kaverukset saivat olla yhdessä, mutta Nitan toisella juoksuviikolla Nita ja Sisu joutuivat sanomaan toiselle heipat. Vein Nitan hoitoon juoksujen loppuajaksi, koska en halunnut joutua rajottamaan koirien liikkumista omassa kodissaan, enkä ottaa sitä riskiä, että Sisu yrittäisi astua oman äitinsä... En myöskään pitänyt ajatuksesta, että joutuisin vuoronperään pitämään niitä yksinään jossain toisessa huoneessa, kun kerta hyviä hoitopaikkojakin oli tarjolla siskoni ja mieheni vanhempien luona. Nita on muutenkin helppo antaa hoitoon, kun se on niin kiltti, rauhallinen ja tottunut olemaan hoidossa.
Sisu ei ollut kovin kiinnostunut Nitasta sen ensimmäisellä juoksuviikolla. Ulkona se välillä olisi halunnut nuolla Nitan pissoja ja sisällä kävi parikertaa Nitan takapäätä haistelemassa, mutta muuten ei mitään erikoista. Erilläänolo sujui molempien osalta ongelmitta ja kaverukset olivat riemuissaan, kun Nita kahden viikon hoidossaolon jälkeen palasi kotiin.
Sisulle teki todella hyvää sen kasvatuksen ja itsenäistymisen kannalta, että se joutui pari viikkoa olemaan/pärjäämään ilman Nitaa. Sisusta tuli selkeästi varmempi koira tämän parin viikon yksinolon jälkeen.
Äiti ja poika
Sisu veneilemässä Aurajoella!
Nita <3
Kävin syyskuun alussa Porissa Nitan kanssa kisaamasssa ensimmäistä kertaa ulkokentillä ja 3-luokan kisoissa. En tiedä johtuiko Nitan juoksuista vai siitä, että me ei oltu Nitan kanssa ehditty mammaloman jälkeen käymään kuin muutamissa treeneissä ennen kisoja, mutta kisat menivät aivan penkin alle. Nitaa ei yhtään kiinnostanut olla radalla ja vauhti oli tipotiessään. Porista tuloksena 3xHYL. Samoin TSAU:n järjestämät kisat 25.9 epäonnistuivat meidän osalta täysin. Tein siellä Nitan kanssa yhden agiradan ja hyppyradan. Nita osasi kyllä suorittaa radat puhtaasti, mutta vauhdista ei ollut tietoakaan, joten ihanneajan alittamiseen ei meillä ollut mitään mahdollisuutta.
Syyskuun alkupuolella aloitin 0-ratakurssin Nitan kanssa kelpokoiralla. Kurssi vaikuttaa oikein hyvältä ja meille sopivalta. Toivon, että kurssilla vetäjät osaavat auttaa minua löytämään ratkaisun, miten saada Nita nopeammaksi ja luottamaan alusta asti tekemiseensä. Tällä hetkellä suurin ongelma minulla on Nitan kanssa agilitykisoissa ja -treeneissä, että en saa sitä heti alusta asti menemään täysillä. En tiedä, mitä minun pitäisi tehdä, että sen kaikki mielenkiinto olisi alusta-asti keskittynyt radan suorittamiseen, eikä vasta viimeisellä 5-10 esteellä. Nita on tosi epävarma lähdöissä ja selkeästi paineistuu herkästi startissa ja menee ihan lukkoon. Estevarmuutta siltä kuitenkin löytyy.
Tällä hetkellä teen lujasti töitä sen eteen, että löytäisin Nitalle ja minulle hyvän vireyden agilityssa. Viimeiset 0-ratakurssin treenit ma 3.10 onneksi vihdoin antoivat merkkejä siitä, että kyllä me Nitan kanssa vielä pystytään alusta loppuun saakka menemään rata täysillä läpi. Toivottavasti treenit ja kurssit tuottavat tulosta, jotta pystyttäisiin vielä joku päivä tekemään vauhdikkaita nolla-ratoja kisoissa.
Syyskuun loppupuolella olimme Lounais-Suomessa asustelevien kooikerhondjekoiraomistajien kanssa yhteislenkillä Kullaanvuorella. Meillä oli kiva porukka kasassa. Kooikereita oli kaiken kaikkiaan yhdeksän kappaletta + yksi espanjanvesikoira. Treffasimme klo 13 Raision ABC-huoltoaseman pihalla ja siitä lähdimme kävelemään 2,5km Kullaanvuoren näköalatornille ja takaisin. Lenkki kesti noin kaksi tuntia. Lenkki sujui mukavan leppoisasti ja jouhevasti. Lenkille mukaan oli kivasti uskaltautunut uusia kooikerhondje koiranomistajiakin. Nita ja Lenni olivat joukon vanhimmat ja Sisu ja Lucky taas joukon nuorimmat.
24.9.2016 yhteislenkki. Kuva Tiina Väli-Mattila
Nappasin yhteislenkille Turusta kyytiin Milan pennun Ruskan (11kk) omistajineen. Sisu rakastui aivan täysin Ruskaan. Ruska oli jopa kivempi leikkikaveri kuin Sisun oma tuttu ja turvallinen velipoika Lucky. Pidin Sisua koko lenkinajan metsässä vapaana. Nitaa sen sijaan katsoin parhaaksi pitää kiinni lenkillä, koska sillä ei olisi ollut mitään muuta mielessä kuin mennä mustasukkaisena komentelemaan Sisua, kun se leikkii jonkun muun kanssa. Muutenkin oli helpompi vahtia yhtä vapaana juoksevaa koiraa.
Sisu ja Ruska
Sisun "ensirakkaus" Ruska <3
Oorbelleneita yhteislenkillä: Ruska, Sisu, Nita, Lenni ja Lucky
Sisun kanssa aloitin syyskuun alussa ATT:lla agilityn perusteet kurssin. Kurssi kestää koko syksyn ja yhteensä 8 kertaa tapaamme hallilla joka toinen torstai. Kurssi toteutetaan osittain myös nettikurssina. Kurssin ideana on käydä hallilla saatuja kotiläksyjä läpi ohjaajien kanssa. Varsinainen treenaaminen tapahtuu kuitenkin kotona. Meidän tulee videokuvata omia treenisessioita ja jakaa niitä meidän kurssin fb-ryhmässä. Kurssinvetäjät ja muut kurssiin osallistuvat kommentoivat videoita ja auttavat pääsemään tehtävissä eteenpäin. Tehtävien tarkoituksena on, että koira oppisi oman kehonsa hallintaa, varsinkin tuon takaosan hahmottamista ja hallintaa. Liikkeiden tarkoituksena on auttaa meitä tulevaisuudessa agilityssa. Sisu tykkää ihan hirveästi oppia uusia juttuja ja hallilla se keskittyy hienosti tekemiseen eikä jännitä juurikaan muita koiria tai ihmisiä.
Tässä yksi monista tehtävistä, Pivoting.
Sisu tapasi myös Oorbellen Maggien pennun Merelin meidän pihalla 25.09. Ikäeroa Sisulla ja Merelillä vajaa 2 vko:a.
Minun oli tarkoitus ehtiä julkaisemaan tämä blogikirjoitus ennen lauantaina 8.10 järjestettyjä Spanielliiton erikoisnäyttelyä, johon siis Nitan ja Sisun kanssa osallistuin. En kuitenkaan kerinnyt...
Kirjoitan kuitenkin vasta seuraavaan blogijulkaisuun näyttelypäivästä tarkemman sepustuksen kuvien kera :).
Näyttelyt menivät kuitenkin erinomaisesti meidän osalta. Sisu oli hienosti heti veljensä Luckyn jälkeen toinen omassa luokassaan (pennut 7-9kk) saaden tuomarilta vielä KP:n. Nita oli omassa luokassa (AVO) ensimmäinen ja sai ERI:n ja SA:n. Parasnarttu kehässä Nita ei kuitenkaan sijoittunut. Nitan pentu Lycky (Orlando) teki upean suorituksen ollen ROP-pentu (=Rotunsa paras). ONNEA vielä MARI!
Pentuja näyttelyssä oli 13 ja 4 pentua sai KP:n (= kunniapalkinto).
Tänään ensimmäistä kertaa yritin "kotimittauskonstein" saada mitattua Sisun säkäkorkeuden. Lapaluiden kohdalta mitattuna korkeutta Sisulle tuli noin 35-36cm. Silmällä näkee, että Sisu on vielä hiukan äitiänsä Nitaa matalampi. Mittasin kuitenkin vertailun vuoksi myös Nitan säkäkorkeuden ja Nitan säkäkorkeudeksi sain 37-38cm. Tuomari on joskun näyttelyissä mitannut Nitan säkäkorkeudeksi 38cm.
Otin myös kotivaa-an kanssa Sisusta painon. Vaaka on hieman epäkunnossa, joten välttämättä paino ei ole ihan 100% luotettava. Vaaka näytti 7,3kg, mutta hyvin mahdollista, että Sisu painaa lähemmäs 8 kiloa.
Oorbellen Owen 5kk
Oorbellen Owen eli Sisu
Nita kävi eilen keskiviikkona hierojalla. Nitan lihaksisto on hyvin toipunut pennutuksesta ja jumppapallojen kanssa tehdyt treenit ovat tuottaneet tulosta. Nitan vasemman takajalan lihakset ovat edelleen vahvemmat kuin oikean keväällä tapahtuneen oikean jalan venähdyksen jäljiltä. Eli jatkamme jumppapallon kanssa oikean jalan lihaksiston kehittämistä. Agilitykentille voimme kuitenkin turvallisin mielin palata ensi viikolla, kun treenit vihdoin jatkuvat kesätauon jälkeen!
Sisu oli myös mukana Nitan fysioterapiakäynnillä tutustumassa. Fysioterapeutti kokeili Sisun lihaksistoa sekä miten Sisu antaa käsitellä itseään. Sisu yllätti minut täysin nauttimalla fysioterapeutin käsittelystä. Sisu oiken ummisti silmiään ja myötäili liikkeitä, kun fysioterapeutti hieroi Sisua. Fysioterapeutin mukaan Sisulla on vahva lihaksisto ikäänsä nähden. Pientä kireyttä myös Sisulta löytyi takapäästä, mikä on luonnolista, kun tietää kuinka huolimattomasti pennut välillä liikkuvat eivätkä osaa varoa. Sisukin on kova hyppimään, eikä metsässä oikein vielä osaa varoa, varsinkaan alastuloja. Fysioterapeutti näytti, miten voin itse kotona välillä hieroa Sisua.
Olen koko kesän halunnut lähteä koirien kanssa Porin Yyteriin koirauimarannalle ja vihdoin tiistaina 26.7 pystyin reissun toteuttamaan! Tiistaina oli aurinkoinen ja lämmin päivä ja minulle osui sopivasti vapaata töistä! Lähdin aamulla kotoa ajamaan Yyteriin ja nappasin Porista serkkuni rannalle mukaani ja myös Mari tuli Nitan veljen Lennin ja Nitan pennun Luckyn kanssa samaan aikaan rannalle meidän kanssa. Mari matkasi Yyteriin mökiltään mukanaan myös hänen tyttärensä ja tyttären kaveri.
Pennut tykkäsivät kahlata vedessä ja hakea lelua. Myös uiminen sujui molemmilta pennuilta mallikkaasti. Nita ja Lenni sen sijaan nauttivat enimmäkseen auringonotosta rannalla. Säännöllisin väliajoin kuitenkin Nita ja Lenni pääsivät veteen uimaan ja viilentymään. Serkkuni jäi aina välillä Nitan kanssa kahdestaan viltille aurinkoa ottamaan, jotta minä pääsin vesipeto-Sisun kanssa veteen leikkimään kahdestaan. Yyterissä oli sinä päivänä aika tuulista ja aallokkoista, mikä häiritsi Sisun uimista jonkun verran, koska "ison" aallon osuessa Sisuun, koko koira oli hetken aikaa pinnan alla ja uiminen näin hankalaa. Leikimme siis suurimmaksi osaksi rantaviivan läheisyydessä, jossa Sisu ylettyi pohjaan ja aallokko ei liikaa häirinnyt meidän leikkimistä. Viltillä piti Sisun kanssa säännöllisin väliajoin käydä "lämmittelemässä" ja lepäämässä, koska sen verran viileää vesi oli vielä pennulle.
Vesileikeistä ei valitettavasti ole kuvia ja muutenkin rannalta tuli lopulta otettua vähän kuvia, koska en halunnut rikkoa kameraani, hiekkaa oli kirjaimellisesti joka paikassa! Alla kuitenkin muutama kuva. Yyterissä tuli kaiken kaikkiaan oltua kolme tuntia.
Olin sopinut Yyterireissupäivälle myös treffit Nitan pennun Chocon omistajien luokse iltapäivällä. Choco oli pennuista se, joka muutti Poriin. Myös Mari halusi nähdä Chocon ja tuoda Luckyn leikkimään veljensä kanssa. Tapasimme Chocon omistajien takapihalla, jossa pennuilla oli hyvin tilaa leikkiä.
Choco tunnisti minut heti, kun näki minut ja pienet ilopissatkin pääsi pojalta minut nähdessäni.
Pennut leikkivät takapihalla sovussa keskenään. Nita ja Lenni joutuivat olemaan hihnassa kiinni. Nita olisi pääosin halunnut mennä komentamaan pentuja säännöllisin väliajoin tai änkeä pentujen leikkien keskelle hakemaan Sisua leikkimään hänen kanssaan. Katsoin siis parhaaksi pitää Nitan kiinni, jotta pennut pääsivät rauhassa leikkimään keskenään. Pienimuotoiset "sukutreffit" sujuivat siis erinomaisesti! Aikaa Chocon omistajien luona vierähti äkkiä 1,5 tuntia ja pennut alkoivat vasta reilun tunnin touhuamisen jälkeen näyttää väsymisen merkkejä. Kyllä pennut uskomattoman paljon jaksavat, kun on hauskaa.
Oorbellenit: Orlando, Lenny, Lisa, Owen ja Orion
Oorbellenit: Orlando (Lucky), Owen (Sisu) ja Orion (Choco)
Sisu puuklapin kimpussa!
Choco!
Äiti ja poika Lucky!
Porin reissun jälkeen oli seuraavana päivänä keskiviikkona ohjelmassa Match Show eli mätsärit. Mätsärit olivat Sisun ensimmäiset. Nita on viime vuoden kesällä viimeksi käynyt ylipäätään näyttelyssä, joten mätsärit tekivät Nitallekin oikein hyvää. Mätsäreiden järjestänä toimi meidän oma agilityseura ATT. Olin mätsäreissä ensin talkoohommissa järjestämässä ATT:n piha-aluetta tapahtuma kuntoon ja tarkastamassa koirien rokotuksia. Niiden tehtävien jälkeen pystyin itsekin osallistumaan molempien koirien kanssa mätsäreihin. Sisu "kisasi" pienet pennut luokassa ja Nita pienet aikuiset luokassa. Olin molempien koirien suoritukseen erittäin tyytyväinen. Molemmat ravasivat hyvin minun kanssani, antoivat tuomarin tutkia kauniisti pöydällä ja jaksoivat seistä hyvin paikallaan. Sisusta varsinkin olin erittäin tyytyväinen. En ole käytännössä lainkaan treenannut näyttelyjuttuja Sisun kanssa ja silti poika liikkui uskomattoman kivasti kehässä, seisoi pöydällä varman oloisesti ja antoi tuomarin tutkia kiltisti. Sisu myös jaksoi yllättävän hyvin seistä maassa paikallaan ihan ok asennossa. Molemmat koirat saivat punaisen nauhan ja Nita oli lopulta punaisista nauhoista saaneista koirista toiseksi paras. Sisu ei sijoittunut pienet pennut luokassa, mutta kokemusta ja treeniä lähdin koirien kanssa vain hakemaan. Nitan sijoittuminen toiseksi oli pelkkää plussaa. Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia mätsäreitä ja syksyn Spanielliiton erkkareita.
